Blogi: Timo Vihavainen, ke 14.11.2018 23:17

Teatteri-ilta Moskovassa

Kitkeräisellä kylässä

 

Syksyinen viikonloppu on hyvä viettää kotona, etenkin jos autossa on kesärenkaat. Teatteriinkin voi mennä, vaikka noin periaatteessa kammoksuisi koko laitosta sen jälkeen, kun on muutaman kerran käynyt siellä hulluja katsomassa ja friikkien huutoa kuulemassa.

Syystä tai toisesta sopivaa teatteria ei löytynyt Tampereelta eikä oikein lähempääkään, joten tuli sitten mentyä Moskovaan. Siinä toki paloi jonkin verran kerosiinia, mutta olisi kai sitä mennyt muutenkin, niin uskon. Vai miten se muu porukka olisi päämääräänsä päässyt?

Lippukioskin ystävällinen myyjätär osoitti klassisen teatterin ystävälle paikaksi pienen Sfera-teatterin Ermitage-puistossa. Siellä meni Maksim Gorkin Huviloitsijat (Datšniki).

Gorki tuppasi kaupungilla vastaan muutenkin. Hän patsasteli kirjallisuuspaavina entisellä nimikkokadullaan, vastapäätä pikku hotelliamme (nimeltään komeasti Grand-Belorusskaja) ja seisoi nuorena hampparina hänelle nimetyn Maailmankirjallisuuden instituutin edessä.

Gorkin tavatonta symbolista merkitystä stalinismille sen 1930-luvun strategisesti keskeisellä, formatiivisella kaudella on nykyään vaikeaa edes ymmärtää.

 Asian merkitys vielä korostuu, kun muistamme, että Maksim Maksimovitš hylkäsi aikoinaan Leninin, mutta valitsi sitten Stalinin, kun tuli se suuri sosialismin rakentamisen aika kollektivisointeineen ja holodomoreineen.

Suuttui kraatariin, suostui suutariin, lauletaan vanhassa laulussa, mutta se liittyy eri asiaan.

Gorki, jonka olen joskus suomentanut Kitkeräiseksi ja jota olen pitänyt vähän niin kuin sukunimikaimanakin, oli kyllä aikanaan kiinnostava ja ristiriitainen hahmo. Jo ensimmäinen kirjanen, suomennettukin Makar Tšudra tekee omituisen vaikutuksen.

Päähenkilö on muuan mustalainen ja ilmeisesti jalo sellainen. Siinä ei sinänsä ollut mitään erityistä aikana, jolloin Carmen hurmasi eurooppalaista keskiluokkaa. Sitä paitsi myös Runebergilla on runoelma, jonka sankareita ovat jalot mustalaiset. Sama koskee tietenkin myös Puškinia.

Mutta tässä tapauksessa, kuten kritiikki pohdiskeli, tuntui siltä, että päähenkilö näytti opiskelleen Nietzscheä, mikä teki jotenkin kummallisen vaikutelman, mutta eihän toki asiaa pilannut.

Gorkin ideoihin kuului todella yli-ihmisen luominen, mikä olisi virkistävä päämäärä nykyäänkin, jolloin kaikenkarvaiset homo deukset näyttäisivät olevan vain irvokkaan pikkuporvarin turbokehitelmiä.

Gorkin eli siis Kitkeräisen yli-ihminen oli sen sijaan ennen kaikkea moraaliltaan jalo olento, jonka suurin ja olennainen saavutus oli voitto pikkuporvarista (meštšanin).

Pikkuporvarin halpa itsekeskeisyys ja egoismi, aatteettomuus ja nautinnonhalu ne olivat se vihollinen, jota vastaan Gorki hyökkäsi, se kauhistus, l’infâme.

Oliko pikkuporvari edes ihminenkään? Ainakaan hän ei ollut Ihminen suurella alkukirjaimella (человек с большой буквой), vaan ainoastaan surkea irvikuva siitä olennosta, jollainen hänestä olisi voinut ja pitänyt tulla.

No, teatterissa ensimmäinen näytös huviloitsijoista oli seesteistä, tšehovilaista idylliä, jossa juotiin teetä pöydän ääressä ja puhuttiin syntyjä syviä. Naiset olivat kauniita ja huoliteltuja ja lausuivat runoja, suloinen kesä tuntui painavan kaikkia rauhalliseen lepoon.

Mutta seuraavassa näytöksessä olikin jo otettu alkoholia ja joissakin tapauksissa sitä oli juotu hyvinkin paljon. Tapahtumat olivat siirtyneet lattian tasolle, jossa nautittiin piknikkiä. Naiset villiintyivät ja palasivat näkyville hiukset sekaisin. Pistoolia vilautetaan kerran. Työtätekevien luokkien edustajat katsovat menoa ylhäältä käsin, etenkin noin symbolisesti puhuen.

Loppukohtauksessa saarnataan, ettei tämä huviloitsijoiden elo edes ole mitään oikeaa elämää, tästä puuttuu sekä oikeutus että sisältö. Missä tässä on työ, esimerkiksi? -Ja työhän oli siihen aikaan ikävää ja rasittavaa koneen jatkeena olemista, ei mitään virkailua.

Tästä raivostuneena nousee ylös hahmo, jota mielessäni kuvasin termillä voinstvujuštši obyvatel (воинствующий обыватель), taisteleva pikkuporvari. Muuten olisin sanonut, että мещанин, mutta hän itse käyttää itsestään juuri tuota obyvatel-sanaa, josta hän ylpeilee ja joka merkitsee suunnilleen samaa tässä tapauksessa.

Niin, raivokohtaus on sivumennen sanoen teatraalisena suorituksena aivan loistava, samaan aikaan sekä huvittava että surkea. Obyvatel eli kadunmies-pikkuporvari todistaa, että hänellä toden totta on oikeus kaikkeen siihen, mistä hän nauttii.

Hän -ja muutkin tässä porukassa- on aloittanut vähästä ja kerran jopa nälkää nähnyt ja nyt sitten noussut siihen asemaan, missä on. Millä oikeudella ja kuka voisi asian kiistää?

Siinäpä se kysymys, joka saattaa hyvinkin olla ajankohtainen myös nykyisellä Venäjällä, kuten se näyttää olevan meilläkin, joidenkin mielestä.

Onko banaanit maksettu ja tervarahat (orjalaivojen kylkiin käytetystä kyllästysaineesta) ansaittu kovalla työllä? Miksi juuri ne, jotka itse kaikkein vähiten ovat ansainneet hyvinvointinsa, ovat kaikkein innokkaimpia julistamaan sen epäoikeudenmukaisuutta? Vaiko juuri siksi, että se heidän tapauksessaan on niin räikeää?

Oli miten oli, mutta onko tuo nyt suurikin saavutus touhottaa siitä, että tässä maailmassa on niin paljon väärää tai, sanokaamme, mälsää? Mikä sitten on vaihtoehto? Mitä tehdä?

Gorkin vaihtoehto oli simppeli ja ilmeisen turmiollinen näin jälkikäteen arvioiden. Emotionaalisesti se kaiketi oli hyvinkin palkitseva, kuten kelvottomat ratkaisut usein ovat, raivokohtauksista marttyyriksi heittäytymiseen.

Lyhyesti sanoen, tie pois pikkuporvariuden kirotusta asemasta kävi vain astumalla suoraan sen vihollisten riveihin. Gorki näki yhteiskunnan suurena luokkien (niin, pikkuporvaritkin olivat hänelle ennen muuta luokka) taisteluna, nollasummapelinä, jossa oikeus saattoi voittaa vain siten, että sorretut nousisivat valtaan.

Selvää marxilaisuuttahan tämä oli, tai ainakin nyt sen suuri perusajatus oli omaksuttu. Sivumennen sanoen, Gorkia itseäänkin haukuttiin joskus pikkuporvariksi, koska hän ei koskaan ollut oikea tehtaantyöläinen, vaan maankiertäjä ja hamppari. Mutta tämä vie pois teemasta.

Gorkin omat vaiheet omaksumallaan tiellä ovat yhtä tunnetut tukin surkeat. Hän hurahti uskomaan ns. teollisuusproletariaatin vallan sisäiseen hyvyyteen ja johti näkemänsä barbarian talonpoikaiston typerästä pikkuporvarillisuudesta…

Sitten, Neuvostoliiton romahtaessa, hänen asemansa oi pahasti vaakalaudalla. Mutta sielläpä hän pronssisena vain yhäkin patsastelee, Moskovan ja Pietarin paraatipaikoilla, eikä vain siellä. Ehkä hänellä on yhä sanottavaakin?

Noita miettien suuntasin illalla hyvässä seurassa Šeremetjevon Aeroekspressiin ja siitä sitten, täyden koneellisen mukana, yhdeksi monista niistä kerosiininpolttajista, jotka tätä maailmaa kuuluvat pilaavan.

Lohdutin itseäni sillä, että kaikki oli nyt joka tapauksessa ainakin rahassa mitaten varsin halpaa ja henkisesti kovin virkistävää.

Wenn auch es war nicht tugendhaft,

hat’s mir recht viel Spass gemacht.

 

Vai miten se menikään se Dostojevskin kauhistelema värssy?

 

Timo Vihavainen ke 14.11. 23:17

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kömmähdyksiä

ti 23.04. 22:22

Vapaa ajattelu

ma 22.04. 22:06

Totisesti on ylösnoussut!

su 21.04. 22:53

Taurian palatsi

la 20.04. 00:31

Notre Dame ja hänen kirkkonsa

to 18.04. 23:58

Maailman fiksuin kansa on puhunut

ma 15.04. 23:47

Naapureita ei voi valita

la 13.04. 00:26

Muuan reportaasi

pe 12.04. 00:08

Vaarallinen raja puolin ja toisin.

ke 10.04. 22:53

Venäjä ja fasismi

ma 08.04. 23:50

blogit

Vieraskynä

Pääsiäinen ei unohdu edes taivaassa!

la 20.04.2019 00:43

Juha Ahvio

Vaikuta vaaleissa kristillissosiaalisen ja kansallismielisen arvokonservatismin puolesta!

la 13.04.2019 23:49

Professorin Ajatuksia

Yllättäviä käänteitä

ti 23.04.2019 22:21

Marko Hamilo

Kuinka muutosta äänestetään - miksi oikeistolaisen kannattaa äänestää perussuomalaisia

su 14.04.2019 09:35

Jukka Hankamäki

Vahvoja suosituksia

ke 17.04.2019 21:44

Petteri Hiienkoski

Jeesuksen kuolemantuomio ja valtapoliittinen suhmurointi

su 21.04.2019 03:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Miksi europarlamenttiin?

ke 24.04.2019 10:45

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Perussuomalaiset ei ole oikeistopuolue

ma 22.04.2019 17:25

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Keskusteluja Suur-Pormestarin kanssa ihmisarvosta

ma 22.04.2019 22:09

Mika Niikko

Somekampanja käänsi tuhansien turvapaikkavaeltajien suunnan

su 07.04.2019 23:11

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YLE: "Kunhan vain osaat takoa kyrpänä kontenttia"

to 18.04.2019 16:04

Heikki Porkka

Demokratia - Virossa toteutuu, Suomessa halveksitaan

ke 17.04.2019 10:07

Tapio Puolimatka

Seksuaalinen normittomuus tekee nuorista helppoja uhreja

ke 10.04.2019 22:55

Olli Pusa

Eduskuntavaalien jälkeen

ke 24.04.2019 13:56

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Chile ja media

to 04.04.2019 21:30

Reijo Tossavainen

SDP romahtaa pysyvästi. PS pysyy vahvana

su 21.04.2019 08:16

Jessica Vahtera

Säästöjä ammattiylpeyden hinnalla

to 04.04.2019 19:27

Pauli Vahtera

Etuoikeutetut

la 20.04.2019 00:46

Timo Vihavainen

Kömmähdyksiä

ti 23.04.2019 22:22

Matti Viren

Koulutus avain kaikkeen

ti 23.04.2019 22:31