Helsingin demarit romahtivat kunnallisvaaleissa 13,8 %:iin. Mitään kunnollista analyysiä en ole nähnyt tappion syistä. Lähes ainoa selitys on ollut se, että pormestarikisan polarisoima keskustelu Helsingissä vei äänet demareilta. Se on valitettavasti hyvin köykäinen selitys.

Entisen mahtipuolueen uusista valtuutetuista Helsingissä ei oikein suurennuslasillakaan löydä työväenluokkaan kuuluvia ellei nyrkkeilijä ja päihdetyöntekijä Jukka Järvistä sellaiseksi lasketa. Hän pääsi nipinnapin viimeisenä demareiden valtuustoryhmään.

Demareiden Helsingin valtuustoryhmä koostuu nyt käytännössä jopa ylempään keskiluokkaan kuuluvista ns. intellektuelleista ja maahanmuuttajista.

Helsingin demareiden tulos on todennäköisesti suuntaa antava koko Suomea ajatellen, koska se noudattaa samanlaista muissa läntisissä teollisuusmaissa tapahtunutta kehitystä.

Työväestö hylännyt keskustavasemmiston pienin poikkeuksin

Työväestö on hylännyt tai hylkäämässä keskustavasemmistolaisia puolueita mm. harjoitetun ympäristö-, energia-ja maahanmuuttopolitiikan takia. Näin on käynyt esimerkiksi USA:ssa, Isossa Britanniassa ja Hollannissa.

Kysymysmerkki on huomenna alkavat Ranskan vaalit, missä presidentti Hollanden Elysee-palatsissa kyhätyn "kansanliikkeen" ehdokkaan Emanuel Macron mahdollinen voitto perustuu käytännössä vain oikeutettuihin Le Pen pelkoihin.

Iso Britanniassa Jeremy Corbynille ennustetaan vain 25 % kannatusta kesäkuussa pidettävissä vaaleissa ja tarkemmat vaalipiirikohtaiset analyysit osoittavat Corbynin menettäneen täysin otteensa Työväenpuolueen perinteisistä linnakkeista.

Ruotsissa punavihreä blokki on menettänyt viime vaalehin verrattuna kannatustaan noin neljä prosenttia ja kaikki tämä on pois demareilta.

Talousromahduksen jälkeen lähes tuhoutuneissa kansantalouksissa  keskustavasemmisto tärkeätä (!) Portugalia lukuunottamatta on lähes hävinnyt poliittiselta kartalta. Espanjassa PSOE:n lähes 45 % kannatus on kutistunut 20 %:iin.

Vastavirtaan näyttäisi kulkevan vain Martin Schulz Saksassa, joka helmikuussa 2017 tehdyissä mielipidemittauksissa saattaisi voittaa Angela Merkelin. Aika näyttää. Rohkenen epäillä.

Hollannin Työnpuolueen (PvdA) musertava kohtalo islamistien "syleilyssä"

Hollannin entinen mahtipuolue Työnpuolueen (=demarit) tuho on synkin ja samalla puhuttelevin. Neljässä vuodessa 60 kansanedustajasta viime kuun vaaleissa yhdeksän kansanedustajan lilliputtipuolueeksi kutistuneet demarit saavat yksinomaan syyttää tappionsa syistä vain itseään ja erityisesti sitä, että demarivaikuttajat eivät ottaneet varoituksia islamisteista todesta.

Puoliksi hollantilainen ilmeisesti Kainuun korpeen aikuiässä Hollanista muuttanut Ilmari Schepel kirjoitti Uuden Suomen blogiin Hollannin vaalien jälkeen mm:

"Puolueesta (demaripuolueesta kirj. huom.) tuli yhdeksän paikan sirpalepuolue ja juuri nyt keskustellaan kuumeisesti joko koko puolueen lopettamisesta tai sen fuusiosta GroenLinks:iin (vaaleissa menestynyt ViherVasemmisto)."

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233863-politicologica-demaripuolueen-ankara-itseruoskinta

Schepel on suomentanut keskeiset kohdat Politicologica-TV-ohjelmasta, jossa tuhoutuneen  demaripuolueen johtohahmot pesevät juuri pidettyjen Hollannin vaalien kauhistuttavaa jälkipyykkiä. Se on analyysi muslimimaista peräisin olleen työperäisen maahanmuuton vaikutuksista demaripuolueen kohtaloon.

Analyysi on niin musertava, että kehotan kaikkia tämän blogin lukijoita lukemaan Schepelin kirjoituksen. Demareiden itseruoskinta ei ole dynamiittia vaan ydinpommia muistuttavaa kertomaa.

Pari lainausta kommentein:

"Nyt jälkikäteen Felix Rottenberg (1990-luvun PvdA puoluejohtaja kirj. huom.) toteaakin, että emme ollenkaan tajunneet minkälaisista, valtavista ongelmista oli kyse etenkin kaupungeissa eikä sitä että integraatio siellä tuotti ylivoimaisia vaikeuksia. Amsterdamin lääkäri / kansanedustaja Rob Oudkerk kertoo, että kerran, kun hän ajeli fillarilla pääkaupungin katuja, hän yhtäkkiä hoksasi, että tässä on tapahtunut valtava virhe (25:00 min). Melko pian sen jälkeen hän toteaa haastattelussa, että "Fortuyn oli oikeassa". "

" "PvdA ei ollut enää katupuolue eikä katua enää ollut PvdA:n hallussa" (Rob Oudkerk/27:08 min). Sen jälkeen ilmestyy Fortuyn, lyhyesti, jonka jälkeen Oudkerk kertoo, että hän joutuu televisiossa Fortuynin vastaväittelijäksi. Puolue ohjasti hänet etukäteen, että hänen piti kiistää kaikki Fortuynin väitteet yksiselitteisesti, jota hän nyt katuu: "Olin sellainen vellihousu (hollanniksi: slapjanus), että sen todella tein; olen joskus katsonut jälkikäteen ja ajattelin itsestäni: typerys, hänhän oli yksinkertaisesti oikeassa! Zijn analyse was kaarsrecht = hänen analyysinsä oli suora kuin kynttilä". Debattifragmentti näkyy 27:33 minuutista eteenpäin. "

Pim Fortyin oli ensimmäinen islamismia vastustamaan ryhtynyt poliitikko. Hänet murhasi Volkeert van der Graaf niminen ympäristöaktivisti vuonna 2002. Seuraavana oli vuorossa homoseksuaali elokuvaohjaaja Theo van Gogh. Hänet murhasi marokkolaissyntyinen islamisti nimeltään Mohammed Boyeri, joka kiinnitti veitsellä Goghin ruumiiseen somalilaiselle naisaktivistille Ayaan Hirsi Alille tarkoitetun uhkauskirjeen.

Olen Ilmari Schepelin kirjoituksen jakanut myös demareiden fb-keskusteluryhmissä, mutta sitä ei ilmeisesti olla uskallettu edes avata siellä. Olen muuten nyt heitetty lähes kaikista demareiden fb-ryhmistä, jotka ovat muuten halvaantuneita ja kaikki aloitteellinen analyyttinen keskustelu on niissä tyrehtynyt. Punainen viiva on tullut eteeni, kun olen kertonut totuuksia vihreän ideologian sysimustasta alkuperästä tai sitten islamismin vaaroista.

Suomessa tilanne voi muodostua vielä paljon pahemmaksi, koska muslimimaista tuleva maahanmuutto on paljolti humanitaarista ja rasittaa suoraan suomalaista kansantaloutta. 

Hollannissa, Ruotsissa ja Suomessakin myös demarijohtajia varoitettin

Katukuvat Kabulista tai Kairosta 1960-luvulla kertovat, että naiset pukeutuvat tuolloin arabinationalsimin kaudella länsimaalaisittain. Nyt islamilainen maailma on vaarallisesti kääntynyt sisäänpäin samalla, kun suuresti kasvanut muslimimaiden syntyvyys aiheuttaa poliittisen epävakauden myötä kansanvaellusta mm. Suomeen. Kirjoitin edellisen kolumnisarjani (Pew International'n valtava tutkimusselostus) mm. kertoakseni, että nyt muslimimaista tulevilla on aivan toiset arvot ja asenteet kuin meillä ja että punavihreisiin puolueisiin avosylin otetut islamistit eivät usein jaa näiden puolueiden arvomaailmaa. Hollannin PvdA:lle kävi niin köpelösti, että lopulta heidän sinisilmäisyydestään seurasi vielä totaalinen nöyryytys. Schepel:

"Dokumentin loppuosa käsittelee uutta puoluetta DENK, joka osoittautui turkkilaisen AKP-puolueen jatkeeksi. PvdA:n entiset kansanedustajat Tunahan Kuzu en Selçuk Öztürk hyppäsivät kesken vaalikauden kyydistä pois ja perustivat oman puolueen DENK (="ajattele!"). Nyt käy ilmi, että herrat ovat paljon enemmän turkkilaisia kuin hollantilaisia eivätkä edusta millään tavalla hollantilaista liberalismia, pikemmin päinvastoin. Erdoganin käsi ulottuu nyt Hollannin parlamenttiin. Puolue sai vaaleissa kolme paikkaa (30:20 minuutista eteenpäin). PvdA:ta oli jo etukäteen varoitettu silloin kun herrat tulivat puoluejäseniksi, etteivät he edusta millään tavoin sosialidemokratiaa. Nyt se on siis todettu todeksi, heidän omien puheiden ja tekojensa perusteella."  

Portugali on ainoa eurooppalainen maa, jossa keskustavasemmistolla ja siitä vasemmalle on selkeästi poliittinen hegemonia, mutta siellä on punavihreällä blokilla on vain marginaalinen poliittinen merkitys. Minulle oli tänään hätkähdyttävä tehdä havainto, että Portugalissa ei ole ollut lainkaan maahanmuuttoa muslimimaista. Kohtuurunsas maahanmuutto Portugaliin on peräisin entisistä kristityistä alusmaista. Tämä taitaa olla taas muuten tätä "pahaa tietoa", jolta suomalaisia on viimeiseen saakka suojeltava.

Meillä on nyt vaaran vuodet edessä. Ainoa toivo lepää islamin modernisaatiossa ja siinä, että maahanmuuttopolitiikan perusteista keskustellaan oikeilla nimillä. On ollut murheelista seurata, että Fb-kaveruuden pohjalta tuntemani maallistuneet SDP:hen liittyneet maahanmuuttajat ovat saaneet vain vihat niskaansa demaripomoilta heidän yritettyään valistaa puolujohtoa siitä, että islamin arvoihin vahvasti sitoutuneet poliittiset toimijat ovat lopulta vaaraksi SDP:lle.

Hiljan Ruotsin ympäristöpuolueen asuntoministeri Mehmet Kaplan joutui eroamaan hänen paljastuttua islamistiksi, jolla oli yhteyksiä islamofasisteihin. http://yle.fi/uutiset/3-8832291

Quo Vadis SDP?