Blogi: Vieraskynä , ke 14.06.2017 22:57

Poikkeuslaista liittovaltiokehitykseen eli: miksi eduskuntaryhmät hajoavat

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen palauttaa mieleen vuoden 1974 UKK-poikkeuslakihankkeen. Se on yksi itsenäisen Suomen historian ja kansanvallan synkimmistä tapahtumista. Se muistuttaa siitä, miten valta turmelee käyttäjänsä ja miten pikkupoliitikkoja käytetään isompien pelinappuloina valtapoliittisissa peleissä, joita demokratian kulisseissa pelataan.

Noin 45 vuoden takaiset tapahtumat selittävät osaltaan lähihistorian käänteitä. Yhtymäkohdat ovat ilmeisiä.

Poikkeuslaki virallisen ulkopolitiikan varmistamiseksi

Perussuomalaisten edeltäjän Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) ryhmä hajosi vuoden 1972 lopulla: enemmistönä ollut oppositio erosi ja perusti Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen (SKYP). Ryhmän hajoaminen oli välttämätöntä sille, että presidentti Urho Kekkosen (kesk.) toimikautta oli mahdollista pidentää poikkeuslailla. Päätös oli tehtävä peruslainsäätämisjärjestyksessä ja lain kiireelliseksi julistaminen edellytti viiden kuudesosan enemmistöä.

Poliittinen valta Suomessa oli keskittynyt presidentti Kekkoselle, jota keskustapuolueen lisäksi tukivat vasemmistopuolueet. Hän oli edellisen valintansa yhteydessä vuonna 1968 ilmoittanut, ettei suostuisi enää vaalikampanjointiin. Hän piti sitä arvolleen sopimattomana "narripelinä".

Aiempaan ilmoitukseensa sidottu Kekkonen pyysi vahvan seuraajaehdokkaansa ulkoministeri Ahti Karjalaista (kesk.) ehdottamaan presidentin toimikautensa jatkamista poikkeuslailla. Vastentahtoinen "perintöprinssi" joutui nöyrtymään.

Ulkoministeri Karjalainen ehdotti poikkeuslakia vuoden 1972 alussa. Hän vetosi sen tueksi tietenkin virallisen ulkopoliittisen linjan ja luottamuksellisten Neuvostoliiton suhteiden jatkuvuuden varmistamiseen. Kekkonen oli niiden takuumies, jota ”tarvittiin”, koska Suomi oli solmimassa vapaakauppasopimusta Euroopan talousyhteisön (EEC) kanssa.

Leimakirves heilui – silloinkin

Ulkopoliittista linjaa ja Suomen turvallisuutta uhkasivat kuitenkin "neuvostovastaiset" ja "fasistiset voimat". Niin ainakin uskoteltiin. Leimakirves heilui: ulkopoliittisesti arveluttavat tahot eivät olleet "salonkikelpoisia". Valtionmedia YLE pönkitti kritiikittä virallista linjaa – silloinkin. Elettiin suomettuneisuuden synkimpiä aikoja. 

Keskustan ja vasemmiston parlamentaarinen voima ei yksin riittänyt poikkeuslain kiireelliseksi julistamiseen. Alkoi muiden puoluejohtajien suostuttelu. Ensimmäisinä taipuivat pienten kansanpuolueiden (RKP ja LKP) johtajat. Viimeinen taipui myös kokoomusjohto, vaikka puolueella vielä edellisissä vaaleissa oli oma ehdokas.

Niiden eduskuntaryhmissä oli kuitenkin kansanedustajia, jotka vastustivat poikkeuslakia. Puoluejohtajista vain SMP:n Veikko Vennamo ja kristillisten Raino Westerholm pysyivät torjuvalla kannallaan. Heitä pidettiinkin ulkopoliittisesti arveluttavina, ellei jopa "neuvostovastaisina".

Lex Vennamosta Lex Soiniin

SMP:n eduskuntaryhmässä oli kapinahenkeä puolueen itsevaltaista johtajaa kohtaan. Keskustan ja vasemmiston varaan rakentunut hallitus käytti tätä hyväkseen. Se vauhditti ryhmän hajoamista säätämällä vuoden 1972 lopulla puoluetukeen lainmuutoksen (Lex Vennamo). Sen mukaan toiseen eduskuntaryhmään siirtyneet edustajat saavat määräänsä vastaavan puoluetuen mukaansa jos siirtyjiä on yli puolet. Lex Vennamolla varmistettiin se, että SKYP:n eduskuntaryhmä kannatti poikkeuslakia. Vennamo kutsui heitä "seteliselkärankaisiksi".

Hallitukseen päästyään perussuomalaiset ajoivat Timo Soinin johdolla puoluetukeen muutoksen (Lex Soini), jolla Lex Vennamo kumottiin. Eduskuntaryhmä oli niin hajanainen, että silloisella puoluejohtajalla oli pelko ryhmän hajoamisesta. Lex Soinin takia perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneet eivät saa puoluetukea mukanaan, elleivät hallituksessa saa läpi muutosta jolla Lex Vennamo palautetaan.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!

Uudelleenvalintaansa niin ikään tavoittelevan presidentti Sauli Niinistön paavimaiset kommentit perussuomalaisten uudesta puoluejohdosta ja muiden hallituspuolueiden johtajien höpinät "kokonaisuudesta" ja hallitusohjelmaan kirjoittamattomista "arvoista" jotka "eroavat liikaa", herättivät kysymyksiä.

Se, miten he ovat julkisuudessa esiintyneet ja viime päivien nopeat käänteet, viittaavat poliittiseen teatteriin, jonka kulissien takana on pidemmän aikaa "suhmuroitu" päätöksiä, jotka eivät kestä päivänvaloa. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää!

Se, että keskustan ja kokoomuksen johtajat käyttivät maanantaina perussuomalaisista puolueen uuden johdon takia samoja ilmaisuja, joita eduskuntaryhmästä eronneet tiistai-iltapäivällä toistelivat, tuskin oli sattuma. Sekin viittaa yhteiseen koordinointiin.

Näyttää siltä, että osalle eronneista tapahtumat tulivat kuitenkin yllätyksenä. Se, että joukossa ovat Soinin lisäksi kaikki ministerit, tukee käsitystä, jonka mukaan nämä olivat hallituskumppaniensa kanssa sopineet asiasta etukäteen. 

Audin takapenkillä monta kärpästä yhdellä iskulla

Mahdoton välttää ajatusta, että eduskuntaryhmän hajoaminen liittyy Soinin ja hänen ministeriryhmänsä henkilökohtaiseen haluttomuuteen luopua asemastaan maan hallituksessa. Mustan audin takapenkki tunnetaan erittäin houkuttelevana paikkana. 

Keskustan ja kokoomuksen tavoitteiden kannalta eduskuntaryhmän hajoaminen vaikuttaa kuitenkin liian hyvältä ollakseen vain yhden ryhmän sisällä syntynyt ajatus. Siinä lyötiin näet niin monta kärpästä yhdellä iskulla.

Se, että EU-kriittisin puolue saatiin hajotettua integroimalla se hallitusvastuun kautta palvelemaan eliittiä, epäilemättä oli hallituksenmuodostajan tärkeimpiä julkisanomattomia tavoitteita. Strategian toimivuus testattiin kotikommunistien kohdalla jo Kekkosen aikana.

”Puolue ei ollut enää sama”

Soini perusteli ratkaisuaan sillä, että tapa, jolla puoluejohto vaihdettiin, oli sopimaton, koska vaihdosta hänen mukaansa valmisteltiin suljetussa Facebook-ryhmässä. Soinin mukaan puolueessa tehtiin vallankaappaus, eikä puolue sen jälkeen ollut enää sama, jota hän oli aikanaan perustamassa.

Tiettävästi puoluekokouspäätökset tehtiin kuitenkin demokraattisesti ja sääntöjen mukaan. Se, että vallankäyttäjiä ajoittain vaihdetaan, kuuluu normaaliin puoluedemokratiaan. Maailma ympärillä muuttuu ja puolueet joutuvat mukauttamaan politiikkaansa sen mukaisesti vastatakseen "kentän" tarpeisiin.

Se, että Soini aiemmin ilmoitti jättävänsä puoluejohtajan tehtävät kesken ministerikauden, viittaa siihen, ettei edes uskonut tulevansa enää valituksi. Se, että ministeriksi vastikään nostettu Sampo Terho hävisi puheenjohtajaäänestyksessä, näyttää kuitenkin olleen Soinille pettymys.

Ex-puheenjohtajan lausunnoista välittyy katkeruus siitä, ettei hän olisi saanut säilyttää ulkoministerinsalkkuaan. Puolueen perustajana ja 20-vuotisena johtajana ja kahteen ”jytkyyn” ja hallitusvastuuseen luotsaajana hän odotti saavansa pikemminkin kiitosta ja kunnioitusta.

Viimeinen pisara näyttääkin olleen Jussi Halla-ahonvalintansa jälkeen esittämä näkemys siitä, ettei väistyvän puheenjohtajan ole syytä jatkaa ministerinä. Vastaavaa käytäntöä on noudatettu muissa puolueissa. Perussuomalaiset oli kuitenkin ”Soinin puolue”. Nyt se ei ollut enää sama.

”Uusi vaihtoehto” EU-politiikan varmistamiseksi  

Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän muodostumiseen on merkittävämpiäkin syitä kuin muutama ministerinsalkku. Pyrkimys integroida Suomea tiiviimmin Euroopan Unioniin on niistä tärkein.

Perussuomalaisista eronneet kansanedustajat ovat hankkeen pelinappuloita. Heitä tarvitaan varmistamaan EU-politiikan jatkuvuus. Hallituskumppanit päättelivät, ettei uudesta puoluejohdosta ollut siihen: neuvottelu Halla-ahon kanssa jäi lyhyeksi.    

Britannian EU-eron (Brexit) jälkeen poistui pidäke liittovaltiokehityksen tieltä. Ranskan uusi presidenttiEmmanuel Macron ajaa yhdessä Saksan liittokansleriAngela Merkelin kanssa tiettävästi rahaliiton ja pankkiunionin tiivistämistä. Macron on muun muassa vaatinut yhteisvastuullisia niin sanottuja eurobondeja maansa talouden elvyttämiseksi. Se on tarpeen kansallismielisten kannatuksen kasvun kurissa pitämiseksi.

”Avointen ovien” maahanmuuttopolitiikalla turvataan työnantajille halvan työvoiman vapaa liikkuvuus. Massiivista maahanmuuttoa ja sitä legitimoivia monikulttuurisuus- ja suvaitsevaisuusideologioita tarvitaan EU-maiden sisäisen yhtenäisyyden hajottamisessa vallan keskittämiseksi yhä tiiviimmin ylikansallisille EU-elimille. Divide et impera!

Tarpeella ehkäistä islamisaatioon liittyvää muslimiterrorismia voidaan perustella valvontaoikeuksien laajentamista ja yhdentymisen tiivistämistä siihen liittyvien rikosten torjunnassa.

Venäjän uhkaa tarvitaan EU-integraation syventämiseen

Suomen hallitus saadaan tukemaan tätä kehitystä korostamalla etenkin Venäjän uhkaa ja herättämällä ilmeisen perusteettomia toiveita EU:n yhteisen puolustuksesta. Presidentti Niinistö näyttää olevan erityisen aktiivinen puolustusyhteistyön tiivistämisessä, vaikka unionista ei edes ole mahdollista muodostaa puolustusliittoa ainakaan niin kauan kuin NATO on olemassa. Suunnitelmia ei kuitenkaan ole äänestäjille avoimesti kerrottu.

Poliittisen johdon alttius lähettää suomalaissotilaita puolustamaan suurten jäsenmaiden etuja kriisialueille – mihin tehty puolustuslain muutoskin tähtää – perustuu ”hurskaaseen” toiveeseen siitä, että nämä puolustaisivat ”tositilanteessa” Suomea. Epävarman EU-kortin varaan heittäytyminen on kuitenkin ilmeisen lyhytnäköistä.

Eronneet ministerit yhdentymispolitiikan toteuttajina

Hallitus sitoo maatamme entistä tiiviimmin ylikansallisten EU-elinten ja johtavien EU-maiden ohjaukseen sekä kaventaa omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista liikkumavaraamme ja itsemääräämisoikeuttamme. Suomen mahdollisuudet pysyä sotilaallisten selkkausten ulkopuolella ja puolustaa kansalaistensa turvallisuutta EU-alueella lisääntyvältä muslimiterrorismilta heikkenevät entisestään.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä eronneille ministereille – ulkoministeri Soinille, puolustusministeri Jussi Niinistölle ja Eurooppa-ministeri Terholle – lienee varattu tärkeältä tuntuva rooli yhdentymiskehityksen toteuttamisessa. Eroamalla perussuomalaisten eduskuntaryhmästä he näyttävät sen toteuttajina jäävän EU-politiikan äänettömiksi yhtiömiehiksi.

Kekkosen poikkeuslakia ajaneet poliitikot palkittiin aikanaan merkittävillä virkanimityksillä.  SMP:n eduskuntaryhmästä eronneiden kansanedustajien poliittinen ura jäi kuitenkin lyhyeksi.

Tue siis ryhtiä ja rehellisyyttä, äläkä ole puoluepamppujen harhautettavissa oleva juoksupoika! (Veikko Vennamo)

 

Petteri Hiienkoski

Vieraskynä ke 14.06. 22:57

Kommentit: 2

Juha. to 15.06.2017 01:07 0

Suomi ei ole muuttunut tippaakaan. "Elettiin suomettuneisuuden synkimpiä aikoja. " Oltiin rähmällään Moskovaan. Moskovan Kremlistä laskettiin punalippu alas. Seuraus: Voi, voi kuinka silloin oltiin niin rähmällään??? Suomi on rähmällään Brysseliin. Liittovaltiota rustataan. Miksi kummassa Suomen itsenäisyyttä ollaan tuhoamassa liittymällä eurostoliittoon? TURPA KIINNI!!! RASISMIA!!! MONIKULTTUURISUUTTA!!! NATSIT!!! SORAMONTUN REUNALLE MARS!!!

Mitä tulee Kekkoseen ja rähmällään oloon Neuvostoliittoon. On olemassa eräs ratkaiseva ero. Presidentit J.K. Paasikivi ja Urho Kekkonen pitivät Neuvostoliiton käsivarren mitan päässä Suomesta pyrkien säilyttämään läntisen kytkennän pohjoismaihin ja aina Yhdysvaltoihinkin saakka. Paasikivi ja Kekkonen eivät ajaneet Suomea Neuvostoliiton suureen perheeseen junttapolitiikallaan osaksi yhdeksi Neuvostasavallaksi. Baltian masat WWII jälkeen liitettiin Neuvostoliittoon ja niiden kansoja alistettiin. pakkosiirrettiin Siperiaan, murhattiin ja pyrittiin neuvostoliittolaistamaan heidät kieltämällä heiltä lähes äidinkielensä ja oman historiansa tulkinnat niin kuin he itse sen halusivat ymmärtää. Suomi Liittovaltiossa kokee Baltian maiden kohtalon marginaali ryhmänä, joka tullaan tuhoamaan joko tarkoituksellisesti tai luonnollisen luonnottoman sulautumisen tuloksena neekereiden ja muslimi-terroristien vallatessa tämän maan 6-0. Eläköön Liittovaltio, Brysseli , Angela Merkel, Jean-Clauden Juncker, George Soros. Kuolkoon 100-vuotias Suomi ja sen kansa.

Sofia Roth la 17.06.2017 13:52 0

Presidentti Paasikiveä tai presidentti Kekkosta ei voida verrata millään lailla Suomen nykyiseen poliittiseen eliittiin. Paasikivi ja Kekkonen olivat aina ja kaikessa Suomen ja sen kansan puolella, mutta nyt, aivan niin kuin Keijo Korhonen kirjassaan mainitsi:"Elämme poliittisten kääpiöiden aikaa, mutta nuo kääpiöt saavat aikaiseksi massiiviset tuhot". Kekkosta yritetään nykyään lyödä maan rakoon, mutta jos verrataan näihin nykyisiin, jotka eivät ajattele oman kansansa etua lainkaan, vaan ainoastaan omaa etuaan, niin Kekkonen oli näihin verrattuna poliittinen jättiläinen.



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Vieraskynä

Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.

tuoreimmat

Turku ja Suomi. Lintukoto joka romahti.

to 21.09. 19:57

Tieteen, järjen ja kristinuskon kolmiyhteys

ti 19.09. 18:24

Teologi vastaa filosofille

su 17.09. 10:22

Yliopiston Israel-boikotti kielsi vastakkaisten näkemysten esittämisen

to 14.09. 15:46

Israelin armeija harjoittelee vastustamaan Iranin vaikutusta Libanonissa ja Syyriassa

pe 08.09. 13:45

Feminismi islamin puristuksessa

su 03.09. 08:45

Netanyahu keskustelee Putinin kanssa Iranista

pe 25.08. 18:39

Islamin ytimessä

ke 23.08. 12:19

Israel rakentaa sulkuaidan Hamasin tunneleita vastaan

to 17.08. 16:00

Sabluuna

ma 07.08. 23:33

blogit

Vieraskynä

Turku ja Suomi. Lintukoto joka romahti.

to 21.09.2017 19:57

Juha Ahvio

Ylen mielenkiintoinen Me kannatamme Trumpia! -radiokeskustelu

pe 08.09.2017 13:47

Professorin Ajatuksia

Antoiko Yle tahallaan väärän vaikutelman?

la 23.09.2017 10:35

Jukka Hankamäki

Eduskunta tilaa maahanmuutosta hyvän tarinan

pe 22.09.2017 09:50

Petteri Hiienkoski

Sisäministeri kansalaisten turvallisuutta ja avointa yhteiskuntaa vastaan

la 23.09.2017 10:41

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Lähi-idän ja Afrikan väestö ohittaa venäjänkielisten määrän pian Helsingissä ja Espoossa

ti 19.09.2017 00:54

Piia Kattelus

Hallituksen vastuu laittomassa maahantulossa

ke 13.09.2017 11:50

Henry Laasanen

Demarit tukkanuottasilla: feministit vs. sovinistit

la 02.09.2017 10:37

Arto Luukkanen

Niinistö jänistää ja tekee "putinit"?

pe 22.09.2017 08:23

Mika Niikko

YK - Yllä kritiikin

ke 13.09.2017 15:58

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

50 000 tulotonta ruokakuntaa - keitä he ovat? - tietämiseen ei muuten tarvita rakettitiedettä

ma 11.09.2017 19:06

Heikki Porkka

Turvapaikanhakija sai kymmenen vuoden tuomion Virossa

pe 22.09.2017 23:26

Olli Pusa

Kuka on suvakki?

ma 18.09.2017 04:24

Alan Salehzadeh

Iran pyrkii hiljentämään myös ulkoiranilaisia toimittajia ja kriitikkoja

ma 11.09.2017 18:52

Janne Suuronen

Ylikomisario Taponen on aivan oikeassa

ti 12.09.2017 13:39

Reijo Tossavainen

Hallituksen arvoton arvopohja

pe 22.09.2017 21:14

Jessica Vahtera

Surusta vihaan ja pelon seurassa kotiin

ke 23.08.2017 09:27

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Volga-matushkan varrelta

la 23.09.2017 10:38

Matti Viren

Vihapuhe mallia DDR

ke 20.09.2017 14:02