Terrorismin oppikoulussa Hampurissa?

Suomessa poliittinen väkivalta ei ole – onneksi - tähän saakka kukkinut. Toisaalta, kokemusta on aina sortovuosista, vapaussodasta, Bobrikovin ja oikeusministeri Heikki Ritavuoren murhista vuosina 1904 ja 1922 Lapuan liikkeeseen saakka.

Suomalaista terroria on ollut ilahduttavan vähän. Syytä tähän mietoon suomalaiseen terrorismiin on etsitty uskonnosta saakka; ihmisen murhaaminen ja vahingoittaminen on meille ison kynnyksen takana. Oli syy mikä tahansa niin suomalainen on loppujen lopuksi aina kunnioittanut poliittisen vastustajansa henkeä ja omaisuutta. Usko siihen, että asioita voidaan ajaa poliittisen järjestelmän kautta, on ollut viime aikoihin saakka luja.  

Poliittinen terrori sai uusia muotoja 1990-luvulla ns. ympäristöterrorismin nimissä, jolloin ns. kettutytöt päästivät turkistarhoista satoja kettuja luontoon. Vuonna 1987 perustettua Vihreää liittoa on ounasteltu tämän ympäristöterrorismin poliittiseksi siiveksi ja sen suhdetta väkivaltaan on epäilty läheiseksi. Selvää vastausta ei ole kuultu.

Vihreän liikkeen vastustajien mukaan kyseessä marginaaliryhmien puolue, joka kokoaa taakseen yleisen järjestäytyneen yhteiskunnan vastustamisen taakse seksuaalisia vähemmistöjä, aseistakieltäytyjiä, ympäristöterroristeja, ”gootteja”, katuhuligaaneja ja kaikkia yhteiskunnan ”elättejä”, jotka haluavat valtion maksavan heidän elämäntapansa aina vapaasta HKL:n kyydeistä maksuttomaan hautauspalveluun saakka.

Vihreä liike on päättäväisesti torjunut nämän epäilyt – joskus aivan uskottavastikin - mutta se ei ole puolueena koskaan ottanut todella päättäväisesti kantaa väkivallattomuuden puolesta. Esimerkiksi vihreiden virallisessa julistuksessa mainitaan, että konfliktit pitäisi torjua ennalta: ” Erilaisten konfliktien syntyminen pitäisi pystyä ehkäisemään jo ennalta.” (https://www.vihreat.fi/vihreat-puolustus-turvallisuus).

Vihreä puolue on tässä mielessä moniselitteinen liike.

Puolueen äänenkannattaja ”Vihreä Lanka” esimerkiksi tuomitsi vuoden 2008 Pariisin terrori-iskut mutta…ko. liike haluaa ymmärtää asioita syvemmin. Esimerkiksi päätoimittaja Sammeli Heikkinen tuomitsi Pariisin iskut mutta näki, että näiden iskujen tuomitseminen kasvattaisi ”vastakkainasettelua” (http://www.vihrealanka.fi/blogi-toim-huom/kuka-pelaa-terroristin-pussiin) ja että ”tällaisen mekanismin toiminnassa aivan olennaista on, että maahanmuuttovastaiset poliitikot ja vaikuttajat esittävät oman osansa.” Terrorismi pitää tämän ajattelun mukaan torjua pehmein keinoin ” (http://www.vihrealanka.fi/uutiset-ulkomaat/voiko-terrorismin-kukistaa-pehmein-keinoin).

Vihreä liike kuten ei myöskään Vasemmistoliitto, ole koskaan todella yrittänyt vieraannuttaa itsestään suoran toiminnan ihmisiä. Mitään jyrkkää rajausta väkivaltaan, vihreään terroriin, ympäristöväkivaltaan ja anarkiaan ei ole ikinä tehty. Ikinä. Tosimielessä. Vihreän liikkeen ja vasemmistoliiton suhde näihin ”äkkijyrkkiin veljiin ja sisariin” on ollut johdonmukaisen ambivalentti.

Pöydän alla ollaan käsi kädessä?

Vihreiden/Vasemmistoliiton kainostelu terrorismin ja suoran toiminnan on ollut hämmästyttävää ja pelottavaa.

Esimerkin tälle suhteelle tarjoaa Irlannin vapautusarmeijan (IRA) ja sen poliittisen siiven (Sinn Féin) suhde ennen vuotta 2005.  

Se oli symbioottista. Molemmat tarvitsivat toisiaan ja elivät toisistaan.

Virallisesti Sinn Féin tuomitsi terrorin, torjui jyrkästi väkivallan ja kertoi, että se on täysin erillinen liike.  Toisaalta, epävirallisesti ne veljeilivät toisensa kanssa, pitivät yhteyttä ja ajoivat samaa asiaa – toinen poliittisesti ja toinen terrorismin avulla. Sinn Feinin edustajat osallistuivat vaaleihin (eivät tosin istuneet Westminsterin parlamentissa) ja sen johtaja Gerard "Gerry" Adams ei tuominnut terrorismia ennen vuotta 2005.

Tämä ”kahdella tuolilla istuminen” oli edullista sillä se ei vieroittanut nuoria ja militantteja tasavaltalaisia ja mahdollisti myös liberaalien ja väkivaltaa pelkäävien äänien saamisen. Oli edullista olla julkisuudessa valtiomiesmäinen ja pitää pöydän alla kädestä kiinni terroristia.

Yhteistä asiaa vietiin eteenpäin yhdessä, tietäen, että toinen osapuoli kyllä ymmärsi sen, että poliittisen siiven piti tehdä julkisuudessa tekopyhiä olankohautuksia.

Hampurin opintoretki

Näyttää siltä, että meillä Suomessa meillä on edessämme samanlainen kehitys.

Taustan tälle muutokselle voi löytää vihreiden kuin vasemmistoliiton nuorisoaktivistien yhteisessä retkessä Hampuriin G20 maiden kokoukseen. Ääriryhmät kuten Antifa ja anarkistit olivat täpinöissään tästä matkasta: ” Anarkistiliitto Alusta järjestää yhteistyössä ARNA:n (Autonomous Revolutionary Nordic Alliance) kanssa pohjoismaisen bussikaravaanin kesällä 4. - 10.7. G20 -kokouksen vastaisiin protesteihin Hampuriin. Hampurissa on luvassa useita suuria mielenosoituksia ja tulisia aktioita huippukokousta vastaan. Paikalle kerääntyy osanottajia useista erilaisista liikkeistä ja maista tarkoituksenaan häiritä kansainvälisen eliitin kokoontumista. Tämä on kesälomamatka jota et halua missata! (http://www.punkinfinland.net/forum/viewtopic.php?f=17&t=398448) ”

Vihreiden ja vasemmistoliiton nuorisoaktivistit halusivat mukaan. He saivat näin yhteistä kokemusta siitä, mitä se kansalaisaktivismi parhaimmillaan saattaa olla.

Suomalainen media on ollut näiden nuorten hurjapäiden edessä aseeton ja on kohdellut näitä opintoretkeläisiä silkkihansikkain. Se, että tästä edes puhuttiin, on leimattu ”älämölööksi” ja irtopisteiden keräilyksi (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/224908-suomalaisten-osallistuminen-hampurin-mielenosoituksiin-puhuttaa-surullista-etta).

Osallistujat ovat kieltäneet osallistuneensa mihinkään huliganismiin. He todistivat ainoastaan ”poliisin mielivaltaisia ja väkivaltaisia otteita mielenosoittajia kohtaan.”

Autojen polttamisesta ja kauppojen ryöstelystä he saivat tietää myöhemmin. Jostain. Kaukaa.

Ehkä ne 500 poliisia, jotka saivat vammoja mielenosoittajien hillitsemisessä, haavoittivat itse itseänsä?

Kyse oli ehkä rock-festivaalista, sillä kuten eräs paikallaollut vasemmistoaktiivi totesi: ” mahtava tunnelma…mieltä osoitettiin aika tavanomaiseen tapaan, sellaiseen, mihin Suomessakin on totuttu” (http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005285070.html).

Retken jälkeen oltiin väsyneitä mutta onnellisia. Mentiin mäkkäriin tai ehkä cafe lattelle? Ja sitten kotiin lepäämään, miettimään sitä miten hampurilaisia kokemuksia saataisiin Suomeen?

Ketään näistä opintoretkellä osallistunutta ei ole tuomittu näiden puolueiden taholta. Kellekään ei ehdoteta kurinpitotoimia. Heille ei ole vaadittu eroa tai edes mietiskelyä siitä oliko tämä vandalisointi ja anarkianopettelu tärkeää Suomelle. Päinvastoin, suomalaisen vasemmistonhenkiset bändaritja akateemiset skribentit ovat piehtaroineet netissä näiden mielenosoitusten tärkeästä merkityksestä.

Päinvastoin: hampurilaiset ovat nyt päheitä ja kokemusta saaneita aktivisteja, jotka innoittavat myös suomalaisia yhteiskunnan vastustamisen jalolla tiellä.

Ja media on hiljaa. Tai sitten kuten viheriäinen lehti HS, leimaa ala-arvosesti niitä kansanedustajia, jotka kysyvät tätä. (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005287160.html).

Vihreiden ja vassareiden pitää valita

Vihreiden ja vassareiden olisi nyt valittava se linja millä he aikovat kulkea.

EI voi olla vanhuksia hoivaava järkipuolue ja samaan aikaan sympata ja flirtata terrorismin ja anarkismin kanssa. Ei voi tehdä Sinn Feinejä…meillä on erilainen traditio. Väkivaltaa ja anarkismia pitää vastustaa aina.

Se on suomalainen linja. Se on laillisuuden linja.