Blogi: Timo Vihavainen, pe 02.11.2018 22:39

Klinge iskee taas

Bagatelleista sfääreihin

 

Matti Klinge, Päiväkirjastani 2017-2018. Siltala 2018, 251 s.

 

Kerrotaan että taistelussa seniliteettiä vastaan kannattaa joka päivä ahdistella aivoja liikkeelle, tavoittamaan vähäpätöistenkin asioiden laajoja merkityksiä.

Vasta se, joka blaseerautuneen teinitytön tavoin luulee jo kaiken kokeneensa ja kaiken tietämisen arvoisen tietävänsä, alkaa kuolla pystyyn, ainakin mikäli ikä lähentelee sataa vuotta.

Klinge ei kuulu näihin, kuten hänen ainutlaatuinen päiväkirjasarjansa todistaa. Tuleville tutkijoille on sivumennen sanoen tallennettu myös laajempi laitos, jossa sivuja on tuhansia ja taas tuhansia…

Klingen inhoajat pitävät tätä tietenkin tavanomaisena grafomanian ilmentymänä, mutta ei kirjoituksia kannata nonchaleerata sillä perusteella, että pitää kirjoittajaa ärsyttävänä, mihin hän taitaa hieman pyrkiäkin.

Klingen narsismi on hänen tavaramerkkinsä ja ainakin minun mielestäni sen tekee siedettäväksi se, että sen takana on myös todellista tietoa ja näkemystä, jos kohta –tietenkin- myös aukkoja sivistyksessä ja myös kommelluksia, joihin en viitsi puuttua. Epäolennaisia ne minusta ovat.

Onhan meillä tiedotusvälineet täynnä turhia julkkiksia ja jonninjoutavia narsisteja, joiden ajatuksista ei kannata maksaa penniäkään. Klinge aina sentään silloin tällöin kehittelee myös arkipäivän bagatelleista käsin laajempia näkymiä, joista voi löytää myös kultajyviä.

Aika on ajanut ohi Klingestä, sanoo moni ja näinhän se onkin. Entisen ordinariuksen maailma on kauttaaltaan ristiriidassa ajan hengen kanssa ja sepä juuri antaakin tarvittavaa jännitettä, joka tekee siitä kiinnostavan.

Alistuminen uuteen ja uljaaseen menoon ei tulisi päiväkirjurin mieleenkään, vaan hän käy kimppuun kuin terrieri. Kansalliskirjailijaa siteeraten, tyhmyydelle hän on vihainen kuin rakkikoira, Nummisuutarin Eskon esimerkkiä siis seuraten.

Tässä kohtaa on jo pakko sanoa, että olen hyvin monessa kohtaa samaa mieltä vanhemman kollegan kanssa. Ajatelkaamme nyt vaikkapa julkista sanaamme: vielä pari vuosikymmentä sitten lehdet julkaisivat alakertoja, joissa oman alansa huippuedustajat saivat julkaista perusteelliseen asiantuntemukseen pohjautuvia näkemyksiään.

Nyt itsetyytyväiset ja alentuvat toimittajat ovat aidanneet lehtensä omiksi laitumikseen, joissa esittävät omaa, kyseenalaistamatonta viisauttaan.

Enempää vanhat kuin nuoret intellektuellit eivät enää saa sanaansa kuuluviin lehdissä. Ne eivät myöskään noteeraa suuria kansallisia tai akateemisia tapahtumia. Amerikkalaisuus leviää maassamme kuin tauti eikä vastavoimaa sille ole näkyvissä.

Klingeä on syytä pitää rohkeana. Hänen näkemyksensä geostrategian, etten sanoisi geopolitiikan merkityksestä Suomen ja Venäjän suhteiden historiassa on sen verran epämuodikas, että sen esittäjä saa varautua likasankokritiikkiin, mutta eihän tällä kannalla tarvitse ihan yksin olla.

Se mielipide, että historiantulkintojen kriminalisoiminen on aina väärin, ei enää olekaan yhtä itsestään selvä, kuin se oli Klingen nuoruudessa.

Historiannäkemysten politisointi ja itsekylläinen presentismi ovat parhaimmillaan osoituksia tyhmyydestä, mutta pahimmillaan niissä haisee amerikkalaisen kulttuurin omalla tavallaan totalitaarinen odööri. Klinge ei käytä tätä sanontaa, mutta ymmärrän hänen tarkoittavan samaa asiaa.

Amerikkalaisuuden tulkitseminen ennen muuta kalvinistiseksi kulttuuriksi ei ole Klingen omaa keksintöä, mutta harvoin sitä näkee meillä esitettävän. Joka tapauksessa se antaa kiinnostavan näkökulman siihen kulttuuriseen virtaukseen, joka on monella tapaa ristiriitainen oman traditiomme kanssa.

Toki ristiriitoja ja vaikutteita ei sinänsä kannata pelätä. Niistähän voi olla suurtakin hyötyä, mutta se edellyttää myös meiltä jotakin enemmän kuin pelkkää suuhun tuijottavaa ihastelua, käyttääkseni vaihteeksi venäläistä käännöslainaa.

Arvostan myös sitä suoruutta, jolla Klinge kertoo mielipiteensä vaikkapa Alvar Aallon töistä. Moni vähäpätöisempi henkilö pitää velvollisuutenaan ulvoa sutena susien joukossa ja yrittää nähdä neroutta sielläkin, missä on vain tyhjää mahtipontisuutta. Klinge ei tätä kuvaa kumarra.

Uutta minulle oli, ettei notoriseen kuuluisuuten noussut Gobineau tunnetussa teoksessaan rotujen (races) epätasa-arvoisuudesta (inegalité) välttämättä puhunutkaan biologisista roduista ja normaaliin, säädylliseen tapaan vakuutti, ettei missään tapauksessa pidä jokaista neekeriä typerämpänä kuin  on jokainen eurooppalainen.

Tätähän sinänsä edellyttää jo terveen järjen minimi. On myös toki ilmeistä, että rotua tarkoittavat sanat eivät tuolloin yleensäkään olleet biologisesti ymmärrettyjä sanan nykyisessä merkityksessä.

Jokin tietty suku tai perhe edusti ennen vanhaan omaa rotuaan, eikä asialla ollut mitään tekemistä suurten päärotujen biologian tai edes niiden alaryhmien kanssa. Tätä näkee myös Suomen kirjallisuudessa. Ajatellaanpa vaikka Veneh’ojalaisia tai erilaisia korpikansan kuvauksia. Oman kansan rodullisen paremmuuden ylistäminen sanan biologisessa mielessä on muuan eurooppalainen uutuus, joka alkoi vasta Gobineaun jälkeen.

Suomi 100-juhlavuosi oli jo ideana jokseenkin idioottimainen, mistä on pakko olla Klingen kanssa samaa mieltä. Kun hän kovasti paheksuu sitä, ettei itsenäistymisen ja kansalaissodan suuria kansainvälisiä yhteyksiä siinä noteerattu, on sen sijaan pakko olla hieman eri mieltä.

Kyllähän ne tulivat esille ja jopa selvästi aiempaa enemmän. Tässä suhteessa on edistytty sitten 1980-luvun, jolloin Klinge kyllä näytteli myönteistä osaa kirjoittaessaan Koivistolle puheen Ranskan vierailua varten: Maailmansota ja Venäjän romahdushan se oli se keskeinen vaikuttava syy…

Kirjassa on monia teräviä havaintoja ja kiinnostavia hypoteeseja. Oliko maamme kulttuurielämä todella paljon rikkaampaa 1960-luvulle saakka, josta alkoi provinsiaalistumisen kausi? Oliko Vanhan testamentin saattaminen kansan ulottuville suuri romanttisuutta ja eroottisuutta tuova impulssi? Onko meillä juuri nyt vaarana irtaantua saksalaisesta ja ranskalaisesta kulttuuripiiristä amerikkalaisen monokulttuurin hyväksi…?

Ainakin minä olen viihtynyt Klingen päiväkirjojen esseemaailmassa. Ei siellä ehkä aina ole suuria totuuksia tai viimeisteltyjä näkemyksiä tarjolla, mutta henkistä ketteryyttä osoittavia havaintoja ja kysymyksiä kyllä.

Oppinutta vanhuuden kitinääkin on kiinnostavampaa kuulla kuin vaikkapa sellaista nuorten ja sinänsä alallaan pätevien nuorten naisten ompeluseurapuhetta, josta puuttuvat niin särmät kuin laajat näkemykset. Julkinen sana suosii nyt jälkimmäistä ja Klingellä on sitäkin enemmän tilausta niille, jotka eivät sellaiseen tyydy.

 

Timo Vihavainen pe 02.11. 22:39

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokraattinen repressio

Klo 23:40.

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

Portti länteen

ma 03.06. 21:34

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Poliittinen korrektius vie harhaan

ma 24.06.2019 23:39

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Kuka kantaa vastuun SETA-lobbareiden aiheuttamista peruuttamattomista vahingoista?

ti 28.05.2019 22:52

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Perussuomalaisten puoluesihteeriksi osaava tekijä: Arto Luukkanen

ma 24.06.2019 07:31

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Demokraattinen repressio

ma 24.06.2019 23:40

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19