Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Heli Saavalaisen eilen julkaistu kolumni biologi Rachel Carsonin modernin ympäristöliikkeen lopullisesti synnyttäneestä vuonna 1962 julkaistusta Äänetön Kevät kirjasta oli jälleen HS:n valtalinjan mukaista vihreätä ajattelua ja ideologiaa.

Vaikka Saavalainen avasi HS:n lukijoille täysin oikein kirjan valtavan poliittisen merkityksen, hän ei kunnolla avannut lukijoilleen kirjan kansanterveyteen liittyneitä keskeisimpiä ennustuksia, joista toisella oli oleva valtava poliittinen merkitys.

Äänettömän Kevään poliittisesti tärkein väittämä oli, että kemikaalimolekyylit (erit. DDT) toimisivat taudinaiheuttajina 1800-luvun mikrobien tapaan ja saisivat siten meissä ihmisissä aikaan valtavan syöpäkuolleisuusepidemian. Tämä ennustus osoittautui täysin virheelliseksi.

Saavalainen on kirjoituksessaan Carsonia paljon varovaisempi, joskin Saavalainenkin kyllä kirjoitti ”DDT:n onnistuneen myrkyttämään meidät ihmiset”.

Vähän keskustelua on herättänyt se, että Rachel Carson sairasti kirjaa kirjoittaessaan pitkälle levinnyttä rintasyöpää ja että hän kuoli tähän tautiin vain kaksi vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen.

Vaikka Rachel Carson käy kirjassa läpi lukuisia erilaisia syöpiä, hän ei mainitse siinä kertaakaan rintasyöpää. Hänen seuraajansa taasen ovat koettaneet innokkaan pakkomielteisesti osoittaa laihoin tuloksin, että DDT aiheuttaa syöpiä ja aivan erityisesti rintasyöpää.

Maailman terveysjärjestö WHO (Environmental Health Criteria 2015) pitää DDT:tä edelleen turvallisena.  WHO vaati ja sai aikoinaan maailmanlaajuiseen POP-sopimukseen varauman, jonka mukaan DDT:tä on voitava edelleen käyttää köyhissä maissa malariantorjunnassa. Näin ainakin periaatteessa sitä olisi voitava ruiskuttaa seinien sisäpinnoilla (ns. Indoor Residual Spraying), koska DDT ei ainoastaan tapa hyttysiä vaan se myös tehokkaasti karkottaa niitä.

Kehitysavun rahahanoja paikallisille johtajille säätelevät hyvinvoivan lännen aatteelliset kehitysapujärjestöt, vihreät kehitysapuvirkamiehet ja monet YK-järjestöt (erit. YK:n ympäristöohjelma UNEP) eivät kuitenkaan hyväksy DDT:n käyttöä edes tässä rajoitetussa muodossaan ja näin DDT:n turvallista käyttöä arastellaan kehitysmaissa.

DDT:n käyttö on hyvin turvallista toisin kuin esimerkiksi ensimmäisen polven torjunta-aineiden kuten organofosfaattien, joita nyt edelleen joudutaan DDT:n kieltämisen jälkeen käyttämään laajalti kehitysmaissa.

Organofosfaatit ovat hyvin vaarallisia hermomyrkkyjä ja esimerkiksi Etelä-Aasiassa maatyöläisten keskuudessa nestemäisten organofosfaattien nauttiminen on suosittu tapa tehdä itsemurha. Jopa litran suuruisilla annoksilla DDT:llä tehdyt itsemurhayritykset ovat jääneet usein vain yrityksiksi. (Environmental Health Criteria 1979). Heli Saavalainen oli kirjoituksessaan huolissaan viljelijöiden terveydestä.    

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Rachel Carson väitti, että syöpävaikutuksiakin suurempi on DDT:n aiheuttama uhka meidän perimällemme. Carson jakoi näin natsienkin laajalti omaksuman käsityksen kemikaalien edistämästä ihmiskunnan geneettisestä rappeutumisesta vain 17 vuotta Adolf Hitlerin itsemurhan ja Kolmannen Valtakunnan kukistumisen jälkeen.

Rachel Carsonia voidaankin perustellusti pitää 1800-luvun jälkipuoliskolta alkaneen natsivallan aikana hirmutekoihin johtaneen pseudotieteellisen eugeenisen polemisoinnin eräänä merkittävänä edustajana.

En tiedä, onko Heli Saavalainen koskaan lukenut Äänetöntä Kevättä. Itse olen lukenut kirjan viisi kertaa englanniksi ja kertaalleen nopeasti Suomen markkinoille ilmestyneen tiedetoimittaja Pentti Jotunin suomennoksen.

Olen Carsonin ja Saavalaisen kanssa samaa mieltä siitä, että 1960-luvun alussa tehdyt mm. laajat metsänhoidolliset DDT-ruiskutukset olivat umpihölmöjä ja niillä oli todennäköisesti kielteinen vaikutus petolintujen hedelmällisyyteen, mutta viime kädessä ideologiseen ajatteluun pohjaavalla lähes totaalisella DDT:n käyttökiellolla on ollut suuri inhimillinen hintalappunsa, jonka vihreät ja totuusmedia mieluusti haluavat unohtaa.

https://www.nytimes.com/2017/01/22/us/rachel-carson-ddt-malaria-retro-report.html?_r=0

Lopuksi toteaisin, että Äänetön Kevät on ollut myös laajan poliittisen vaikutuksen omaavana pseudotieteellisenä kirjana raivaamassa tietä tähän nykyiseen post-totuudelliseen aikaan, jossa totuusmedia julkaisee tasaiseen tahtiin valeuutisia ja -kommentointia George Orwellin 1984 kirjan ennustuksen mukaisesti.

Allekirjoittaneella on ylempi korkeakoulututkinto Rachel Carsonin tapaan Johns Hopkins yliopistosta