Blogi: Timo Vihavainen, su 14.05.2017 10:43

Runoilijan rakkaudet

Runoilijan rakkaudet

 

Panu Rajala, Virvatuli. Eino Leinon elämä. WSOY 2017,  596 s.

 

Panu Rajalan kirjoja lukee aina huvikseen ja hyödykseen. Usein niistä aukeaa ennen tuntemattomia tai ainakin huonosti tunnettuja perspektiivejä aikakauteensa ja se on hyvän kirjan merkki.

Eino Leinon elämäkerta ei sinänsä ole poikkeus säännöstä, vaikka siitä kyllä tulee sellainen tunne, että jotakin tästä nyt on jäänyt puuttumaan.

Leino on tietenkin erittäin ahkerasti tutkittu henkilö, joka myös on innoittanut monia kirjailijoita. Hän oli arkkityyppinen taiteilijasielu, jonka kiehtoo myös poroporvaria, joka ei voi häntä ymmärtää.

Tuo tietty käsittämättömyys onkin Leinon suuria viehätyksiä. Osittain asian selittänee humalaisen kohellus. Selvin päinhän Leino saattoi olla aika yksitotinen ja tylsäkin, riippuen kai erinäisistä kemiallisista seikoista.

Jumalten keinussahan hän katsoi olevansa ja Pentti Saarikoski teki sittemmin itsestään saman huomion. Muuten näitä miehiä ei kannata rinnastaa, verrata kylläkin. Eräästä Leinon parhaasta runoelmasta Saarikoski sanoi, että mikäli se on runoutta, hän ei ole mikään runoilija. Siinäpä asia oli oivallisesti kiteytetty.

Leino oli mitä suurimmassa määrin naisten ihailija ja hurmaaja, joka jo lapsena joutui rakkauden pauloihin. Lisäksi hän oli kaukorakastaja, kuten Rajala usein huomauttaa. Näyttää siltä, että Leinon runollinen kyky virittyi aina parhaiten sellaisen naisen ansiosta, joka ei ollut hänen saatavillaan.

Kyse oli siis kai samanlaisesta ilmiöstä, jota eläinrääkkääjät saavat aikaan pitämällä kanarialintujen sukupuolia eri häkeissä. Jos ne päästettäisiin yhteen, loppuisi laulu siihen.

Platoniseksikin jostain syystä nimitetty henkinen intohimo ei ole maailmassamme ihan normaalia ja luonnollista. Venäjän runouden hopeakaudella jotkut pitivät sitä dekadenssin muotona. Siihen aikaan myös Tolstoi, kuten tiedämme, halusi mieluusti päästä eroon koko seksistä. Tämä oli liikaa hänen monille ihailijoilleen, kuten Kiannolle.

Mutta ilmiönä tuo henkinen intohimo on kiinnostava. Ainakin Leinon varhaisimmalla kaudella näyttäisi asia olleen niin, että hän ihaili suunnattomasti jotakin, jota ei saattanut käsittää. Das Ewig-weibliche nyt vain oli niin lumoavaa, vaikka hän ei siitä mitään oikeastaan tiennytkään.

Se lieneekin varsin normaali asian tila. Miehestä tuntuu, ainakin monesta, luonnottomalta mitata naista samoilla mitoilla kuin itseään. Olisi esimerkiksi pyhäinhäväistys sanoa jotakuta naista typeräksi. Sehän on aivan väärä ja rienaava kategoria.

Kun nainen puhuu, ei mies pelkästään kuuntele häntä, sikäli kuin nyt kuuntelee, vaan katsoo samaan aikaan pään asentoa, suuta ja silmiä. Banaalitkin asiat kuulostavat ilmestyksiltä, jos ne sanoo sellainen olento. Ja nainen tietää sen.

Ajatus naisellisen typeryyden mahdollisuudesta on itse asiassa kai tullut maailmaan vasta feminismin myötä. He ovat vaatineet sitä oikeudekseen ja saaneet ansionsa mukaan.

Muistan, että Nietzsche joskus jossakin runossaan mainitsi parin tytön olevan syviä ajattelematta mitään. En suinkaan väitä, että Leinon naiset olisivat olleet mitättömyyksiä, asiahan ilmeisesti oli päinvastoin.

Aikamoinen sydäntenmurskaaja se oli, tämä Nalle. Sitä ei hänen patsaansakaan perusteella oikein uskoisi, mutta ehkä tämä todistaa vain siitä, että naisten vaatimukset miehiin nähden ovat paljon korkeammalla tasolla kuin miesten arvostukset, joita kyllä myös suotta vähätellään.

Tuohon aikaan tuskin edes tunnettiin universaalia jakoa rinta- ja pyllymiehiin johtuen jo siitäkin, että alastomuuskulttuuria ei vielä ollut. Toki ovelat naiset aina keksivät tapoja avujensa esittelemiseksi.

Joka tapauksessa niiden naisten kavalkadi, jotka jäivät Leinon lumoihin, on häikäisevä. Tuntuu kummalliselta ajatella rakkaussuhdetta sellaisen aristokraattisen ilmestyksen kuin Aino Kallaksen ja puliukkotasolle vaipuvan Leinon välillä.

Ja oliko se Leino oikeasti hyvä runoilija? Tähän voinee vastata, että ainakin hän oli runoilija (mitä sanaa ehkä sitten ei kannata käyttää Saarikoskesta). On kiintoisaa huomata, että itse asiassa kaikkien hänen teostensa vastaanotto näyttää olleen ristiriitainen.

Leino osasi tehdä loistavaa tekstiä ja toisaalta myös kornia siansaksaa. On väitetty, että kustannustoimittajat tekivät tekstille usein ihmeitä. Tähän puoleen kirjoittaja ei ole syventynyt.

Kaikesta päätellen Leino oli synnynnäinen nero. Lahja tuli Jumalalta, kuten Brodski sanoi omastaan. Sitäpä mies sitten tuhlaten käytti ja jälkeä syntyi aivan valtavasti, hyvää ja huonompaa.

Eiköhän Leino ole patsaansa ja liputuspäivänsä ansainnut. Nekin ovat kiinnostava ilmiö. Jostakin syytä tuntuu varsin luonnolliselta, ettei Saarikoskella ole vastaavia eikä niitä varmaan koskaan tulekaan. Turhaan hän Leinon vertaiseksi yritti.

Timo Vihavainen su 14.05. 10:43

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Vuosi 1803

su 15.07. 12:00

Soturiainesta

pe 13.07. 23:44

Aikamoinen lopotti

ke 11.07. 20:59

Orwellin arvo

ti 10.07. 11:58

Muuan historian väärinkäsitys

su 08.07. 22:32

Myrskyn jälkeen ja ennen vallankumouksia

la 07.07. 14:28

Digifirmat pörssissä

to 05.07. 21:12

Tyytyväisyyden ongelmia

ke 04.07. 19:45

Sukupolvien viisaus

ti 03.07. 14:20

Surkastuvien maakuntien Suomi

ma 02.07. 17:28

blogit

Vieraskynä

Trump ja liberaalien epätoivo

ma 09.07.2018 12:55

Juha Ahvio

Presidentti Trump nimittää jälleen tuomarin USA:n korkeimpaan oikeuteen

su 15.07.2018 12:03

Professorin Ajatuksia

Donald Trumpista Suomen puolustusvoimien hankintoihin ja Euroopan puolustus

ma 16.07.2018 08:14

Jukka Hankamäki

Jakavatko Trump ja Putin Suomen?

ke 11.07.2018 21:03

Petteri Hiienkoski

Klassisen liberalismin puolustajia ja vastustajia

pe 13.07.2018 15:52

Tapio Holopainen

London Calling

to 21.06.2018 18:59

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Somalityttö Aman: Ympärileikkaamattomalla naisella on lehmän pimppi

ke 11.07.2018 22:31

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

"Syrjäytyneet miehet romuttavat syntyvyyden" -narratiivi

ke 18.04.2018 06:51

Arto Luukkanen

Armoa ja totuutta suomalaisille lamauhreille!

su 15.07.2018 12:06

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Suonpää: "Paunio, tuo kauhea äärioikeistolainen"

pe 13.07.2018 10:01

Heikki Porkka

Murha-aatteet etenevät

su 15.07.2018 14:10

Olli Pusa

Kojamo - rahastus ja kusetus

ke 23.05.2018 16:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Perinteiset perhearvot uhka ?

ke 06.06.2018 14:01

Reijo Tossavainen

Hillotolppaloikkareiden kohtalonpäivä lähestyy

ma 16.07.2018 11:04

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Vuosi 1803

su 15.07.2018 12:00

Matti Viren

Wir schaffen das!

ma 25.06.2018 01:52