Blogi: Timo Vihavainen, pe 28.12.2018 18:27

Kuka on syyllinen?

Kuka on syyllinen?

 

Otsikon kysymyshän on tunnetusti yksi niitä Venäjän historian klassisia peruskysymyksiä, mutta on sitä tarvittu muuallakin. Ensimmäinen maailmansota oli sen luokan skandaali, ettei monikaan kehdannut tunnustaa sen syttymistä jotenkin auttaneensa, saati koko asiaa aiheuttaneensa.

Saksan syrjäytetty keisari Wilhelm II laati maanpaossa ollessaan vertailevan taulukon siitä, mitä eri vallat missäkin vaiheessa tekivät ennen sodan syttymistä. Saksahan siinä parhaiten pärjäsi.

Miksi Saksa olisikaan ryhtynyt sotaan sitä vastassa ollutta ylivoimaista liittoutumaa vastaan vuonna 1914? Sehän oli kukoistavassa kasvussa ja saattoi odottaa nousevansa kilpailijoidensa ohi, jos sai olla rauhassa.

Eihän sillä myöskään ollut anneksiopyrkimyksiä, kun kaikki oli jo saatu. Ranskan laita oli toisin ja myös Venäjällä oli alueelliset tavoitteensa.

Itse asiassa Saksa oli, esimerkiksi Englantia lepytellessään, pidättynyt kehittämästä laivastoaan niin paljon kuin olisi pystynyt, esimerkiksi sukellusveneiden osalta. Myös maavoimien kehittämisessä oli jarruteltu.

Sivumennen sanoen, Wilhelm mainitsee huolehtineensa siitä, että joukoille annettiin kenttäkeittiöt, jollaisia hän oli joskus nähnyt venäläisten joukkojen manöövereillä. Lämmin ruoka piti miehet terveinä ja reippaina.

Itävallan arkkiherttuan, henkilökohtaisen ystävänsä, murhasta Wilhelm sai tietää kesken Kielin-viikon purjehduskilpailujen. Hän ei matkustanut hautajaisiin Wieniin, koska sellaisen arveltiin voivan lisätä jännitystä. Itävallan Serbialle esittämästä uhkavaatimuksesta hän sai sitten lukea Norjan lehdistä, kun oli siellä lomailemassa.

Nikolai II sen sijaan oli jo keväällä 1914 sanonut hovimarsalkalleen, ettei tätä vuonna matkustaisi minnekään lomalle, koska sota oli tulossa.

Tämä heikko ja epäluotettava itsevaltias oli kaksi kertaa henkilökohtaisesti, syleilyin ja kädenpuristuksin vahvistanut Wilhelmille rauhanrakkautensa, sekä Koivistolla että Paltiskissa. Se oli muka kiitos Saksan rauhanpolitiikasta Japanin-sodan aikana, joka taas oli Englannin syytä.

Niin, jos Saksa olisi halunnut hyökätä naapureidensa kimppuun, niin miksei sitten Venäjän kimppuun Japanin-sodan aikana tai yhdessä Ranskan ja Venäjän kanssa Englannin kimppuun buurisodan aikana? Se olisi ollut hyvinkin mahdollista.

Olivatko saksalaiset siis hulluja valitessaan sodalle kaikkein huonoimman mahdollisen ajankohdan?

Nämä tietenkin ovat aihetodisteita, mutta Wilhelmillä on paljon muutakin. Tarinan konnia ovat Wilhelmin mielestä huono häviäjä, Englanti, joka valitsi sodan, kun ei pärjännyt Saksalle reilussa kilpailussa, tietenkin aiheettomasti kostonhimoinen Ranska ja hyvin suuressa määrin myös johdateltava Venäjä, jota Ranska rahoitti.

Mitä henkilöihin tulee, Venäjän Ranskan-suurlähettiläs Izvolski kuuluu suorastaan kerskuneensa olevansa tämän sodan isä silloin, kun sellaista vielä kehtasi sanoa. Ulkoministeri Sazonov, joka otti tavoitteeksi Turkin salmet oli toinen samanlainen. Valtionvarainministeri Kokovtsov sen sijaan ymmärsi suositella lähentymistä Saksaan.

Wilhelm esittää useita todistuksia sotavalmisteluista sekä Venäjällä, että Belgiassa, jonka puolueettomalle maaperälle englantilaiset olivat sijoittaneet materiaaliaan jo rauhan aikana. Belgian puolueettomuuden loukkaushan oli se muodollinen syy, joka aikoinaan sai Englannin liittymään sotaan.

Epäilemättä Wilhelm vetää kotiinpäin minkä taitaa, mutta sehän on kai hänen velvollisuutensakin. Jonkin verran häiritsevää on, että erästä seikkaa ei lainkaan mainita ja se on Schlieffenin suunnitelma.

Kyseessähän oli kahden rintaman sotaa varten luotu suunnitelma, jonka ideana oli lyödä ensin Ranska ja viedä vapautuvat joukot sen jälkeen Venäjää vastaan, jonka mobilisaation arveltiin -väärin- kestävän tätä varten riittävän kauan.

Ensimmäisen maailmansodan syttymisen ikään kuin byrokraattista päättömyyttä on usein kuvattu. Sotaa ei kukaan oikein halunnut ja aivan varmasti ei kukaan halunnut sellaista sotaa, joka sitten todella saatiin. Kuitenkin niin sanottujen päätöksentekijöiden olo helpottui, kun päästiin asiaan ja annettiin valmiiden suunnitelmien johtaa toimintaa.

Venäjällä tsaari käski lopettaa mobilisaation saatuaan Wilhelmiltä varoittavan sähkeen, mutta käskyä ei noudatettu, ulkoministeri Sazonovin määräyksestä.

En ole verrannut näiden muistelmien antamaa kuvaa mihinkään ajanmukaiseen esitykseen, mutta muistini mukaan niissä ei ole ainakaan oleellisia virheitä. Puutteena on, ettei siinä lainkaan tule esille se saksalaisittain sanoen Zugzwang, jonka Schlieffenin suunnitelma aiheutti: kun juna lähti, oli radalla olevien vaunujen kohtalo selvä…

Sodan lopun osalta Wilhelm tukeutuu vanhaan tarinaan: Dolchstoss -tikarinpisto.

Saksan lyömätön armeija petettiin ja esitetyt rauhanehdot olivat myös petosta. Badenin prinssi Max, joka toimi kanslerina, sai kurjan roolin, mutta hänkin oli ilmeisesti sosialidemokraatti Scheidemannin marionetti.

Wilhelm toteaa, että Saksa oli myös tarjonnut rauhaa sodan vielä kestäessä ja sen ollessa täydessä sotakunnossa. Hän oli myös käynyt paavin luona ja keskustellut siitä, että Kristuksen sijainen olisi tuominnut koko sodan, mikä olisi voinut johtaa sen lopettamiseen.

Paavi osoitti ajatukselle ymmärtämystä, mutta katsoi, että katu eli roskajoukko (piazza) provosoituisi tästä ja koko Vatikaani voisi olla vaarassa.

Myös paavin nuntius uskoi tähän ideaan ja sen epäonnistuttua pudisteli murheellisena päätään ja toisteli ”piazza, piazza!”

Lopputulokseksi joka tapauksessa jäi, että Saksa pakotettiin tunnustamaan olevansa ainoa syyllinen sotaan ja sitä myös rangaistiin sen mukaisesti. Saksan edustajia nöyryytettiin, sitä rangaistiin suuria uhreja vaatineella nälkäsaarrolla ja miehityksellä, alueiden menettämisestä puhumatta. Ahdistetun maan harvoihin ystäviin kuului Suomi, mitä Wilhelm ei mainitse.

Wilhelm ei puhu revanssista, jonka muuan demagogi sitten toteutti, vaan uskoo Saksan kansan vielä nousevan entiseen kukoistukseensa. Totuuden tiesivät kaikki, myös voittajavaltojen päämiehet ja ennen pitkää se oli tuleva kaikkien tietoon.

Aito saksalainen siveysoppi tulisi nostamaan Saksan ja Versailles’n päätökset purkautuisivat, kun ulkomaiden ymmärtävät ainekset tulisivat järkiinsä.

Muuten, kääntäjä on käyttänyt paljon perfektimuotoa, mikä tekee epäsuomalaisen vaikutelman. Onkohan muuten itse asiassa niin, että se, mitä suomessa sanotaan imperfektiksi, onkin itse asiassa perfekti ja perfekti taas imperfekti, noin asiallisesti. Kysyn vaan.

 

 

Timo Vihavainen pe 28.12. 18:27

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokraattinen repressio

Klo 23:40.

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

Portti länteen

ma 03.06. 21:34

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Poliittinen korrektius vie harhaan

ma 24.06.2019 23:39

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Kuka kantaa vastuun SETA-lobbareiden aiheuttamista peruuttamattomista vahingoista?

ti 28.05.2019 22:52

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Perussuomalaisten puoluesihteeriksi osaava tekijä: Arto Luukkanen

ma 24.06.2019 07:31

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Demokraattinen repressio

ma 24.06.2019 23:40

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19