Ylen toimittajan mukaan edellinen G20-kokous “meni hulinaksi, kun mielenosoittajat polttivat autoja ja tukkivat teitä Hampurissa”.
Näillä sanoilla suomalaisia valistettiin Ylen aamun uutislähetyksissä (30.11.2018), joissa kerrottiin Argentiinassa järjestettävästä G20-kokouksesta samalla ”Hampurin hulinaan” viitaten.

Hmmm, ”meni hulinaksi”. Aika kevyesti ja todellisuuden vastaisesti ilmaistu, sillä oikeasti Hampurin G20-kokouksen aikana ei hulinoitu vaan mellakoitiin ja vandalisoitiin ympäristöä erittäin väkivaltaisesti.

Yleisradion toimittajille tuotti edellisellä kerralla suuria vaikeuksia kertoa ketkä olivat Hampurin vakavien väkivaltaisuuksien takana.

Miksi Ylen toimittajat välttivät väkivallan harjoittajien viiteryhmistä puhumista?

Siksi, että väkivallan ja törkeän vandalismin takana oli kaupunkiterroria harjoittava Antifa äärivasemmistolaisina sympatisoijineen.
Hampuriin matkusti väkeä myös Suomesta ja tiedossa on, että osa heistä edusti vihreitä ja vasemmistoliittoa.

Antifan toiminnalle sympatiaa tai vähintään ymmärrystä ovat viime vuosina osoittaneet useat suomalaiseen äärivasemmistoon linkittyvät henkilöt, esimerkiksi Li Andersson, Paleface, Paavo Arhinmäki, Riku Rantala ja Teivo Teivainen.
Li Anderssonia lukuun ottamatta muut esiintyivät Palefacen musiikkivideolla kohtauksessa, jossa liehuu avoimesti kaupunkiterroria harjoittavan Antifan lippu.

Yleisradion johtoa Palefacen, Arhinmäen, Rantalan ja Teivaisen näkyvä esiintyminen äärivasemmiston väkivalta- ja vandaaliorganisaation edustajien kanssa ei ole haitannut, sillä kaikki ovat saaneet paljon ruutuaikaa Ylen lähetyksissä Palefacen videon julkaisun jälkeen.
Video on sama, jossa esiintyy myös irakilaislähtöinen mies, joka puukotti kuoliaaksi 86-vuotiaan suomalaisvanhuksen Helsingin Puotilan kappelin läheisyydessä.
Murhaajan sosiaalisen median kirjoitusten perusteella hän on vankka ”rauhan uskonnon” kannattaja.

Jännä juttu oli sekin asia aamun uutisissa, että Ylen toimittaja ei kertonut ”Hampurin hulinasta” mainitessaan sitä, että Antifan ja äärivasemmistolaisten mellakoinnissa loukkaantui satoja poliiseja.
Hampurin poliisin operaatiopäällikön mukaan poliiseja loukkaantui yhteensä 476, osa heistä vakavasti.

Nähtävästi poliisien väkivaltainen vastustaminen ja tietoinen vahingoittaminen ovat Ylen toimituksen mielestä coolia hommaa, koska poliisin vihaaminen nyt vaan on vasemmistolainen perinnetapa.

Hampurin G20-kokouksen jälkeen Saksassa asuva vapaa toimittaja Pertti Rönkkö kirjoitti seuraavasti fb-seinällään:

"Osansa saivat myös sivulliset "kaupunkisissien" tuikatessa tuleen heidän autojaan pitkään treenatulla taktiikalla: ensimmäinen lyö ikkunan säpäleiksi, toinen kastelee bensalla, kolmas sytyttää.

Vasemmistopuolue Linke ja vihreät syyttävät tilanteen eskaloitumisesta poliisia, muut puolueet puolestaan niitä äärivasemmistolaisen väkivallan vähättelystä ja tukemisesta.

Kritiikin kohteeksi on joutunut myös demarien liittokanslerikandidaatti Martin Schultz hänen yhdyttyään Linken pääehdokkaan Sahra Wagenknechtin näkemykseen, että väkivaltaan syyllistyneet eivät ole oikeita vasemmistolaisia vaan terroristeja.

Selitys kuulostaa yhtä epäortodoksiselta kuin islamoppineiden vakuuttelut, ettei islamisteilla ole mitään tekemistä islamin kanssa.

Äärivasemmistolaiset eivät hyväksy aatteensa aitouden epäilyä vaan pitävät kiinni tavoitteestaan luoda kapitalismista ja valtiosta vapautettu rajaton maailma, jossa kaikki kuuluu kaikille."

Vasemmistolainen väkivalta on Ylen toimittajien silmissä niin hyvää ja maltillista, että organisoitua, raakaa ja vaarallista väkivaltaista toimintaa sekä siihen kytkeytyvää poliisin työn väkivaltaista vastustamista kutsutaan hulinaksi.
Pienintäkään epäselvyyttä ei jää sen suhteen, mihin poliittiseen suuntaan Ylen useiden toimittajien sympatiat kallistuvat.

Millaista termiä Ylessä olisi käytetty, jos asialla olisivat olleet mystiset äärioikeistolaiset, joita Yle ja suomalainen vasemmisto havaitsevat kaikkialta sieltä, mistä löytyy ihmisiä, joiden näkemykset poikkeavat vasemmistolaisesta yhteiskuntakäsityksestä?

Valtamedia ohjaa suomalaisten ajattelua sananvalinnoilla, joilla joko pehmennetään tai kovennetaan suhtautumista uutisoinnin kohteeseen.
Oikea tapa olisi pyrkimys neutraaliin ilmaisuun, mutta merkkiäkään siitä, että tällaiseen suuntaan edes pyrittäisiin, ei ole näkynyt ainakaan Ylen uutistoiminnassa.

Yle on veronmaksajien kokonaan kustantama media, joten sillä on erityinen velvollisuus pyrkiä tasapuoliseen ja neutraaliin uutisoinnin muotoon.

Kaupallinen media on asia erikseen. Valtionapua Ylen lisäksi saavaa MTV:tä lukuun ottamatta kaupallisen median menestymisestä ja ”hengissä pysymisestä” päättävät lopulta kuuntelijat ja katsojat.
Jos kansalaiset ryhtyvät karttamaan kaupallisen median toimijaa, katoavat myös mainosrahat ajan myötä ja konkurssi kolkuttaa ovella.
Ylellä tätä ”ongelmaa” ei ole ja se myös näkyy uutis- ja ajankohtaistoiminnassa sekä kulttuuritoimituksen puolella siten, että agendaan sopivia asioita väritetään positiivisesti ja vähemmän sopivista joko vaietaan tai niistä uutisoidaan negatiivissävytteisesti.