Blogi: Timo Vihavainen, ke 31.05.2017 21:54

Superia

Superman ja superwoman

 

Nietzsche ja Schopenhauer olivat aikansa lapsia ja pitivät sen mukaisesti lähtökohtanaan sitä, mitä ympärillään näkivät.

Toki he eivät kokonaan sen vangeiksi jääneet, vaan porautuivat myös sen läpi ja hyödynsivät myös laajoja näköaloja menneisyyteen, erityisesti antiikkiin. Tulevaisuus oli heiltäkin tietysti salattu ja voi vain kuvitella, mitä kaikkea he siitä eivät pystyneet näkemään.

Tarkoitan nyt ihmisen kehittymistä enkä tekniikkaa, joka lopultakin on toisarvoista vaikka maailmaa muuttaakin. Ihmisen kannalta kaiketi on sittenkin olennaisin asia juuri hän itse.

Nietzsche kertoi mahtipontisesti saarnaavansa yli-ihmistä. Ihminen oli jotakin, joka oli voitettava ja niinpä kysymyksistä tärkein kuului: mitä te olette tehneet hänet voittaaksenne?

Ihmiskunnalla siis oli, Jumalan kuolemasta huolimatta, mahdollisuus löytää itselleen päämäärä: paremmaksi tuleminen. Tästä tietenkin seurasi, että vallitsevaa asiain tilaa sopi ja pitikin arvostella ankarasti, eihän se oikein mihinkään kelvannut, paitsi lannoitteeksi tulevalle suuruudelle.

Kenenkään ei tietysti pidä sekoittaa toisiinsa Nietzscheä ja Hitleriä. Jälkimmäisen nimiin pantu saksalaisten julistaminen ”orjamoraalista” vapaaksi yli-ihmisjoukoksi oli kaameaa rienausta, jonka syntyyn Nietzsche ei toki osaton ollut, mutta ei tietysti myöskään syyllinen.

Jokaista suurta ideaa voidaan tulkita loputtomasti eri tavoin, ainakin ellei keskiaikaiseen tapaan uskota sanainspiraatioon. Itse asiassa tulkinnanvaraa saattaa jäädä vielä siinäkin tapauksessa.

Joka tapauksessa Nietzsche ei tarkoittanut sitä, että maailmassa jo olisi yli-ihmisiä. Miten heitä tänne saataisiin, oli se suuri tehtävä, jota hän ei tainnut ratkaista.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, seuraisi ihmistä kehityksessä olento nimeltä korkeampi ihminen, jolla olisi vielä vanhan aatamin perusvarustus, mutta jo ylevämpi hengenlaatu. Yli-ihminen sen sijaan ei enää olisi lainkaan ihminen, vaan häntä seuraava kehitysvaihe. Nietzschen aikakauden päämäärätön nihilismi olisi yli-ihmisen hengelle täysin vierasta.

Sattumoisin yli-ihmisestä tuli jo 1930-luvulla niin sanottu pop-kulttuurin ikoni. Englannissahan käytetään termiä superman ja kukapa ei tuntisi Lauri Kenttää (Clark Kent), joka fyysisesti pystyy kaikkeen. Häntä uhkaa vain yksi vaara, kryptoniitti.

Yli-ihminen Kent on arkisin tavallinen tallaaja, joka tarvittaessa yhtäkkiä muuttuu kaikkivoivaksi teräsmieheksi ja suorittaa hyviä tekoja.

On väitetty, että tämän hahmon ilmaantumisella maailmaan keskellä synkkää lamakautta oli terapeuttinen tehtävänsä laman sortaman pienen ihmisen voimaannuttamisessa.

Teräsmies-Kent vaikuttaa tavalliselta poroporvarilta, joten kyseessä on vain hyvin kaukainen sukulainen Nietzschen visioimalle yli-ihmiselle. Niihin suurempiin voimiin, jotka tosiasiassa pitävät Kentiä lieassa, kuuluu myös reportteri-vaimo Lois.

Teräsmies ja hänen erilaiset toisintonsa ovat epäilemättä yli-ihmisen infantiileja parodioita, joita tietynlainen kulttuuri tuottaa. Niitä voi vain verrata esimerkiksi Nikolai Tšernyševskin uusiin ihmisiin, joiden ratkaisevana erona edeltäjiinsä on uudenlainen sosiaalinen ajattelu, joka on tunkenut tieltään vanhan poroporvarillisen itsekeskeisyyden.

Sattumoisin Tšernyševskin uudessa maailmassa naisilla on selvä valta-asema ja seksi esitetään –verhotusti- elämän suurena keskipisteenä, jonka ympärillä kaikki pyörii. Henkilögalleriaan kuuluu toki myös tahtoihminen Rahmetov, mutta itse asiassa hän näyttää olevan vain toissijainen hahmo, tulevan paratiisin rakentamisessa toki tarpeellinen.

Tämä tuli mieleeni, kun luin hesarista sinänsä lapsenmielisen kolumnin, joka selitti nuorison uuden sukupolven nyt kokonaan lakanneen tuntemasta seksisuhteissaan mustasukkaisuutta ja edes ihmettelemästä sitä, että parisuhteessa voi olla useampia ihmisiä, kaikista kymmenistä sukupuolista.

Myös esimerkiksi ympäristöasiat ovat tälle uljaalle uudelle sukupolvelle niin last season. Väliä on vain sellaisilla kysymyksillä, jotka koskevat ihmisten sukupuolia ja suuntautuneisuutta. Tai siis väliä on sillä, että niillähän nyt ei ole mitään väliä.

Ehkäpä siis saatamme nyt lähestyä tuota Tšernyševskin utopiaa tai sitten ei. Kaikki riippuu siitä, ovatko ihmiset todella muuttuneet, siis tulleet uusiksi ihmisiksi.

Schopenhauer, joka tuli alussa mainittua, filosofoi perin terävästi naiseuden olemuksesta. Itse asiassa hänen näkemyksensä, jotka on joskus torjuttu banaalina naisvihana, ovat hyvin lähellä kehitysbiologisia näkemyksiä. Naisen olemuksen määrää hänen asemansa ihmissuvun reproduktiossa ja mahdollisessa edelleen kehittymisessä.

Naisen asemaan kuuluu olla biologisesti enemmän haluttu kuin eri syistä voidaan sallia. Niinpä torjuminen on olennainen osa selviytymisstrategiaa. Tässä taistelussa ei pärjätä voimalla, vaan juonilla ja viekkaudella. Valhe, petos ja kiittämättömyys ovat naiselle yhtä tärkeitä kuin sarvet härälle, kynnet leijonalle ja vedet sekoittava muste sepialle.

Mutta vapautuminen luonnon pakosta juuri on se suuri päämäärä, jonka hyväksi ihmissuku on töitä tehnyt ja tätä maailmaa kehittänyt. Juuri siitä löytyy vapaus ja nainen, jos kuka on ollut sitä vailla. Ehkäpä hänen hetkensä on nyt koittanut ja biologia voidaan unohtaa menneen maailman asiana?

Näin se taitaa olla. Kun nainen on lakannut synnyttämästä, on hän tavallaan siirtynyt uuteen maailmaan, jossa vanhat pakonalaisuudet eivät enää vallitse. Nyt on mahdollista suunnitella ja luoda aivan uudenlainen ihminen myös feminiinisen materiaalin pohjalta.

Ennen sanottiin, että Jumala loi naisen. Tällä tietenkin viitattiin biologiaan. Ei hätää, biologia on jotakin, joka on voitettava ja kai se nyt voidaankin voittaa?

Onko nainen luonnostaan voimiltaan vähäinen? Ei hätää, uhraamalla elämästään sopivan lohkon kuntosalille hän saattaa kehittää itselleen sellaisen vartalon, joka tekee katsojaan suuren vaikutuksen.

Tämän päivän hesarissa esiintyi kiinnostava ja ehkä jopa tärkeä esimerkki tuollaisesta vartalosta, joka oli kuulemma menestynyt alan kilpailuissa.

Likinäköisenä luulin aluksi, että kuvat esittivät nyljettyä oravaa, mutta itse asiassa ne oli otettu naisesta, joka oli (kuinka se sanotaan?) selättänyt luonnon. Itse myönnän, etten voinut katsoa kuvia ilman vastenmielisyyttä, mutta ehkäpä asia liittyy ikääni ja sukupuoleeni.

Toinen oleellinen parannus, jota on nyt ruvettu tekemään alkuperäisen naiseuden voittamiseksi, on tatuointi. Schopenhauer puhui naisten ihmeellisestä kukoistuksesta, joka tosin oli hyvin lyhytaikainen, koska kävi tarpeettomaksi lisääntymisperiodein alettua.

Nyt nuoret naiset ilmeisesti ovat lakanneet uskomasta oman kauneutensa mahdollisuuteen ja haluavat parannella luojan töitä erilaisilla tuherruksilla, joiden kenties ajatellaan antavan jännittävää kontrastia ikinaiselliseen ja siis ala-arvoisena pidettyyn luonnollisuuteen.

Itse en voi välttyä ajatukselta, että noiden itsensä töhrijöiden henkisen maailman täytyy olla jossakin normaalin inhimillisyyden alakvartiilissa tai sen alapuolella. Kyvyttömyys nähdä luonnon ja töhertelijän välistä laadullista eroa tekee masentavan vaikutuksen.

Kun asian niin monesta suusta kuulee, pitää se kai uskoa: uudet ihmiset ovat täällä.

Sen sijaan ei ole selvää, onko kyseessä Nietzschen tarkoittama korkeampi ihminen, wannabe-yli-ihmisen parodia, feminiininen naisellisuudesta irtautumisella vapautuminen vaiko peräti uuden ali-ihmisen koekappale.

Viimemainittua ei kannata ottaa loukkauksena. Pyrkimykseen korkeamman ihmisen luomiseen liittyi menneisyydessä aina tahdon ensisijaisuus, ei halun. Mikäli nyt mennäänkin halu edellä, ollaan ihan uudenlaisessa kyydissä.

Kumpaa nykyään kumarretaan tahtoa vai halua, käy hyvin nopeasti selville siitä populaarista intellektuaalisesta kasvustosta, jota nuorempi polvi näyttää lukevan tai, lukutaidon ollessa heikko, katselevan.

Villiytyneellä kasvimaalla on oma mielenkiintonsa ja ehkä peräti lumonsa, mutta se viehättää vain aikansa. Mikäli puuttuu puutarhurin määrätietoisuutta ja sen sijaan annetaan kaiken sen kukoistaa, mikä vain suinkin kasvaa, on varmaa, että emme tulevaisuudessa löydä edestämme paratiisin yrttitarhaa.

Sen sijaan on varmaa, että ennen pitkää näemme raiskion, jonka herroina ovat rikkaruohot. Sen siivoaminen on käytännössä ylivoimainen tehtävä ja jää luultavasti jonkin toisen huoleksi.

Timo Vihavainen ke 31.05. 21:54

Kommentit: 1

Juha. to 01.06.2017 17:22 0

Ennen maailmassa oli suuria ajattelijoita ja filosofeja, jotka pähkäilivät sellaisia asioita ja johdannaisuuksia, joita tavallinen talonpoika ei edes kyennyt kiireiltään hahmottamaan. Nyt tuo tämän päivän ihminen on hylännyt kaiken ajattelun täysin, koska se on julistettu rikolliseksi toiminnaksi kiteyttäen se "vihapuheeksi", "rasismiksi", "valkoisen miehen ylivallaksi", "patriarkkaalisuudeksi", antiseminismiksi" ym... etc... etc... Mutta suurin henkipatto ja lainsuojaton tässä villissä Euroopassa on JÄRKI! Se on julistettu niin vaaralliseksi, ettei sillä saa edes leikkiä tai käyttää tavallisena kansalaisena, koska tällöin tavis menee heittämällä ohi EU:n sisäoppilaitoksen tuulettamattomien huoneiden ja päättäjien päiden synnyttämien mieletömien aatteiden.



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kanavointia

ke 20.09. 07:53

Arkipäivän ressentimentti

su 17.09. 21:50

Valitun kansan olemus

ti 12.09. 20:49

Hyvin järjestetty poliisivaltio

ma 11.09. 18:55

Pala Amerikkaa

su 10.09. 15:09

Vapaus, mi meitä viet!

ke 06.09. 08:48

Suin päin tulevaisuuteen

ti 05.09. 08:48

Stolypinistä Leniniin

to 31.08. 11:37

Uhka mereltä?

ti 29.08. 14:15

Kiihottuminen ja kiihottaminen

ke 23.08. 21:04

blogit

Vieraskynä

Turku ja Suomi. Lintukoto joka romahti.

to 21.09.2017 19:57

Juha Ahvio

Ylen mielenkiintoinen Me kannatamme Trumpia! -radiokeskustelu

pe 08.09.2017 13:47

Professorin Ajatuksia

Bussikuskit jälleen lakossa

to 21.09.2017 10:48

Jukka Hankamäki

Persut, siniset ja sinivuokot

ke 20.09.2017 07:50

Petteri Hiienkoski

Suomea integroidaan Euroopan yhteiseen puolustukseen millä mandaatilla?

to 21.09.2017 10:51

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Lähi-idän ja Afrikan väestö ohittaa venäjänkielisten määrän pian Helsingissä ja Espoossa

ti 19.09.2017 00:54

Piia Kattelus

Hallituksen vastuu laittomassa maahantulossa

ke 13.09.2017 11:50

Henry Laasanen

Demarit tukkanuottasilla: feministit vs. sovinistit

la 02.09.2017 10:37

Arto Luukkanen

Se syksy kun Suomi muuttui...

su 17.09.2017 10:19

Mika Niikko

YK - Yllä kritiikin

ke 13.09.2017 15:58

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

50 000 tulotonta ruokakuntaa - keitä he ovat? - tietämiseen ei muuten tarvita rakettitiedettä

ma 11.09.2017 19:06

Heikki Porkka

Oldies but goldies 12, Otanmäen tappo, Orpo vaikeni, Huhtasaari, Eerola ja Meri reagoivat

to 21.09.2017 23:27

Olli Pusa

Kuka on suvakki?

ma 18.09.2017 04:24

Alan Salehzadeh

Iran pyrkii hiljentämään myös ulkoiranilaisia toimittajia ja kriitikkoja

ma 11.09.2017 18:52

Janne Suuronen

Ylikomisario Taponen on aivan oikeassa

ti 12.09.2017 13:39

Reijo Tossavainen

Matkailuautolla Malagaan, 19. päivä: Toscanan Siena on hieno kaupunki

to 21.09.2017 07:31

Jessica Vahtera

Surusta vihaan ja pelon seurassa kotiin

ke 23.08.2017 09:27

Pauli Vahtera

Vaalimuistoja

ma 17.07.2017 11:31

Timo Vihavainen

Kanavointia

ke 20.09.2017 07:53

Matti Viren

Vihapuhe mallia DDR

ke 20.09.2017 14:02