Nuorten miesten tehtävä on radikalisoitua silloin, kun tarve vaatii. Yhteisön ilmapuntareina he hyökkäävät epäkohtia vastaan joko järjettömänä väkivaltana tai uuden ajattelun airuena. Radikaalit ovat aina miehistä vähäisimpiä ja lahjakkaimpia. Jako ei koske vain keinoja ja yksilöllisiä ominaisuuksia. Alhaisimmat motiivit nousevat kaunasta ja oman edun tavoittelusta, jaloimmilla on vain yksi lähde: kieltäytyminen alistumisesta.
Mutta kuinka toimia tilanteessa, jossa vihollinen on kasvoton kapitalismi ja identiteettinsä kadottanut yhteisö? Jälkiviisaasti tuntuu johdonmukaiselta, että Pohjoismaissa ensimmäisen kuuluvan vastausyrityksen täytyi olla jotakin niin irvokasta ja läpeensä naurettavaa kuin 90-luvun niin sanottu teinisatanismi, jonka uskottavuutta lisättiin polttamalla kirkkoja. Itseensä kyllästyneessä hyvinvointivaltiossa protestin on oltava todellisuudesta vieraantunut. Kapinalliset olivat yksinhuoltajaäitien mielisairaita poikia, mutta muutama sekosi oikeasti ja päätyi murhamieheksi.
M. A. Meretvuon pienoisromaani Pilvikädet sukeltaa ajallisesti läheiseen, mutta mentaalisesti jo kaukaiseksi jääneeseen aikaan, vaikka perustuukin nykyaikaan. Juuri mikään ei viittaa 2010-lukuun, ulkomaailma rajautuu modernin ankeuden pysyvimpään kuvastoon: bussipysäkkeihin, kerrostaloihin, loskaan ja elämän yleiseen harmauteen, joka saa ihmiset kuolemaan viinaan lumihangessa. Päähenkilö on nimettömäksi jäävä nuorukainen. Opiskelija ja tavaratalon varastomies ei alistu kohtaloonsa, koska oikea elämä ei ole niin yksinkertaista. Hän asettaa tavoitteet korkealle. Jopa niin korkealle, ettei pelkkä arkielämän täydellinen hallinta riitä, päämäärä on koko tietoisuuden ja siten myös unimaailman herruus - nukummehan noin kolmasosan elämästämme. Taustalla kummittelevat myös lapsuuden selvittämättömät tapahtumat, ja Meretvuo rakentaa yli-ihmisfantasiansa ympärille kehyskertomuksen todellisista surmatöistä, jotka jäivät ratkaisemattomiksi Tampereella vuosina 1991-1996. Kuka minä olen ja kuka syyllinen hirmutekoihin? Ja vaikka olisin yli-ihminen, mitä merkitystä sillä olisi partioretkillä kapakan ja yksiön välillä?
Pilvikädet on yksi omalaatuisimmista romaaneista, joita olen lukenut viime vuosina. Se tuntuu pelkästään myönteisellä tavalla huomattavasti sivumääräänsä pitemmältä. Tiiviin, alusta loppuun minäkertojamuodossa etenevän proosan kiemuraisuus ja tietty töksähtelevyys on ollut tietoinen riski, josta Meretvuolle on annettava täysi tunnustus. Moni voi nimittäin sanoa, ettei hän kirjoita kovinkaan hyvin. Kyse on kuitenkin luottamuksesta lukijaan: jos päähenkilö olisi oikea ihminen, juuri näin hän kirjoittaisi. Uskottavuus ilmenee pedanttisuuden lisäksi parhaiten elämänkokemuksettomassa uhossa, joka myhäilyttää kypsymättömyydessään. Tietysti nuori mies ajattelee myös naisia:
“Uskon, että ihminen pystyy valitsemaan kaikki tottumuksensa tietoisesti, mikäli hänen tahtonsa on tarpeeksi vahva, kouluttamaan itsensä uudelleen minkälaiseksi tahansa. Kaikki syyt, joilla ihmiset perustelevat heikkouksiaan ovat tekosyitä. Johanna polttaa paljon, joka välitunnilla.”
Teosta voisi verrata Marko Hautalan mestarillisiin kauhuromaaneihin, joissa todellinen historia ja moderni mytologia kohtaavat yksilölliset traumat ja todellisuudentajun hämärtymisen, mutta Pilvikädet ei ole samalla tavoin pelottava. Se on enemmänkin kuin Roman Polanskin klassikkoelokuva Rosemaryn painajainen: arvaat lopun nopeasti, mutta haluat silti pelätä loppuun saakka.
M. A. Merevuo: Pilvikädet. Hexen Press, 2018, s. 131.
Arvion toimitti Tenho Kiiskinen
Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Frank Herbertin Dyyni ja tekoälyuhka
la 13.04.2024 00:17Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23Koronapandemialla pieni vaikutus kuolleisuuteen huolimatta mediahypetyksestä
su 21.04.2024 15:30Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Miksi lähdin ehdolle europarlamenttivaaleihin?
ti 23.04.2024 22:16Eläkeindeksin leikkaaminen
ti 09.04.2024 13:56Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44