Juha Sipilän ja Petteri Orpon hallituksen (kok, kesk, uv/sinit) viime päivien toiminnan myötä poliitikkojen ja demokratian uskottavuus on saanut jykevimmän kolauksen vuosikausiin.

Hallituksen apupuolueen, uuvattien / sinisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo kehui eduskunnan keskustelussa Emmanuel Macronin positiivista asennetta, jolla Macron saavutti voiton Ranskan presidentinvaaleissa ja parlamenttivaaleissa.

Elo on broileripolitiikko, joka ottaa kiinni mistä saa voidakseen säilyttää asemansa vallan huipulla. Tällä kerralla Elon olisi kannattanut etsiä tukea muualta kuin Ranskasta.

Ranskan vaalien suurin häviäjä oli nimittäin demokratia, mutta eduskunnan Elon poliittisen laskuopin mukaan tärkeintä ovat macronilainen positiivinen ote ja timokratian menestys.

Ennen Ranskan vaalien viimeisen kahdenkymmenen vuoden kehityskaaren tarkastelua katsaus siihen, mitä mediassa on viime aikoina kirjoitettu äänestysprosentin merkityksestä demokratialle.

Iltasanomat 21.3.2017, ote pääkirjoituksesta:

”Jokisipilä väläytti mahdollisuutta, että [kunnallisvaalien] äänestysprosentti jää alle 50:n. Se olisi katastrofi, ei pelkästään kuntavaaleille, vaan koko suomalaiselle edustukselliselle demokratialle.”

Iisalmen Sanomat 25.3.2017, ote pääkirjoituksesta:

”Jos äänestysprosentti jatkaa tasaista laskuaan, kohta ollaan tilanteessa, jossa voidaan aidosti miettiä, kuinka lainvoimaisina vaalit näyttäytyvät ihmisten silmissä. Kun äänestysaktiivisuus jää alle 50 prosentin, kriisi on selvä.”

***

”Elämme taitekohtaa demokratian kannalta. Jos vaalit eivät ala kiinnostaa nuoria, kansanvalta murenee vääjäämättä.”

Yle 18.6.2017, toimittaja Annastiina Heikkilä, ote tekstistä:

”Ranskan presidentti Emmanuel Macron teki toistamiseen historiaa, kun hänen vasta perustamansa keskustaliberaali puolue sai ehdottoman enemmistön parlamentin alahuoneeseen. Voittoa himmentää kuitenkin ennätyksellisen alhaiseksi jäänyt äänestysprosentti.”

Äänestysprosentiksi on kerrottu 42,64, mutta Annastiina Heikkilän mukaan se ainoastaan himmentää Macronin voittoa. Todellisuudessa äänestysprosentti kertoo karmaisevasti siitä, että ranskalaisten enemmistö on menettänyt uskonsa demokratiaan.

Ranskassa on edelleen voimassa poikkeustila, joka johtuu muslimiterroristien lukuisista tuhoisista iskuista ja islamilaisen terrorismin luomasta jatkuvasta iskujen uhasta. Macronin politiikalla tilanteeseen ei taida tulla helpotusta, sillä hän kuulutti vaalipuheissaan avoimien ovien politiikkaa ja EU:n kasvavaa integraatiota, joka tarkoittaa kiihtyvää matkaa kohti liittovaltiota.

Syvenevä integraatio tietää lisää valtaa Brysselille. Toisin päin ajateltuna se tarkoittaa vähemmän valtaa jäsenvaltioille esimerkiksi talouteen ja maahanmuuttoon liittyen.

Ranskan parlamenttivaalien toisen kierroksen äänestysprosentit viimeisen 20 vuoden ajalta:

1997 äänestysprosentti 71,52

2002 äänestysprosentti 60,32

2007 äänestysprosentti 59,98

2012 äänestysprosentti 55,41, uusi ennätys

2017 äänestysprosentti 42,64, uusi ennätys, joka tarkoittaa, että 57,36 prosenttia äänioikeutetuista ei äänestänyt lainkaan!

Noin 20 miljoonaa ranskalaista vaivautui uurnille, 27 miljoonaa ranskalaista sen sijaan keksi parempaa tekemistä kuin äänestäminen.

Säväyttäviä lukuja, jos ymmärtää jotain demokratiasta.

Sipilän ja Orpon hallituksen toiminta sekä presidentti Niinistön demokratiaa halveksiva asenne edistävät samansuuntaista kehitystä Suomessa.

Toisaalta on olemassa mahdollisuus, että kansalaiset lopultakin heräävät ja seuraavissa vaaleissa menestyvät ne, jotka ovat osoittaneet politiikassa rehellisyyttä ja pyrkivät antamaan todellisen, suomalaisten etua palvelevan vaihtoehdon.

Seuraavat eduskuntavaalit ovat joko kahden vuoden päästä tai ensi syksynä. Huomisen luottamusäänestyksen jälkeen tiedetään, kuinka moni suomalainen kansanedustaja on valmis tukemaan henkilöitä, joihin ei voi luottaa.