Blogi: Timo Vihavainen, pe 28.12.2018 18:27

Kuka on syyllinen?

Kuka on syyllinen?

 

Otsikon kysymyshän on tunnetusti yksi niitä Venäjän historian klassisia peruskysymyksiä, mutta on sitä tarvittu muuallakin. Ensimmäinen maailmansota oli sen luokan skandaali, ettei monikaan kehdannut tunnustaa sen syttymistä jotenkin auttaneensa, saati koko asiaa aiheuttaneensa.

Saksan syrjäytetty keisari Wilhelm II laati maanpaossa ollessaan vertailevan taulukon siitä, mitä eri vallat missäkin vaiheessa tekivät ennen sodan syttymistä. Saksahan siinä parhaiten pärjäsi.

Miksi Saksa olisikaan ryhtynyt sotaan sitä vastassa ollutta ylivoimaista liittoutumaa vastaan vuonna 1914? Sehän oli kukoistavassa kasvussa ja saattoi odottaa nousevansa kilpailijoidensa ohi, jos sai olla rauhassa.

Eihän sillä myöskään ollut anneksiopyrkimyksiä, kun kaikki oli jo saatu. Ranskan laita oli toisin ja myös Venäjällä oli alueelliset tavoitteensa.

Itse asiassa Saksa oli, esimerkiksi Englantia lepytellessään, pidättynyt kehittämästä laivastoaan niin paljon kuin olisi pystynyt, esimerkiksi sukellusveneiden osalta. Myös maavoimien kehittämisessä oli jarruteltu.

Sivumennen sanoen, Wilhelm mainitsee huolehtineensa siitä, että joukoille annettiin kenttäkeittiöt, jollaisia hän oli joskus nähnyt venäläisten joukkojen manöövereillä. Lämmin ruoka piti miehet terveinä ja reippaina.

Itävallan arkkiherttuan, henkilökohtaisen ystävänsä, murhasta Wilhelm sai tietää kesken Kielin-viikon purjehduskilpailujen. Hän ei matkustanut hautajaisiin Wieniin, koska sellaisen arveltiin voivan lisätä jännitystä. Itävallan Serbialle esittämästä uhkavaatimuksesta hän sai sitten lukea Norjan lehdistä, kun oli siellä lomailemassa.

Nikolai II sen sijaan oli jo keväällä 1914 sanonut hovimarsalkalleen, ettei tätä vuonna matkustaisi minnekään lomalle, koska sota oli tulossa.

Tämä heikko ja epäluotettava itsevaltias oli kaksi kertaa henkilökohtaisesti, syleilyin ja kädenpuristuksin vahvistanut Wilhelmille rauhanrakkautensa, sekä Koivistolla että Paltiskissa. Se oli muka kiitos Saksan rauhanpolitiikasta Japanin-sodan aikana, joka taas oli Englannin syytä.

Niin, jos Saksa olisi halunnut hyökätä naapureidensa kimppuun, niin miksei sitten Venäjän kimppuun Japanin-sodan aikana tai yhdessä Ranskan ja Venäjän kanssa Englannin kimppuun buurisodan aikana? Se olisi ollut hyvinkin mahdollista.

Olivatko saksalaiset siis hulluja valitessaan sodalle kaikkein huonoimman mahdollisen ajankohdan?

Nämä tietenkin ovat aihetodisteita, mutta Wilhelmillä on paljon muutakin. Tarinan konnia ovat Wilhelmin mielestä huono häviäjä, Englanti, joka valitsi sodan, kun ei pärjännyt Saksalle reilussa kilpailussa, tietenkin aiheettomasti kostonhimoinen Ranska ja hyvin suuressa määrin myös johdateltava Venäjä, jota Ranska rahoitti.

Mitä henkilöihin tulee, Venäjän Ranskan-suurlähettiläs Izvolski kuuluu suorastaan kerskuneensa olevansa tämän sodan isä silloin, kun sellaista vielä kehtasi sanoa. Ulkoministeri Sazonov, joka otti tavoitteeksi Turkin salmet oli toinen samanlainen. Valtionvarainministeri Kokovtsov sen sijaan ymmärsi suositella lähentymistä Saksaan.

Wilhelm esittää useita todistuksia sotavalmisteluista sekä Venäjällä, että Belgiassa, jonka puolueettomalle maaperälle englantilaiset olivat sijoittaneet materiaaliaan jo rauhan aikana. Belgian puolueettomuuden loukkaushan oli se muodollinen syy, joka aikoinaan sai Englannin liittymään sotaan.

Epäilemättä Wilhelm vetää kotiinpäin minkä taitaa, mutta sehän on kai hänen velvollisuutensakin. Jonkin verran häiritsevää on, että erästä seikkaa ei lainkaan mainita ja se on Schlieffenin suunnitelma.

Kyseessähän oli kahden rintaman sotaa varten luotu suunnitelma, jonka ideana oli lyödä ensin Ranska ja viedä vapautuvat joukot sen jälkeen Venäjää vastaan, jonka mobilisaation arveltiin -väärin- kestävän tätä varten riittävän kauan.

Ensimmäisen maailmansodan syttymisen ikään kuin byrokraattista päättömyyttä on usein kuvattu. Sotaa ei kukaan oikein halunnut ja aivan varmasti ei kukaan halunnut sellaista sotaa, joka sitten todella saatiin. Kuitenkin niin sanottujen päätöksentekijöiden olo helpottui, kun päästiin asiaan ja annettiin valmiiden suunnitelmien johtaa toimintaa.

Venäjällä tsaari käski lopettaa mobilisaation saatuaan Wilhelmiltä varoittavan sähkeen, mutta käskyä ei noudatettu, ulkoministeri Sazonovin määräyksestä.

En ole verrannut näiden muistelmien antamaa kuvaa mihinkään ajanmukaiseen esitykseen, mutta muistini mukaan niissä ei ole ainakaan oleellisia virheitä. Puutteena on, ettei siinä lainkaan tule esille se saksalaisittain sanoen Zugzwang, jonka Schlieffenin suunnitelma aiheutti: kun juna lähti, oli radalla olevien vaunujen kohtalo selvä…

Sodan lopun osalta Wilhelm tukeutuu vanhaan tarinaan: Dolchstoss -tikarinpisto.

Saksan lyömätön armeija petettiin ja esitetyt rauhanehdot olivat myös petosta. Badenin prinssi Max, joka toimi kanslerina, sai kurjan roolin, mutta hänkin oli ilmeisesti sosialidemokraatti Scheidemannin marionetti.

Wilhelm toteaa, että Saksa oli myös tarjonnut rauhaa sodan vielä kestäessä ja sen ollessa täydessä sotakunnossa. Hän oli myös käynyt paavin luona ja keskustellut siitä, että Kristuksen sijainen olisi tuominnut koko sodan, mikä olisi voinut johtaa sen lopettamiseen.

Paavi osoitti ajatukselle ymmärtämystä, mutta katsoi, että katu eli roskajoukko (piazza) provosoituisi tästä ja koko Vatikaani voisi olla vaarassa.

Myös paavin nuntius uskoi tähän ideaan ja sen epäonnistuttua pudisteli murheellisena päätään ja toisteli ”piazza, piazza!”

Lopputulokseksi joka tapauksessa jäi, että Saksa pakotettiin tunnustamaan olevansa ainoa syyllinen sotaan ja sitä myös rangaistiin sen mukaisesti. Saksan edustajia nöyryytettiin, sitä rangaistiin suuria uhreja vaatineella nälkäsaarrolla ja miehityksellä, alueiden menettämisestä puhumatta. Ahdistetun maan harvoihin ystäviin kuului Suomi, mitä Wilhelm ei mainitse.

Wilhelm ei puhu revanssista, jonka muuan demagogi sitten toteutti, vaan uskoo Saksan kansan vielä nousevan entiseen kukoistukseensa. Totuuden tiesivät kaikki, myös voittajavaltojen päämiehet ja ennen pitkää se oli tuleva kaikkien tietoon.

Aito saksalainen siveysoppi tulisi nostamaan Saksan ja Versailles’n päätökset purkautuisivat, kun ulkomaiden ymmärtävät ainekset tulisivat järkiinsä.

Muuten, kääntäjä on käyttänyt paljon perfektimuotoa, mikä tekee epäsuomalaisen vaikutelman. Onkohan muuten itse asiassa niin, että se, mitä suomessa sanotaan imperfektiksi, onkin itse asiassa perfekti ja perfekti taas imperfekti, noin asiallisesti. Kysyn vaan.

 

 

Timo Vihavainen pe 28.12. 18:27

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01. 23:10

Memento

ti 15.01. 23:23

Taantuminen totalitarismiin

su 13.01. 10:28

Kunnian kuuleminen

la 12.01. 00:01

Strateginen isku

to 10.01. 23:42

Ranskan jälkivaikutusta

ke 09.01. 23:15

Fingerporilainen aikakausi

ti 08.01. 22:27

Eselin

ma 07.01. 22:32

Pois nälkärajalta

su 06.01. 22:33

Ohranointia

la 05.01. 22:59

blogit

Vieraskynä

Vihapuhe on ihmisoikeus

ke 09.01.2019 17:44

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa -luentosarja alkaa

la 12.01.2019 00:06

Professorin Ajatuksia

Oulun tapauksen poikimaa huumoria

ke 16.01.2019 23:09

Jukka Hankamäki

Edessä maahanmuuttovaalit, ja miksi?

ti 15.01.2019 23:26

Petteri Hiienkoski

Pääministerin falskit selitykset

ma 14.01.2019 00:14

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Perussuomalaiset ovat ratkaisu

ma 14.01.2019 17:38

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Suomesta tulossa Espanjaa afrikkalaisempi

ma 14.01.2019 23:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lopetetaan hyssyttely ja turvataan Suomen lapset!

ke 16.01.2019 23:12

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Elina Grundström on maineriski JSN:lle

to 20.12.2018 16:13

Heikki Porkka

Me tiesimme, mutta emme estäneet

ke 16.01.2019 14:28

Olli Pusa

Vastuunpakoilun SM-kisat?

la 12.01.2019 22:51

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Kuinka paljon puolue vastaa kannattajakuntaansa ?

la 22.12.2018 19:13

Reijo Tossavainen

Persujytky on viisauden alku - mutta vain vaalien alla

ma 14.01.2019 16:09

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01.2019 23:10

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40