Blogi: Timo Vihavainen, ti 27.06.2017 22:09

Herra Kekosen suhteet Moskovaan

Herra pysähtyneisyys ja Kekonen

 

Leonid Brežnev, Rabotšije i dnevnikovyje zapisi, 1963-1982, 1. IstLit, Moskva 2016, 1261 s.

Zapisi sekretarej prijomnoj L-I. Brežneva 1965-1982. IstLit, Moskva 2016, 1228 s.

Rabotšije i dnevnikovyje zapisi 1944-1964, IstLit, Moskva 2016, 971 s.

 

Minulla oli onni saada Moskovasta lahjaksi mahtavan upea kolmiosainen teos, jonka keskeinen sisältö on Brežnevin päiväkirjat. Lisäksi kirja sisältää Brežvnvin sihteerien muistiinpanot siitä, kuka kulloinkin oli pääsihteerin vastaanotolla Kremlissä, datšalla tai Zavidovossa, ynnä muuta.

Viimemainitussa paikassa pääsihteeri viihtyi hyvin ja hänelle lähetettiin usein sinnekin asiakirjapaketteja, kuten sihteerit muistiin merkitsivät.

Kuten jo tiesimmekin, Kekkosen kanssa Leonid Iljitšillä ei ollut erikoisen läheiset välit ja niinpä näyttää Kosygin saaneen evästää joskus pääsihteeriä Suomen asioista ennen tapaamisia, jotka yleensä kestivät vain vajaat pari tuntia.

Toki Brežnev tapasi muitakin suomalaisia, mutta harvoin. Kuusinen mainitaan kerran, samoin Paasio, Pessi pari kertaa ja niin edelleen.

Korkeimman tason tapaamisiin  Kekkosen kanssa tuskin oli erityistä aihettakaan, asiat valmisteltiin joka tapauksessa keskuskomitean Suomi-deskillä ja politbyroo ja pääsihteeri sitten tekivät päätöksensä sen tiedon varassa, joka heillä oli, eikä se liene paljoa ollut.

Brežnev ei ollut mikään Paasikivi tai Relander, jotka tekivät tarkat muistiinpanot päivän tapahtumista, kuten myös Kekkonen teki. Brežnevin muistiinpanot ovat etupäässä käytyyn keskusteluun tarkoitettuja apuvälineitä ja usein sangen viitteellisiä.

Julkaisijat ovat onneksi olleet ilmeisen tarkkoja ja kertovat muun muassa sen, mikä osa on milläkin musteella kirjoitettu. Muistiinpanija harrasti myös ympyröitä ja nuolia, jotka on uskollisesti toistettu myös julkaisussa.

Muutenkin kirjasarja on erinomaisen hienoa painotyötä ja perinpohjainen selostaessaan esimerkiksi tuhansien vierailijoiden taustoja.

Joskus toki tekevälle sattuu ja kolmannessa osassa on Kekkosen valokuva, jonka väitetään esittävän Titoa. Mutta eipä tuo Kekkosen arvoa alentane, ellei hän itse sitä tee.

Mitä siis Kekkonen ja Brežnev tapaamisissaan tekivät? Tämä jää enimmäkseen arvoitukseksi. Aihepiirit mainitaan silloin tällöin, mutta enemmän kiinnitetään huomiota päivällispuheisiin, jotka todetaan pidetyiksi, kunniamerkkeihin ja vastaaviin. Ilmeisesti asiaakin puhuttiin ja on mahdollista, että pikakirjoittajat merkitsivät keskusteluja muistiin, mutta näissä kirjoissa niitä ei ole.

Ottakaamme esimerkiksi 28 maaliskuuta 1964. Tuolloin pääsihteeri käsittelee monia erilaisia asioita alkaen traktorien vastaanottamisesta ja Adlerin ja Suhumin välisen tien parantamisesta toveri Kadarille lahjoitettavaan kelloon, jossa tulee olla ns. ankkurikoneisto.

Käsiteltävänä on myös Kekkosen pyyntö päästä tapaamaan Hruštšovia syntymäpäivän johdosta. Siihen päätetään suostua ja ”luoda olosuhteet” matkaa varten

Mutta on joukossa yksi kiinnostavampikin asia, harvinaisuus lajissaan näissä vankoissa niteissä. Brežnev on nimittäin kirjoittanut  

Кеконен –просит

Свалить Сукселайнена

eli siis:

Kekonen (Brežnev kirjoitti UKK:n nimen systemaattisesti väärin) pyytää kaatamaan Sukselaisen.

Kyse on, kuten kommentoija on ymmärtänyt, Maalaisliiton puheenjohtajan paikasta. Kuten muistetaan, Sukselaisen suhteet emigranttivirolaisiin ylioppilaisiin olivat se syy, jonka takia hänet leimattiin neuvostovastaiseksi ja siis kelvottomaksi istumaan noin vastuunalaisella paikalla.

Sivumennen sanoen, Sukselainen hävisi äänestyksessä Virolaiselle äärimmäisen niukasti, mikä osoittaa sekä sen, ettei Moskovalla ollut mitään keinoa määrätä siitä, mitä kansan syvät rivit Suomessa ajattelivat tai tekivät että toisaalta myös sen, että aika vähäkin painostus saattoi riittää.

Sat sapienti. Mikäli näytti siltä, ettei vähempi riittänyt, saattoi Moskova aina löytää järeämpiäkin aseita. Mikäli suomalaiset halusivat pelastaa mahdollisimman paljon päätösvaltaa itselleen, kannatti naapurin mielipide ottaa huomioon.

No, ei kai tämä mikään suuri sensaatio ole. Härskiähän se peli oli ja Kekkonen oli Machiavellinsa hyvin opiskellut. Hän käytti mielin määrin sitä yhteyttä, jota jotkut kirjoittajat ovat häveliäästi nimittäneet ”puoluelinjaksi” ja joka ei tietenkään ollut mikään puoluelinja, vaan salaisen palvelun suora linja moskovalaisiin kontakteihin.

Olisi liioittelua sanoa, että pääsihteeri Brežnev olisi ollut yksi noita kontakteja. On ilmeistä, että hän tyytyi siihen, miten alaiset hoitivat tuota mallikelpoista provinssia eli Suomea eikä ollut sitä koko ajan valvomassa, kuten keisarit Nikolai I:tä myöten tai vielä pääsihteeri Hruštšov, jonka paheksumista herättänyt suhde Kekkoseen tulee tässäkin kirjassa mainituksi.

Kirjan upea ulkoasu kuvastanee sitä pieteettiä, joka valtion mahdille naapurimaassa annetaan ja on annettu. Vaikka Leonid Iljitš on saanut jälkimaailmalta huonot arvosanat johtajana, näyttää suuri yleisö kuitenkin yhä kaipaavan niitä huolettomia päiviä, jolloin keskityttiin juhlimaan omaa itseä ja suuria saavutuksia –застойно-застольный период.

Se oli sitä aikaa, kun juna pysähtyi ja tilannetta yritettiin korjata simuloimalla matkan jatkumista ikkunat pimentämällä ja määräämällä matkustajat hytkyttelemään tahdissa.

Mukavastihan se meni Suomessakin. Lehdet olivat tulvillaan Kekkosen kuvia milloin minkinlainen karvahattu päässään, milloin Zavidovossa ja milloin vaikkapa Uzbekistanissa.

Sillkoin taisi tuntua siltä, että UKK oli kerrassaan ilmiömies päästessään noiden herrojen kanssa marjaan ja metsällekin.

Ehkäpä se oli niinkin, mutta kyllä Kekonen tosiasiassa hukkui lukemattomien muiden Zavidovon vieraiden joukkoon Brežnevin näkökulmasta katsoen. Keskuskomitean sihteeristön ja KGB:n näkökulmasta asia oli varmaan toisenlainen.

Jälkeenpäin katsellen aikakausi näyttää melko koomiselta, mutta tragiikkaa siinä on aika vähän. Pitänee toivoa, että meidänkin aikaamme voitaisiin joskus näin arvioida, mutta valitettavasti asia ei näytä erikoisen todennäköiseltä.

Timo Vihavainen ti 27.06. 22:09

Kommentit: 1

Juha. ti 27.06.2017 23:09 0

Urho Kekkoselle oli kova henkilökohtainen isku Nikita Hruštšovin syrjäyttäminen v. 1964. Se aiheiutti hänelle ns. perhosia vatsassa tuntemuksen. Hän lausui muistaakseni viralliseen käyttöön suunnilleen, Että hänellä on nyt Neuvostoliitossa yhden sijaan kolme ystävää"- vähäeleisen lakoonisesti. En tuota aika eläneenä, mutta saamani käsityksen mukaan historian kirjoitukselta tai paremminkin tuon ajan päivittäisistä tiedoista politiikan alalta. Kekkonen ei saanut lupaa tavata Hrustsvia yksityisesti, hänen sitä pyytäessä uudelta johto troikalta. Mutta ehkä lupa on haluttu salata jäyhän kuvan säilyttämiseksi silloisen virallisen Neuvostoliiton ulkopoliittisen protokollan osalta. Liekö olisiko kiusallisesti sitten Lännessä ollut aivan jonoksi asti tätä miestä tervehtimään. Se on ainakin satavarmaa, ettei Itä-Europan sateliittimaiden poliittisen johdon piirissä tuosta henkilöstä tuli epähenkilö sillä silmänräpäyksellä, kun Hrustsov huiskuteltiin suu korvia myöten hymyssä lomalleen jonnekin Mustalle Merelle. Sillä aikaa sitten tehtiinkin vallankeikaus pikavautia. Uutta neuvostoliittolaista ihmisyyttä edusti se, että tuo aikansa palvellut mies sai kuitenkin pitää henkensä. Tiedän, Brežvnvin olleen kylmäkiskoinen ja laiska sekä joskus huonolla tuulella Kekkosen kanssa suljettujen ovien takana neuvotteluissa, jossa enimmäkseen jauhettiin liturgiaa Suomen ja N-liiton välisistä suhteista. Ulkoministeri Keijo Korhonen on kertonut eräällä tapaamisella Brežvnvin olleen erityisen happamalla tuulella ja pitkästynyy Kekkosen vetäessä parasta settiään. Kekkonen kiitti saamastaan kutsustaan ja kehui kuinka mukavaa on aina saada kutsu tulla tapaamaan ystäviä. Tuohon Breznev vastasi. "Kyllä, kylkä. Kutsutaan, kutsutaan." Kekkosella oli erityisen läheiset välit Pääministeri Kosyginiin, jonka kanssa synkkäsi paremmin ja miehet ymmärsivät toisiaan kemia tasolla. Sivumennen silloinen Pääministeri säilytti henkensä Stalinin harvennushakkuilta, vain siksi, että hän oli onnekseen pois Moskovast



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Faeebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

He söivät mitä saivat

Klo 11:25.

Demokratian perusteiden äärellä

ti 21.11. 10:50

Kiova kasvaa

su 19.11. 12:38

Suomen onnea valvomassa

la 18.11. 07:37

Hölmöillä on ongelma

pe 17.11. 05:57

Sota ja demokratia

to 16.11. 04:21

Orgaaninen solidaarisuus

ti 14.11. 09:19

Olen kuullut, on kaupunki tuolla

ma 13.11. 09:00

Sydämetttömyyden merkitys

la 11.11. 08:35

Kun muusat vihastuvat

pe 10.11. 10:12

blogit

Vieraskynä

Iran koettelee Israelia Syyriassa

ke 22.11.2017 12:42

Juha Ahvio

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme

la 18.11.2017 16:34

Professorin Ajatuksia

Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa

ke 22.11.2017 11:20

Jukka Hankamäki

Häirintäsyytökset ovat feministien vihapuhetta

ti 21.11.2017 10:55

Petteri Hiienkoski

Oma maa viimeiseksi -politiikan kova hinta

su 19.11.2017 12:49

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Väestönvaihdos kouluissa rapauttaa oppimisympäristön ja -tulokset

pe 03.11.2017 19:29

Piia Kattelus

Sotilaat poliisin avuksi

ti 10.10.2017 12:58

Henry Laasanen

Pyllyhousut ja Pride -kulkue häiritsevät heteromiestä seksuaalisesti

ti 21.11.2017 08:47

Arto Luukkanen

Satu Sotesta

ke 22.11.2017 11:29

Mika Niikko

Asunnottomat eivät tarvitse juhlapuheita

ti 17.10.2017 13:43

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Iltalehti, missä todisteet Pekka Haaviston "syyttömyydestä"?

su 19.11.2017 09:30

Heikki Porkka

There is no business like VOK-business

ke 22.11.2017 00:12

Olli Pusa

Sote-agentti havainnoi

la 18.11.2017 09:11

Alan Salehzadeh

Iran lähettää afgaanipakolaiset sotimaan Syyriaan

ke 08.11.2017 12:23

Janne Suuronen

Poliittinen poliisi

ma 30.10.2017 21:30

Reijo Tossavainen

Laittomasti maassaolevien hyysääminen jo täysin käsittämätöntä

ti 21.11.2017 12:04

Jessica Vahtera

Tehkää enemmän töitä, siskot!

ke 01.11.2017 09:55

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

He söivät mitä saivat

ke 22.11.2017 11:25

Matti Viren

Paha saa palkkansa, vai saako?

ma 20.11.2017 12:49