Liberalismin ja konservatismin eroa kuvasi amerikkalainen ajattelija Russell Kirk (k. 1994) ideologian ja elämäntavan eroksi. Ideologioilla luodaan utopioita, jotka irrottavat asiat todellisuudesta. Niiden avulla pyritään valtaan, muuttamaan lakeja ja instituutioita, ihmisluontoa ja ihmisten kohtaloita. Konservatismia ei voi kutsua ideologiaksi, koska sillä ei ole kollektiivista eikä puhtaasti individualististakaan oppirakennelmaa. Konservatiivin tunnistaa kohtuullisuutta, rehellisyyttä, historiallista jatkuvuutta ja julkista lojaalisuutta korostavasta asenteesta. Kaikki ei ole kaupan, eikä talous voi sanella kaikkia ehtoja. Terve järki kulkee tunteiden edellä.

Kirk totesi liberalismista, että se on ensisijaisesti sentimentaalista hyväntahtoisuutta. Omia tunteitaan rakastavien liberaalien oppijärjestelmä rakentuu humanismin väärinymmärtämiselle. Humanismi ravitsee henkeä, siitä noussut humanitarismi taas uskoo parantavansa ihmiskuntaa keskittyen utilitaristisiin periaatteisiin ilman jumalillista apua sosiaalisen omantunnon innoittamana. Teollisen vallankumouksen jälkeen kunnioitus vanhaa tietoa kohtaan hiipui ja alettiin puhua tehokkuudesta, pragmatismista ja edistyksestä. Humanitarismin korvattua humanismin ajauduttiin kulttuuriseen vararikkoon, mikä ilmenee yhteiskunnallisena tarkoituksettomuutena ja merkityksettömyytenä tai siitä elinvoimansa saavana radikaalina asiat päälaelleen kääntävänä vallankumouksena.

Liberalismin kytkeytyminen vasemmistolaisuuteen on viime vuosikymmeninä mullistanut poliittista ajattelua. Demokraattisesta edustuksellisesta vaikuttamisesta on päädytty ilman kansan tukea ajettaviin vasemmistolaisiin agendoihin, joita edistetään oikeusteitse ja mielipiteitä manipuloimalla, mediaan ja koululaitokseen vaikuttamalla. Perhearvojen kunnioitus ja yksityinen sekulaarisuus ja seksuaalisuus on vaihtunut gender-ideologiaan, seksuaalisen vallankumouksen mukanaan tuomaan suvaitsemattomuuteen, moralistiseen asenteellisuuteen ja avoimeen sekulaarisuuteen. Sanan- ja uskonnonvapaudesta, asenteesta ”elä ja anna toisten elää” on siirrytty siviilioikeudelliseen moraalin ja sosiaalisten suhteitten säätelemiseen, päämääriin pääsemiseen laillisen pakon avulla. Asioita polarisoidaan ideologisen puhtauden nimissä.

Miten liberaalissa uusvasemmistolaisessa humanitarismissa on päädytty sosiaalisten liikkeiden kiihkoilevaan kansalaisvaikuttamiseen? 1800-luvun historioitsija Alexis de Tocqueville vastaa teoriallaan ”pehmeästä totalitarismista”, minkä materiaalisen hyvinvoinnin ja individualistisen itsekkyyden amerikkalainen yhteiskunta synnyttää heikentämällä ihmisluontoa. Hyveistä tulee kesympiä; tasa-arvosta vahvempaa; keskinäiset, vapaat itsehallitut yhteisöt ja instituutiot menettävät otettaan samalla kun keskushallinto vahvistuu. Demokraattisesta ihmisestä tulee sosiaalidemokraattinen ihminen ja demokraattisesta yhteiskunnasta tulee sosiaalidemokraattinen yhteiskunta. De Tocqueville huomasi kehityskulun jopa aikana, joilloin uskonto vielä piti ihmistä otteessaan estäen heitä liukumasta täydelliseen itsekkyyteen.

Valtion holhoavan asenteen tiukennuttua kansasta tulee lopulta de Tocquevillen mukaan pelokas ja työteliäs lammaslauma, jonka paimentamisesta hallitus huolehtii. Kansalaisen tahtoa ei ole vielä nujerrettu, mutta sitä on muokattu ja taivuteltu. Uuden synnyttäminen on estetty ilman tyranniaa tukahduttamistoimenpitein. Nykyaikana viimeisten vuosikymmenten kuluessa olemme kokeneet saman kansalaisyhteiskunnan ja ihmisluonnon toisiinsa sopeutumattoman vaiheen, missä lisäannos holhoamista ja kontrollin laajentamista on saanut aikaan seuraavan askeleen demokratian arvonalennuksessa varsin inhimillisistä syistä. Ihminen ei voi elää ilman jonkinlaista yhteisöä, ellei meillä enää ole sellaista, niin otamme ympärillemme korvikeyhteisön ideologisista liikkeistä ja valheellisesta sortopolitiikasta, ja näin siirrymme yhä pahempaan valvonnan yhteiskuntaan.

Eikä tämä kontrollin muoto ole enää pehmeää, vaan se pyrkii pakottamalla muuttamaan ihmisluontoa ja yhteiskuntaa pois individualismista kohti erilaisuuden ja vieraan suosimista. Radikaaleista ideologioista voimansa ammentava monikulturalismi; gender-politiikka; kolonialismista syyllisyyttä tunteva ajattelu; äärimmäinen ympäristöoppi; vähemmistöjen loukkaamattomuusasema; venyttävät jatkuvasti suvaitsevaisuuden rajaa yhä erityisempää kohti. Oikeuksien katsotaan tulevan ennen velvollisuuksia, laadun mittaamisen merkitys sivuutetaan.

Yhteinen arvopohjana murtuu ja vakaa perusta horjuu. Päivän moraalia vartioivat vihapuhetta suitsimaan komennetut virkamiehet. Sananvapaus on lyöty. Ihmiselämä on puristettu ideologisen oikeudenmukaisuuden ankaraan pakkopaitaan. Erilaisille instituutioille, kansalaisjärjestöille ja organisaatioille on sälytetty niin auktoriteettia kuin valtaakin määrittää puhtaan ideologian mukaista käytöstä. Virkamiesten totalitaristinen valta kumpuaa käsityksestä, että he ovat vain auttamassa ihmisiä suurempaan suvaitsevaisuuteen ja parempaan sopeutumiseen.

Totalitarismin pehmeä muoto sopeuttaa kansalaisia uuteen ajatteluun. Ei voi kuin toivoa, että totalitaristinen tila romahtaa ennen kuin barbarian tila saavutetaan ja aidon yhteisön loputkin rippeet ehditään tuhota. Russell Kirk totesi, että ihminen on omassa persoonassaan järjestyksen keskus, kaaoksen aikana hän voi pitää sielunsa itsellään. Mikään järjestelmä ei voi valvoa kaikkea.

Lähteet:

Frohnen, B. 2017. Is America devolving into soft totalitarism? The Imaginative conservative. 30.4.
Krason, S. M. 2017. What happened to American liberalism? Crisis-magazine 1.2.
Niemeyer, G. (1907-1997) Russell Kirk and ideology. New ed. Imaginative conservative. 2.10.2016.

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.