Blogi: Timo Vihavainen, ke 12.12.2018 23:33

Kieliparkamme on vaarassa

Se tulee jo tuolla

 

Eräästä laatulehdestä luin hiljattain, että Venäjän laivastolle on tulossa uusi alus, nimeltä Prinssi Vladimir.

No se kyllä minusta jo kuulosti ikävältä ja pahaenteiseltä.

Laiva nimeltä Ruhtinas Vladimir olisi minusta ollut normaalimpi ilmiö vaikka vihaankin kilpavarustelua ja pidän sitä suurimpana typeryytenä, mihin Venäjä saattaa langeta. Krimin toheloinnin jälkeen siis.

Ei siinä sinänsä uutta ole, ettei suomen ruhtinas- sanaa ymmärretä asettaa sille kuuluvalle paikalle käännöksissä. Takavuosinahan seurapiiripalstoilla seikkaili jatkuvasti prinsessa -eikä siis ruhtinatar- Radziwill, sikäli kuin saatoin huomata. Eihän niitä palstoja tullut kovin tarkoin seurattua.

 Lähtökielenähän oli ilmeisesti tuolloin vielä ranska (princesse) tai sitten jo englanti (princess). Mutta kyllä ruhtinaat seisoivat seurapiirisivujen ulkopuolella yhä tukevasti jalustoillaan.

Nyt kuitenkin alkaa jo tuntua siltä, että ruhtinaat alkavat tästä maailmasta hävitä, kun prinssit painavat päälle. Tämä on tietenkin vain oire siitä, ettei meillä osata enää muita vieraita kieliä kuin englantia ja tästä seuraa se, että myös suomea osataan yhä huonommin.

Englannin ja ranskan kielissähän ei ole erikseen sanaa ruhtinas, joka siis viittaa paitsi jonkinlaiseen hallitsijaan, myös sellaisen suvun miespuoliseen jäseneen, joka voi laskea polveutuvansa hallitsijoista. Venäjäksihän sana on knjaz. Suomalaisille se taitaa tässä muodossaan olla tutuin pohjoisessa sijaitsevasta paikasta nimeltä Knäsö -Knjažaja guba, ruhtinaan lahti.

Hallitsevan monarkin pojathan olivat Venäjän keisarikunnassa suuriruhtinaita ja se koski myös veljenpoikia. Aiemmin nimitys oli koko Venäjän hallitsijalla.

Joka tapauksessa niin venäjän kuin suomen kielessä ovat erikseen olemassa sanat ruhtinas ja prinssi ja sama koskee myös saksaa ja ruotsia (Furst, Prinz). Englannissa ja romaanisissa kielissä tällaista eroa ei ole, mikä avaa tien selkoselälleen väärinkäsityksiin.

Kun Suomi oli aikoinaan suuriruhtinaskunta jo Ruotsin yhteydessä, ei siirtyminen uuteen valtioyhteyteen ollut kielellisesti suuri harppaus, se tapahtui vain Storfurstendömet Finlandista Velikoje knjažestvo Finljandskojeen.

Saksa, joka oli suosittu kieli molemmissa maissa, noudatteli samaa mallia: Grossfürstentum Finnland. Saksalaisten rakastamaa tuplaässää käyttäen siis Großfürstentum.

Ranska oli tietenkin sen ajan kansainvälinen kieli ja siellä Suomi oli Grand-Duché de Finlande. Englantia harvemmin tarvittiin, mutta sehän seuraili ranskaa ja siellä me olimme Grand Duchy of Finland.

Kyllähän tämän seikan tänäänkin päivänä käännöksistä yhä useammin tapaa suomenkin kielessä…

Siinä siis kävi sillä tavalla, että suuriruhtinaasta tuli tässä yhteydessä ranskaksi ja englanniksi sananmukaisesti sanoen suurherttua (Duc, Duke= herttua), jollaisia muuten suomen kielen mukaan on ollut vain Itävallassa (Erzherzog), jossa se oli perintöruhtinaan arvonimi.

No, lienee myönnettävä, että aika sotkuista tämä arvonimien kääntäminen on ja siinä merkittävimpänä vedenjakajana on romaanisten ja germaanisten kielten välinen ero. Englanti, jossa normannit aikoinaan olivat ainoat prestisiöösin kielen puhujat, on seurailtu ranskaa.

Mutta monimutkaista se on maanosamme historiakin, mitä yhä heijastaa se lähes uskomaton kirjo erilaisia kirjoitustapoja ja erikoismerkkejä, joita kaikki kielet ovat halunneet ottaa omakseen, tälläkin tavalla kai muista erottautuakseen.

Mutta meillä on siis joka tapauksessa tämä ikioma sanamme, ruhtinas, jota olisi sääli uhrata latinan princepsille ja sen johdannaisille. Knjazia ei olekaan taidettu liikoja käyttää eikä furstiakaan.

Onko ruhtinaalla kuitenkaan tulevaisuutta? Onko realistista odottaa, että tulevaisuuden koululaiset edes ymmärtävät, että meidän kielessämme on sanoja ja sanontoja, jotka eivät noudattele englantia? Miten se olisi mahdollista? Väärinkäsityksiä tai järjen köyhyyttä kenties?

Luulenpa, että sellaisten sanojen kohtalona on tulla poispyyhkäistyiksi. En hetkeäkään ihmettelisi, mikäli näkisin seuraavan päivän laatulehdessä kerrottavan Suomen suurherttuakunnasta, jossa Venäjän prinssit pistäytyivät mikä milläkin asialla.

Kaamein kohtalo saattaa meidänkin kieessämme olla vieraskielisten sanojen translitteroinnilla. Luulen, ettei ole realistista odottaa, että nykykoululaiset jaksaisivat edes käsittää sellaista seikkaa kuin kunkin kielen oma translitterointijärjestelmä.

Sen sijaan käytetään aivan häikäilemättä englantilaista, toivottoman sekavaa ja epäloogista transskribointia, joka on oman selkeän ja helpon järjestelmämme vastainen.

Myönnän toki, että asialla on omat käytännön etunsa. Englantia puhuva kun näet on yhtä ymmällä suomalaisen oikeinkirjoituksen kanssa kuin sen mukaisen translitteroinninkin kanssa. Venäläiset tolkuttomat translitteroinnit venäjästä latinitsaan varoittavat.

Mikäli jonkun mielestä on aivan oikein ja virheetöntä kirjoittaa sanan Helsinki sijasta Khel’sinki, hän voinee pysyä rauhallisena ja tyytyväisenä. Mutta ennustan, että kyllä tämä riekkuminen vielä häntäkin potkaisee.

Euroopan Unionin pitäisi kyllä tehdä myös jotakin järkevää, kun se kerran on olemassa. Ehdotan, että se kehottaa ottamaan kaikissa kielissä käyttöön ISO 9-translitterointistandardin. Vaikka sillä kirjoitettu kieli näyttää rumalta kaikkine aksentteineen, sillä pärjätään kirjastoissakin erinomaisesti. Verrattuna englantilaiseen systeemiin se on aivan ylivertainen.

 

Timo Vihavainen ke 12.12. 23:33

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01. 23:10

Memento

ti 15.01. 23:23

Taantuminen totalitarismiin

su 13.01. 10:28

Kunnian kuuleminen

la 12.01. 00:01

Strateginen isku

to 10.01. 23:42

Ranskan jälkivaikutusta

ke 09.01. 23:15

Fingerporilainen aikakausi

ti 08.01. 22:27

Eselin

ma 07.01. 22:32

Pois nälkärajalta

su 06.01. 22:33

Ohranointia

la 05.01. 22:59

blogit

Vieraskynä

Vihapuhe on ihmisoikeus

ke 09.01.2019 17:44

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa -luentosarja alkaa

la 12.01.2019 00:06

Professorin Ajatuksia

Oulun tapauksen poikimaa huumoria

ke 16.01.2019 23:09

Jukka Hankamäki

Edessä maahanmuuttovaalit, ja miksi?

ti 15.01.2019 23:26

Petteri Hiienkoski

Pääministerin falskit selitykset

ma 14.01.2019 00:14

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Perussuomalaiset ovat ratkaisu

ma 14.01.2019 17:38

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Suomesta tulossa Espanjaa afrikkalaisempi

ma 14.01.2019 23:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lopetetaan hyssyttely ja turvataan Suomen lapset!

ke 16.01.2019 23:12

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Elina Grundström on maineriski JSN:lle

to 20.12.2018 16:13

Heikki Porkka

Arvopohjista ja pedofiliasta

to 17.01.2019 10:50

Olli Pusa

Vastuunpakoilun SM-kisat?

la 12.01.2019 22:51

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Kuinka paljon puolue vastaa kannattajakuntaansa ?

la 22.12.2018 19:13

Reijo Tossavainen

Persujytky on viisauden alku - mutta vain vaalien alla

ma 14.01.2019 16:09

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01.2019 23:10

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40