Blogi: Timo Vihavainen, su 14.05.2017 10:43

Runoilijan rakkaudet

Runoilijan rakkaudet

 

Panu Rajala, Virvatuli. Eino Leinon elämä. WSOY 2017,  596 s.

 

Panu Rajalan kirjoja lukee aina huvikseen ja hyödykseen. Usein niistä aukeaa ennen tuntemattomia tai ainakin huonosti tunnettuja perspektiivejä aikakauteensa ja se on hyvän kirjan merkki.

Eino Leinon elämäkerta ei sinänsä ole poikkeus säännöstä, vaikka siitä kyllä tulee sellainen tunne, että jotakin tästä nyt on jäänyt puuttumaan.

Leino on tietenkin erittäin ahkerasti tutkittu henkilö, joka myös on innoittanut monia kirjailijoita. Hän oli arkkityyppinen taiteilijasielu, jonka kiehtoo myös poroporvaria, joka ei voi häntä ymmärtää.

Tuo tietty käsittämättömyys onkin Leinon suuria viehätyksiä. Osittain asian selittänee humalaisen kohellus. Selvin päinhän Leino saattoi olla aika yksitotinen ja tylsäkin, riippuen kai erinäisistä kemiallisista seikoista.

Jumalten keinussahan hän katsoi olevansa ja Pentti Saarikoski teki sittemmin itsestään saman huomion. Muuten näitä miehiä ei kannata rinnastaa, verrata kylläkin. Eräästä Leinon parhaasta runoelmasta Saarikoski sanoi, että mikäli se on runoutta, hän ei ole mikään runoilija. Siinäpä asia oli oivallisesti kiteytetty.

Leino oli mitä suurimmassa määrin naisten ihailija ja hurmaaja, joka jo lapsena joutui rakkauden pauloihin. Lisäksi hän oli kaukorakastaja, kuten Rajala usein huomauttaa. Näyttää siltä, että Leinon runollinen kyky virittyi aina parhaiten sellaisen naisen ansiosta, joka ei ollut hänen saatavillaan.

Kyse oli siis kai samanlaisesta ilmiöstä, jota eläinrääkkääjät saavat aikaan pitämällä kanarialintujen sukupuolia eri häkeissä. Jos ne päästettäisiin yhteen, loppuisi laulu siihen.

Platoniseksikin jostain syystä nimitetty henkinen intohimo ei ole maailmassamme ihan normaalia ja luonnollista. Venäjän runouden hopeakaudella jotkut pitivät sitä dekadenssin muotona. Siihen aikaan myös Tolstoi, kuten tiedämme, halusi mieluusti päästä eroon koko seksistä. Tämä oli liikaa hänen monille ihailijoilleen, kuten Kiannolle.

Mutta ilmiönä tuo henkinen intohimo on kiinnostava. Ainakin Leinon varhaisimmalla kaudella näyttäisi asia olleen niin, että hän ihaili suunnattomasti jotakin, jota ei saattanut käsittää. Das Ewig-weibliche nyt vain oli niin lumoavaa, vaikka hän ei siitä mitään oikeastaan tiennytkään.

Se lieneekin varsin normaali asian tila. Miehestä tuntuu, ainakin monesta, luonnottomalta mitata naista samoilla mitoilla kuin itseään. Olisi esimerkiksi pyhäinhäväistys sanoa jotakuta naista typeräksi. Sehän on aivan väärä ja rienaava kategoria.

Kun nainen puhuu, ei mies pelkästään kuuntele häntä, sikäli kuin nyt kuuntelee, vaan katsoo samaan aikaan pään asentoa, suuta ja silmiä. Banaalitkin asiat kuulostavat ilmestyksiltä, jos ne sanoo sellainen olento. Ja nainen tietää sen.

Ajatus naisellisen typeryyden mahdollisuudesta on itse asiassa kai tullut maailmaan vasta feminismin myötä. He ovat vaatineet sitä oikeudekseen ja saaneet ansionsa mukaan.

Muistan, että Nietzsche joskus jossakin runossaan mainitsi parin tytön olevan syviä ajattelematta mitään. En suinkaan väitä, että Leinon naiset olisivat olleet mitättömyyksiä, asiahan ilmeisesti oli päinvastoin.

Aikamoinen sydäntenmurskaaja se oli, tämä Nalle. Sitä ei hänen patsaansakaan perusteella oikein uskoisi, mutta ehkä tämä todistaa vain siitä, että naisten vaatimukset miehiin nähden ovat paljon korkeammalla tasolla kuin miesten arvostukset, joita kyllä myös suotta vähätellään.

Tuohon aikaan tuskin edes tunnettiin universaalia jakoa rinta- ja pyllymiehiin johtuen jo siitäkin, että alastomuuskulttuuria ei vielä ollut. Toki ovelat naiset aina keksivät tapoja avujensa esittelemiseksi.

Joka tapauksessa niiden naisten kavalkadi, jotka jäivät Leinon lumoihin, on häikäisevä. Tuntuu kummalliselta ajatella rakkaussuhdetta sellaisen aristokraattisen ilmestyksen kuin Aino Kallaksen ja puliukkotasolle vaipuvan Leinon välillä.

Ja oliko se Leino oikeasti hyvä runoilija? Tähän voinee vastata, että ainakin hän oli runoilija (mitä sanaa ehkä sitten ei kannata käyttää Saarikoskesta). On kiintoisaa huomata, että itse asiassa kaikkien hänen teostensa vastaanotto näyttää olleen ristiriitainen.

Leino osasi tehdä loistavaa tekstiä ja toisaalta myös kornia siansaksaa. On väitetty, että kustannustoimittajat tekivät tekstille usein ihmeitä. Tähän puoleen kirjoittaja ei ole syventynyt.

Kaikesta päätellen Leino oli synnynnäinen nero. Lahja tuli Jumalalta, kuten Brodski sanoi omastaan. Sitäpä mies sitten tuhlaten käytti ja jälkeä syntyi aivan valtavasti, hyvää ja huonompaa.

Eiköhän Leino ole patsaansa ja liputuspäivänsä ansainnut. Nekin ovat kiinnostava ilmiö. Jostakin syytä tuntuu varsin luonnolliselta, ettei Saarikoskella ole vastaavia eikä niitä varmaan koskaan tulekaan. Turhaan hän Leinon vertaiseksi yritti.

Timo Vihavainen su 14.05. 10:43

Kommentit: 0



Kommentoidaksesi sinun
täytyy ensin kirjautua:


Jos sinulla ei ole vielä tunnuksia, voit liittyä joukkoomme ostamalla kommentointioikeuden:
Oikea Kommentointi 6kk, 19,90 €
Voit halutessasi kommentoida nimimerkillä.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tolvanat ja nykyaika

ke 28.06. 23:45

Herra Kekosen suhteet Moskovaan

ti 27.06. 22:09

Pyhä yksinkertaisuus

ti 27.06. 00:16

Suomen nousu vanhoissa kirjoissa

su 25.06. 13:28

Pidetään ikävää

la 24.06. 09:56

Valkoinen puolue?

to 22.06. 08:32

Suntioidemme työsarka on laajentunut

ke 21.06. 12:07

Out of the Blue

ti 20.06. 14:03

Kohti valoa

ma 19.06. 19:25

Täydellinen suvaitsemattomuus

la 17.06. 12:27

blogit

Vieraskynä

Relativismi vs. eurooppalaiset arvot

ke 21.06.2017 10:42

Juha Ahvio

Vaarallinen vihreä valhe

pe 23.06.2017 09:10

Professorin Ajatuksia

Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?

ke 28.06.2017 08:04

Jukka Hankamäki

Hävittäjähankinnat ja ilmaismainonnan immelmannit

su 18.06.2017 10:47

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Rinnakkaiskulttuurien tukeminen on lopetettava

to 29.06.2017 01:44

Piia Kattelus (kesk.)

Minun on ikävä Impivaaraa

su 18.06.2017 10:38

Henry Laasanen

Loikkareiden kilahdukset varmistavat poliittisen itsemurhan

ke 28.06.2017 07:44

Arto Luukkanen

Elämän tarkoitus - sähkölaskun maksaminen?

ti 27.06.2017 00:01

Musta Orkidea

Älkää erehtykö luulemaan, että koko maailma ajattelee länsimaalaisittain

to 20.04.2017 20:11

Mikko Paunio

Pekka Haaviston asiakirjakepponen toi hänelle ehkäpä puolen miljoonan euron tienistit

ke 28.06.2017 07:05

Heikki Porkka

Toimittaja Olli Ainola presidentti Niinistön asiamiehenä

pe 23.06.2017 11:20

Olli Pusa

EU ja liittovaltio

ma 12.06.2017 16:53

Alan Salehzadeh

Muslimimaiden ongelmat vähenevät jos naisten asema paranee

ma 26.06.2017 11:08

Janne Suuronen

Kiitokset Timo Soinille

to 15.06.2017 18:11

Reijo Tossavainen

Miksi poliisi ja muut viranomaiset eivät puutu lainvastaiseen toimintaan?

ke 28.06.2017 06:31

Jessica Vahtera

Et tu, Brute?

pe 16.06.2017 10:02

Timo Vihavainen

Tolvanat ja nykyaika

ke 28.06.2017 23:45

Matti Viren

Suomalainen versio Adam Smithin opetuksista

ma 26.06.2017 10:21