Blogi: Timo Vihavainen, la 08.12.2018 23:22

Tatuoitu nainen

Tatuoitu nainen

 

Tatuointi on viesti ympäristölle: kuulun siihen ja siihen joukkoon. Ottakaa tämä nyt kaikki huomioon, hei.

Miesten tatuoinnit kuuluivat aikoinaan marginaaliryhmille, aluksi kai nimenomaan vangeille, tarkoittaen taparikollisia, joille vankila ja pakkotyö olivat elämäntapa.

Muistan vielä, miten Moskovassa muuan käsi, johon oli hakattu jollakin piikillä vankilan ristikot ja teksti В жизни счастья нет -elämässä ei ole onnea, kurottui metrossa naapurini taskuun. Naapuri huomasi asian ja napautti kämmensyrjällä keskivahvasti tuota väärään paikkaan ängennyttä uloketta.

Vanha vankilan kundi -itse asiassa ilmiselvä Dostojevskin Fedja katoržnik, veti kätensä pois ja hymyili typerästi tai alistuneesti: No, minä nyt ole tällainen, kuten näet. Se, että minä varastan, kuuluu asiaan, kuten sekin, että sinä lyöt sormille.

Kyllähän myös merimiehet omaksuivat tuon tatuointimuodin, mutta useimmiten kai tarkoituksena oli aluksi vain osoittaa, että pysyi uskollisena sille naiselle, jonka kuva oli rintaan tatuoitu.

Miten kuuluivatkaan ruotsalaisen Krusidullen-laulun sanat? Suunnilleen näin:

 

Du vet, att jar altid på dig har litat, att du varit mitt hopp

och därför jar din bild har ritat, med en kniv på min kropp

för allt som mig intresserat, som varit till tröst,

den har jag sen tatueret på min trofasta bröst

 

No, tässä tapauksessa oli jo kyseessä friikki, jolla oli kroppen full, som krusidull. Normaali ihminenhän nyt , ainakin jos oli merimies, saattoi antaa tatuoida kroppaansa

 

… Rion ruusun, Donna Carmenin

tatuoida rintahani nimensä annoin,

 sydämen ja ristin, ankkurin.

Ne seuraa mua matkallani aina,

siks’ kunnes joskus mä palaan takaisin

(varmasti)

yön ken viettänyt on Rion lumoissa milloin

kaipaa sinne aina kuitenkin…

 

Ja sittenhän oli laulu sellaisesta todellisesta friikistä, tatuoidusta naisesta, jonka pakaroilla tanssivat kasakat ripaskaa ja niin edelleen. Sellaista ei kai kukaan ollut nähnyt ja tuskin toivoi näkevänsäkään, mutta ainahan sitä saattoi kuvitella kaikenlaista, lohikäärmeistä yksisarvisiin.

Sitten, yhtäkkiä, kai suunnilleen samaan aikoihin, kun alkoi tuo suuri psykedeelisyys-buumi, alkoi tatuointeja ilmestyä tavallisten tallaajienkin ihoon. Ensin miesten ja sitten naisten.

Miehillä kyseessä lienee ollut pyrkimys jollakin symbolisella tasolla sanoutua irti siitä pkkuporvarillisesta kulttuurista, joka sai yhä ämmällisempiä muotoja.

Kuten Jordan Peterson on mielestäni oikein arvellut, äkkiväärää ja todella ikävänlaatuista uhomaskuliinisuutta ilmestyy maailmaan sitä enemmän ja sitä varmemmin, mitä ämmämäisemmäksi miehille tarjotut normaalit roolimallit muuttuvat. Ajatelkaamme nyt vaikka noita alan uranuurtajia, Ruotsin rakkareita/raggare.

No, pelkät tatuoinnit nyt eivät kenestäkään tee sitä eikä tätä, mutta ne antavat tai ainakin kerran antoivat juuri sen tarvittavan signaalin: en kuulu siihen helvetin lällärijoukkoon.

Tarkemmin sanoen ne antoivat. Sillä nyt näyttää kaikenkarvaisilla cuck-miehillä olevan yhä suurempi sosiaalinen paine hommata itselleen tatuointeja, voidakseen ikään kuin luoda jonkinlaista tasapainottavaa maskuliinisuutta muuten löperöltä tuntuvaan imagoonsa.

Mutta entäpä naisten tatuoinnit? Asiahan on toki niin, että tatuointi naisen kehossa on yhtä kaunis kuin elävä hämähäkki keitossa tai torakanraato salaatissa.

Mutta monen mielestähän toki juuri yleisesti aliarvostettujen hyönteisten nauttiminen todella onkin elämän suola ja ollessaan jonkinlainen moraalinen uroteko se myös tuntuu palkitsevalta.

Toki naiset myös haluavat tatuoinnillaan antaa jonkin viestin, millainen se on, ei ole ainakaan minulle ihan selvää. Luulen, että kyseessä on jonkinlainen haistattelun analogia: jos katsot naisellista kehoani, joudut samalla katsomaan myös näitä iljettäviä töherryksiä, joita olen päälleni ottanut. Ei ole pelkkää makeata tarjolla.

Naisethan eivät yleensä näytä lainkaan ymmärtävän, mihin heidän viehätysvoimansa miesten keskuudessa perustuu ja koska he aina epäilevät sitä, he koettavat keksiä asialle itselleen ymmärrettäviä perusteita. Tämä tietenkin tekee todellisen asiaintilan ymmärtämisen mahdottomaksi.

Asia on selvästikin verrattavissa lävistyksiin ja vastaaviin orjanmerkkeihin, jollaisten ottamista kantaakseen jokainen terve ihminen kavahtaa, kysykää vaikka kymmenvuotiailta.

Mutta vertaisryhmän paine on jossakin vaiheessa useimmille nuorille ylivoimainen asia. Kauneus saatetaan kokea hirveänä taakkana tai sitten uskoa typerästi, että luojan luoma vartalo ei mitenkään voi olla niin kaunis, ettei sitä voisi entuudestaan parantaa liitämällä siihen nyt vaikkapa tasoltaan enimmäkseen surkeita ja parhaimmillaankin ympäristöään saastuttavia piirroksia tai maalauksia, kun tageja antiikin patsaaseen.

Mutta tässäpä sitä ollaan. Tatuointi on kasvanut jo valtavaksi bisnekseksi eikä sellaisen ottaminen enää symbolisoi mitään muuta kuin kantajansa laumasieluista typeryyttä.

Mutta onhan sillä oma käytännön merkityksensä. Sellainen kertoo jo kauas, kenen kanssa ei kallista aikaansa kannata tuhlata. On sanottu, että väki heimoutuu. Eipä tästä enää muuta puutukaan kuin noitarumpujen kalina nuotioilla.

 

Timo Vihavainen la 08.12. 23:22

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

Terveen järjen sankari

ke 06.03. 23:59

blogit

Vieraskynä

Amerikasta mallia vihapuhekampanjaan

la 16.03.2019 12:34

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Vakiintuneet maahanmuuttoasenteet

ma 18.03.2019 23:31

Jukka Hankamäki

Rock and rollin voodoomies kertoo, miksi "apulaissheriffiä ei pompoteta"

ma 18.03.2019 23:35

Petteri Hiienkoski

Terrorismista länsimaisen demokratian tuhoamiseen

ma 18.03.2019 01:44

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Perussuomalaisia johdetaan Brysselistä?

to 14.03.2019 13:48

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03.2019 23:33

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20