Blogi: Timo Vihavainen, ti 27.11.2018 22:53

Tarpeettoman tasavallan roolit

Tarpeettoman tasavallan kohtalo

 

Kun Karjalais-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta (KSSNT) vuonna 1956 likvidoitiin alentamalla se Venäjän Federatiivisen Sosialistisen Neuvostotasavallan yhteydessä olevaksi Karjalan Autonomiseksi Sosialistiseksi Neuvostotasavallaksi (KASNT), kirjoitettiin suomalaisessa lehdistössä ”tarpeettoman tasavallan” tulleen lopetetuksi.

Kuten tunnettua, tämä tasavalta perustettiin heti talvisodan jälkeen ja sitä on myös pidettävä tuon sodan yhtenä merkittävänä aikaansaannoksena.

Se oli korvike sille Suur-Suomelle, joka oli jo Stalinin siunauksella kartalle piirretty, mutta jonka rajat oli jätettävä maastoon merkitsemättä erityisesti lahjan saajien eli suomalaisten penseyden takia.

Tasavallan perustamisen merkityksestä ja ilmeisistä syistä on kirjoitettu jo kylliksi, joten niitä tuskin tässä kannattaa paljoa kerrata.

Muistettakoon joka tapauksessa, että yhtenä tasavallan perustamisen seurauksena –ja siis myös talvisodan seuruksena- oli suomen kielen ylösnousemus.

Se otettiin uudelleen käyttöön aivan äkkiä ja varoittamatta keväällä 1940 ja sen vuosina 1938-1940 korvannut, kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu karjalan kieli siirtyi yhtä äkillisesti ajasta ikuisuuteen, siis ehkä kielten taivaaseen. Tämä lienee tällä alalla ainutlaatuista.

Ilman uuden tasavallan perustamista ja myös siis talvisotaa, ei vuosien 1937-1938 verilöylyssä hävitetty Venäjän suomalaisuus hyvin todennäköisesti olisi koskaan ylösnoussut. Inkerissähän sen status ei koskaan takaisin palannutkaan.

Uuden tasavallan kulttuurinen merkitys oli suuri. Nyt Neuvostoliitossa oli jälleen myös suomalainen kansallisuus, jonka myönnettiin olevan läheistä sukua karjalaisille. Tähänhän kyllä oli viitattu jo 2.12.1939 allekirjoitetussa Suomen (Kuusisen Suomen) ja Neuvostoliiton välisessä valtiosopimuksessa, jossa tuo Suur-Suomi perustettiin.

Kun suomalaiset yrittivät kainosti viitata tähän sopimukseen vielä vuoden 1944 välirauhan solmimisen yhteydessä, heidät torjuttiin tylysti. Myöskään Mannerheimin julistama Suur-Suomi ei koskaan saavuttanut suosiota rajamme itäpuolella, minkä voi arvioida liittyneen divisiooniemme harvalukuisuuteen.

Mutta kaiken kaikkiaan oli ilmeisesti meidän onnemme, että Neuvostoliitossa valtiollinen päätöksenteko oli tiukasti yhden diktaattorin käsissä. Normaalissa demokraattisessa parlamentissa ei olisi voinut kuvitellakaan sodan keskeyttämistä ennen vihollisen kukistamista ja niinhän 13.3.1940 juuri tehtiin. Siitäkin huolimatta, että sota oli vaatinut Neuvostoliitolta aivan ennenkuulumattomat veriuhrit.

Kun Molotov puheessaan sodan jälkeen viittasi siihen, että paljon verta oli vuodatettu ilman Neuvostoliiton syytä ja että siksi oli ratkaistava turvallisuuskysymys Suomen osalta suuremmassa laajuudessa kuin syksy neuvotteluissa oli ajateltu, hänellä oli painavia syitä tähän lausuntoon, joka asiallisesti tietenkin on ns. bullshittiä.

Eihän Neuvostoliitolla varmastikaan ollut tarkoitus ryhtyä sellaiseen sotaan, jossa se menettää miehiä kuusinumeroisen määrän. Lahjoitustahan se oli tullut antamaan.

Mutta kun nyt kävi kuten kävi, voitiin ainakin, perustamalla uusi suomalainen valtio (sellaisia ne liitontasavallat olivat, periaatteessa) välttää imperialismi eli Suomelta otettujen alueiden liittäminen Venäjään. Sen sijaan ne liitettiin KSSNT:hen, edistykselliseen suomalaiseen valtioon, lukuun ottamatta pientä aluetta kannaksella.

Jatkosodan aikana Mannerheim tunnetusti halusi antaa Suomen kansalle suuren kansallisen päämäärän, joka muuten sattui mukavasti sopimaan yhteen saksalaisten kanssa koordinoidun hyökkäyksen strategisten päämäärien kanssa.

Kyseessä oli taas tämä Suur-Suomi, joka vuonna 1939 oli jäänyt ratifioimatta ja jonka toteutuminen liittämällä Suomi KSSNT:hen oli käynyt Neuvostoliitolle mahdottomaksi Hitlerin pannessa kapulan rattaisiin marraskuussa 1940. Tässä viitataan siis Molotovin Berliinin-vierailuun.

Poika Tuominen on arvioinut, että yksi Stalinin suuria virheitä Terijoen hallituksen kanssa oli juuri Suur-Suomen muodostaminen. Eihän Suomen kansa ollut sellaisesta kiinnostunut. Se oli nuorisovouhakkeiden aivokummituksia. Sellaisen lupaaminen nosti kansan syvissä riveissä heti niskakarvat pystyyn.

Myös Mannerheim sai kovat haukut miekantuppipäiväkäskystään, ainakin sikäli kuin asiasta uskallettiin mitään sanoa, mutta kyllähän siitä sanottiinkin, muun muassa Tannerin suulla.

Joka tapauksessa myös jatkosota sitten hävittiin, mutta myös tässä tapauksessa Stalin pidättäytyi Suomen valloittamisesta ja uusista suurista anneksioista.

Kyllähän niihin olisi kyetty ja mielipidetarkkailu kertoi, ettei neuvostokansa taaskaan ymmärtänyt, mitä mieltä oli jäädä vanhoille rajoille  sodan vaatiman valtavan holokaustin jälkeen. Ei demokraattinen maa olisi varmaan jäänytkään.

Tietenkin se ”onni”, mikä meille koitui siitä, että diktaattori hallitsi naapurissa, on verrattavissa siihen, mikä rooli oli lääkärillä eräässä metsästysseurueessa.

Sattui nimittäin niin, että lääkäri toheloi ja laukaisi haulipanoksen metsästystoverinsa persuksiin. Nyppiessään pois hauleja hän loihe lausumaan: ”Oli se sentään onni, että sinulla oli metsästysretkellä lääkäri mukana!”

Mitä tulee KSSNT:n rooliin sodan aikana, se oli kovin valju jo siitä syystä, että alue oli suomalaisten valloittama ja sen johto oli evakossa.

Joka tapauksessa sen taholta ei viitsitty esittää Sardinia-Piemonten roolia ja siis koettaa esiintyä Suomen todellisena hallituksena, vaikka ns. Vapausradio jo pelkällä nimellään osoitti, ettei huumorinlahjaa ollut menetetty vaikeassakaan tilanteessa. Ei kyse siitä ollut, että jotain rajaa olisi totuuden kanssa pidetty.

Oliko Neuvostoliiton tarkoituksena sitten vielä jatkosodassa liittää Suomi itseensä ja nimenomaan tuohon KSSNT:hen, joka jo oli valmiina odottamassa?

Ei se oikein siltä näytä. Suomalaisten täysin odottamaton ja suorastaan sensaatiomainen sotilaallinen suoritus, jonka mahdollisti yhteiskunnan koossa pysyminen, osoittivat, että nationalismi oli siinä maassa ylivoimainen aate sosialismiin verraten.

Tähänhän Stalin sangen suoraan ja arvostaen viittasi keskustelussaan suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan kanssa sodan jälkeen.

Myöhemmin Molotov haastattelussa viittasi asiallisesti samaan seikkaan, kun ihmeteltiin, miksi Suomea ei miehitetty. Miksipä ottaa moista ristiä kantaakseen?

Suomalainen nationalismi ei talttunut Stalinin viljalähetyksillä tai sotakorvausten aikalisän antamisella eikä se hävinnyt viidessä, kymmenessä ja tuskin edes viidessäkymmenessä vuodessa. Mielestäni sillä on ollut kansamme historiassa myönteinen roolinsa myös sotien aikana.

KSSNT, jolla oli Stalinin kannalta selkeä tilauksensa vuonna 1940 ja mahdollista käyttöä vielä senkin jälkeen, taisi menettää tosiasiallisen arvostuksensa Kremlissä jo heti jatkosodan jälkeen, ellei jo sitä ennen.

Silloin nimittäin koko Karjalan kannas liitettiin Venäjään, Leningradin alueeseen, Viipuri mukaan lukien. Samalla päätettiin venäläistää paikkakuntien nimet uuden kansallisen yhteyden merkiksi ja ne vahvistettiin vuonna 1948.

KSSNT, jossa ei koskaan ollut montakaan tuhatta suomalaista, jäi elämään kituvaa elämää, vaikka saikin vielä vähän ennen tuhoaan oman paviljongin Kansantalouden saavutusten näyttelyyn Moskovassa.

Tasavalta ei ollut koskaan edes täyttänyt liitontasavallalle asetettuja kriteerejä muulta osin, kuin että se sijaitsi rajalla.

Se oli täydellinen khimaira, joka perustui mahtikäskyllä ja vastoin tiedemiesten näkemyksiä perustetulle karjalais-suomalaisuudelle. Käytännössä nimikkokansallisuuden rooli jäi parillekymmenelle tuhannelle suomalaiselle, jotka saapuivat ennen muuta Inkeristä. Karjalaisuuden kannalta se oli tuhoisaa.

Asiasta on vanha neuvostokasku, jonka mukaan tasavalta piti lakkauttaa, kun huomattiin, että siellä oli vain kaksi suomalaista (dva finna) nimittäin fininspektor (finanssitarkastaja) ja muuan herra nimeltä Finkelstein. Sitten ilmeni, että kyseessä onkin sama henkilö…

Kyllä siellä Karjalassa toki suomea viljeltiin vielä Hruštšovin nationalismin vastaiseen kampanjaan saakka kouluissakin ja viljelläänhän sitä vieläkin.

Tämä kaikki on talvisodan ansiota, mikä meiltä usein unohtuu.

 

Timo Vihavainen ti 27.11. 22:53

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03. 11:27

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet

ke 20.03.2019 11:26

Jukka Hankamäki

Miksi vaalikoneiden tuloksiin ei kannata luottaa? - Vältä kysymysten ja suositusten miinat

to 21.03.2019 01:44

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03.2019 11:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20