Samaan aikaan kun ay-porhot ja hallituksen kiistelevät irtisanomislaista on todellisuus tuolla ulkomaailmassa tyly.Meillä on normaalit työmarkkinat ja sitten meillä on ”orjamarkkinat”, joissa meillä raataa monenlaisia orjia, torppareita ja mäkitupalaisia mitättömillä palkoilla.

Nämä pimeät orjamarkkinat porskuttavat samaan aikaan kun herrat riitelevät ja globaalit markkinat valmistautuvat korkojen nousuun ja uuteen lamaan. Onneksi sentään irtisanomiskiistassa päästiin jonkinlaiseen sopuun.

Koodarit ja kirurgit – tervetuloa!

Taistelu työvoimasta on nykyään globaalia. Siksi viimeisen laman aikana ajateltiin, että meidän pitää avata ovet hyviksille, erityisosaajille, koodareille, tiedemiehille ja kapellimestareille. Erityisasiantuntijoilla on Migrissä siksi oma kanavansa, joka mahdollistaa näiden välittömän palkkaamisen. Nämä eivät ole kuitenkaan muuttaneet Suomeen, sillä meillä on korkea verotus ja korkeat elinkustannukset. Saksassa on mukavampaa!

Näiden toivottujen tähtien (jotka siis eivät tulleet) lisäksi työperäinen maahanmuutto on merkinnyt uudenlaisen proletariaatin syntymistä. Tätä estämään on luotu ns. saatavuusharkintajärjestelmä, joka merkitsee sitä, että matalapalkkaisiin töihin on otettava ensisijaisesti Suomen tai EU-maiden kansalaisia.

Tämä järjestelmä, joka tarjosi kyllä tosi halpaa työvoimaa EU:n kriteerien ohi siihen hyväksytyistä Romaniasta ja Bulgariasta. Tuo ei kuitenkaan tyydyttänyt niitä tahoja, jotka halusivat ihan ilmaista orjatyövoimaa EU:n ulkopuolelta. He tiesivät, että sieltä löytyisi väkeä, joka olisi valmis mihin tahansa. Siksi saatavuusharkintajärjestelmää oli väännettävä ”paremmaksi”. Kuinka saan haluisan orjan? 

Näin tehtiinkin.

Juha Sipilän aikana ns. saatavuusharkintajärjestelmää on rapautettu. Se on merkinnyt sitä, että siivousala, rakennusala, kuljetusala, osin metalliala, kokit, tarjoilijat, pizzeriat, maataloustyöntekijät, marjanpoimijat ja kotitaloustyöntekijät on hankittu Suomeen joko laittomasti tai sitten järjestelmän porsaanreikiä käyttäen.

Etenkin Uudellemaalle paikallinen ELY-keskus on avannut kaikki portit.

Mitä tästä on seurannut?

Ruotsissa on tutkittu tätä tilannetta jo aikaisemmin, sillä se vapautti saatavuusharkinnan jo vuonna 2008. Malmön yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan firmat käyttivät hyväksi näitä ihmisiä maksamalla mitätöntä palkkaa, antamalla liian paljon työtunteja sekä työmääriä. Vanhoista turvapaikkamaista saapunut laiton tai muuten vaan pompannut tulija on ”ostanut” itselleen työpaikan velaksi. [i] Kaikenlainen kehvelöinti on kukoistanut.

Suomen todellisuus ei ole sen parempi ja on lähestynyt Ruotsin vastaavaa. Meillä työmarkkinoilla on monimutkainen järjestelmä, jossa alimmassa kastissa ovat tänne tulleet turvapaikanhakijat, parempaa palkkaa saavat työntekijän oleskeluluvan saaneet (TTOL), hieman suomen kieltä osaavat ja sen jälkeen oleskeluluvan ja työluvan saaneet tulijat. Tilanne on kaikille asiaatunteville selvä ja jopa työvoimaviranomaiset tietävät sen: villit orjamarkkinat vallitsevat mutta silmät ummistetaan, kun hallitus ei halua siihen puuttua.  

Ahneuden evankeliumi

Pimeiden orjamarkkinoiden luominen alkoi kun maahamme alkoi Ruotsin vanavedessä virrata väkeä. Se kiihtyi vuonna 2015 kun tuoretta työvoimaa saapui enemmän kuin tarpeen. Malli on matkittu Ruotsista ja me toistimme siellä tehdyt virheet.

Siellä ammattiliitot kyllä varoittivat väärinkäytöksistä ja tarveharkinnan poistamisesta. Myös Suomen rakennusliiton Kyösti Suokas varoitteli siitä, että saatavuusharkinnan poistaminen olisi tuhoisaa. Ay-liikkeen vienot varoitukset on kuitenkin unohdettu, sillä kyseessä ovat isot rahat ja meillä on pääministeri, joka symppaa niin yrittäjää kuin ilmeisesti myös ketkuyrittäjää.  

Mihin se on sitten johtanut?

Meikäläisten orjamarkkinoiden väärinkäytökset ovat järkyttäviä ja johtuvat mieltä kääntävästä ahneudesta: kebab- ja pizzaravintoloissa tapahtuva hyväksikäyttö on yleistä, samoin siivousala, rakennusala ja kaupan ala ovat näissä orjamarkkinoissa mukana.

Kuten Suomen Perustan tutkijan Samuli Salmisen selvityksessä on osoitettu, työllisyysasteet näillä tulijoilla ovat alhaisia ja nettotulonsiirrot ovat massiivisia. Näiden hämäräyrittäjien saaman orjatyövoiman kustannukset koituvat lopulta valtiolle ja julkiselle taloudelle. Me veronmaksajat maksamme tämän kalliin samban.

Iloiset voittajat ovat edellämainittuja ketkuyrittäjiä ts. matalapalkka-alojen työnantajia, jotka voivat rauhassa harjoittaa esikapitalistisen ajan vääryyksiä. Häviäjiä ovat veronmaksajat, suomalaiset ja koko yhteiskunta, joka maksaa tämän keplottelun suolaisen laskun. 

Kukaan ei huuda miituu, sillä matalapalkka-aloille tulevat muuttajat tyytyvät kurjuuteen ja hyväksikäyttöön. Pelkkä tulo tänne on voitto. Ihmissalakuljettajille tämä on hölläkkä järjestelmä on taivas, sillä heidän rikollinen toimintansa niveltyy näin suomalaiseen elinkeinoelämään. Yhteiskunnan pimeät voimat riemuitsevat.

Saatavuusharkinta – Summan asema?

Saatavuusharkinta ja työehtosopimusten yleissitovuus ovat se viimeinen puolustuslinja – se Summan asema – jossa meikäläinen työ vielä pitää pintansa. Kun se tuhotaan, alkaa orjamarkkinoiden bakkanaali ja suomalaisen työväen niskojen murtaminen.

Entä kuka tätä haluaa?

Tätä ahneuden evankeliumia ts. saatavuusharkinnan poistamista ajavat seuraavat puolueet: kokoomus, keskusta, vihreät, RKP ja KD. Mielenkiintoista kyllä, suurin osa kansanedustajista haluaisi sen kuitenkin säilyttää.

Mutta johtajat näyttävät mallia!

Juha Sipilän 26.9 2018 Ylellä antama haastattelu on yksiselitteinen. ”…kyllä, keskusta on valmis asteittain luopumaan tarveharkinnasta. Koko Suomessa on monilla aloilla jo nyt pulaa osaavasta työvoimasta…” Petteri Orpo on suorempi (Demokraatti 25.10.2017): ”…tämän (saatavuusharkinnasta luopuminen) on yksi niitä pullonkauloja…” Ja hyväksi lopuksi meidän oma Kai Mykkäsemme, joka kertoi 22.5.2018 että ”vaan viittaan siihen, että jos Halla-Ahon vaatimuksen mukaisesti kiristettäisiin tarveharkintaa nykyisestä se tekisi järjestelmästämme entistä byrokraattisemman ja luotaantyötävämmän. Olisimme kauempana siitä tavoitteesta, että Suomi on houkutteleva erityisesti kansainvälisille osaajille…”

Vielä kerran: orjamarkkinoiden isät ja äidit ovat kepussa, kokoomuksessa, vihreissä, ärkoopeessä ja kristillisissä. Sinne pysähtyvät matalapalkka-alojen omistajien ketkuisat vankkurit, kun he haluavat tukea vaalityötä ”isänmaan edun takia”. Siellä kiehnätään jo tulevaa hallitusta ja sen hallitusohjelmaa, jossa saatavuusharkinnalle annetaan kevyet mullat.

Siis jos haluat lisää orjia, niin äänestä kepua, kokoomusta, vihreitä, ärkööpeetä, ja KD:tä! Se on nannaa!

ps.  

[i] Samuli Salminen: Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee. Suomen Perustan julkaisuja. 2018. Kt. myös: Natalia Ollus, Anniina Jokinen, and Matti Joutsen. Exploitation of migrant workers in Finland, Sweden, Estonia and Lithuania: Uncovering the links between recruitment, irregular employment practices and labour tracking. Publication Series No. 75. European Institute for Crime Prevention and Control, a liated with the United Nations, 2013.