Blogi: Timo Vihavainen, la 27.10.2018 23:49

Sankarillinen Katalonia

Urhoollinen Katalonia

 

George Orwell, Katalonia, Katalonia! WSOY 1991, 247 s.

 

Espanja tuli suomalaisillekin tutuksi ainakin jo 1800-luvulla, ellei aiemmin. Totta kyllä, seiväsmatkailu uusien suihkukoneiden myötä alkoi vasta 1960-luvulla, mutta aikamoinen määrä suomalaisia merimiehiä vieraili vuosittain Espanjassa ja Ranskassa jo 1800-luvulla ja varmaan aiemminkin.

Tunnetussa laulussa hoilattiin, että lähdetään Ranskaan ja Espanjaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jotkut halusivat tunnustaa poliittista väriä ja lauloivatkin Saksasta ja Espanjasta, mutta se on jo eri juttu.

Espanjasta saatiin viiniä ja kai suolaakin. Jälkimmäistä kuitenkin taidettiin hakea etupäässä Etelä-Ranskasta, jonne purjehdittiin Espanjan rannikkoa pitkin. Siellä vieraili useamman kerran myös Sulkavalla rakennettu kuunari Lohikoski, joka oli viety uuden Saimaan kanavan kautta meren puolelle.

Lohikoski vei Suomesta yleensä lankkuja, jotka näköjään myytiin jo Hullissa ja otettiin sieltä suolanhakumatkalle mukaan kivihiiltä. Jotakinhan piti painona olla, pelkän paarlastin kuljettaminen olisi varmaankin tuntunut tyhmältä. Saattoi se homma olla kannattavaakin.

Orwellin kirjan kanssa tällä asialla ei ole kovin paljon tekemistä. Sen verran kuitenkin, että myös 1930-luvun lopulla kirjoittaneelle Orwellille Espanja oli yhä melkoista eksotiikkaa.

Ja sitähän se oli suomalaisille matkailijoillekin vielä niin hiljattain kuin puoli vuosisataa sitten. Erinäiset laulut kertoivat Espanjan satamien iloista ja eksoottisista neidoista mantiljoineen. Härkätaisteluperinne oli yhä voimissaan ja mustalaismusiikki steppailuineen lienee tuntunut oudolta sanokaamme, 1800-luvun savupirtin pojasta.

Suomen tytöt näillä reissuilla olivat ilmeisestikin pahasti aliedustettuja. Totean tämän itsestäänselvyyden siksi, että ymmärrän sen huomioimisen kuuluvan asiaan.

Orwellin kirja sijoittuu sisällissodan aikaan. Siinä hän taisteli hallituksen puolella kapinallista Francoa vastaan. Kirjoittaja oli tuohon aikaan ihanteellinen sosialisti ja taisi saada vammaa sieluunsa huomatessaan, etteivät monet muut sellaisia olleetkaan, esimerkiksi Moskovan johto ja sen asiamiehet.

Neuvostoliitossa elettiin tähän aikaan niin sanotun sosialismin toteutumisen vaihetta. Sehän sattui samaan aikaan kuin suuri terrori eivätkä nämä kaksi asiaa ole millään tavalla toisistaan erillisiä.

Oli tietenkin myös niitä, jotka ajattelivat, ettei Venäjällä mitään sosialismia ja ihmeellistä vapauden valtakuntaa ollut saatu aikaan, vaan ainoastaan samanlainen pakkovalta kuin fasistisissakin maissa. Tärkeää oli, ettei kukaan saanut vapaasti ja asiaperustein argumentoida osoittaakseen tuon itsestäänselvyyden todeksi.

Ne, jotka yrittivät, tapettiin ja huomatessaan miten suuresta asiasta oli kysymys, loput alkoivat uskoa viralliseen näkemykseen tai pitivät muuten vain parempana pitää mölyt mahassaan.

Noille sosialismin epäilijöille oli yhteinen koodinimikin: trotskilaisuus. Kuten arvata saattoi, sellaisia löydettiin paljon myös Espanjasta, vaikka Orwell sai naiiviuttaan hämmästellä sitä, ettei koko miehestä tai hänen opistaan siellä itse asiassa tiedetty yhtään mitään.

Mutta tämä poliittinen tarinahan on kaikille tuttu. Moskova hyökkäsi kaikkialla armotta vääräoppisten sosialistien kimppuun ja niiden joukkoon oli myös Orwell joutunut.

Mutta se nyt ei ole kovin kiinnostavaa. Kiinnostavampi on kirjoittajan kuvaus aikansa Espanjasta tai oikeastaan Kataloniasta, joka ei silloinkaan halunnut olla vain osa yhtä suurta, katolisten kuninkaiden luomaa valtiota. Mitäpä katalonialaiset tuumivat vaikkapa andalusialaisista?  Noista nykyisen Aurinkorannikon asukkaista?

He tunnustivat pitävänsä andalusialaisia puolivilleinä. Andalusialaiset olivat epäilemättä hyvin oppimattomia. Vain harvat jos ketkään heistä osasivat .lukea, eivätkä he näyttäneet tietävän sitä ainoaa asiaa, jonka jokainen Espanjassa tietää –mihin poliittiseen puolueeseen he kuuluivat…

No, joka tapauksessa andalusialaiset osasivat harvinaisen kätevästi pyöritellä espanjalaisesta tupakasta savukkeita.

Ei muidenkaan yleissivistyksessä ollut paljon kehumista. Muuan poika kysyi Orwellilta, mitä merkitsi sana eroica tunnussanaparissa Cataluña – eroica. Tämä vastasi, että se merkitsi samaa kuin valiente.

Niinpä sama poika sitten, tullessaan takaisin joltakin reissulta vastasi Cataluña- sanaan sanalla valiente… Kehno ampumataito, joka miilisiarmeijassa vallitsi, säästi poikaparan hengen.

Mitä muuten koko siihen miliisiarmeijaan tuli, jonka riveissä Orwellkin sai taistella, oli se epäilemättä melko aatteellista ja uhrautuvaakin. Noiden lasten –keski-ikä näyttää olleen hyvin alhainen- sotilaalliset taidot sen sijaan olivat hyvin lähellä nollaa.

Aseita ei osattu käsitellä lainkaan, mutta ei niitä toisaalta juuri ollutkaan, ampumatarvikkeista puhumatta. Koko sotiminenkin oli lähinnä istumista taisteluhaudoissa ja epämääräistä paukuttelua rintamalinjan yli.

Orwellille Espanjan tai ainakin sisällissodan primitiivisyys oli eksotiikkaa. Toki Barcelonassa oli vaurauttakin, mutta rintamaoloissa painuttiin lähelle toimeentulon absoluuttista minimiä.

Asialle antoivat oman leimansa vielä sikamaiset tavat: joka paikka oli kuorrutettu ulosteilla ja poliittiseen ”tietoisuuteen” heränneet kansalaiset pitivät erityisenä velvollisuutenaan vandalisoida myös kirkkoja. Ulostaminen oli muuan tärkeä tapa.

Kun tähän lisätään, että kaikille sodille ominaiseen tapaan häikäilemättömät valheet, julmuustarinat ja silmitön viha piti kansalaisia vallassaan, on ympäristö täydellinen sille kärsimykselle, jota kylmyys, kosteus ja nälkä toivat amatöörisotilaille tullessaan, päivästä päivään.

Orwellille kävi sitten fantastinen tuuri. Hän sai luodin kaulansa läpi saamatta elinikäisiä vammoja, ainakaan merkittäviä. Tuuri jatkui myös sikäli, että hän onnistui pääsemään maasta pois, vaikka oli sattunut kuulumaan hallituksen rikolliseksi havaitsemaan joukkoon.

Orwellin oppivuodet olivat epäilemättä tärkeitä sen ymmärryksen kannalta, jonka hän hankki totalitarismin teoriasta ja käytännöstä.

Nykypäivän lukijalle ainakin minusta kiinnostavaa on havaita, miten lähellä Espanjassa yhäkin on se aika, jolloin elettiin paitsi hyvin köyhästi –sen huomasi vielä myös ns. seiväsmatkailija- muutoinkin primitiivisesti, vailla kirjallisuuden kautta saatavaa tietoa muusta maailmasta.

 

Timo Vihavainen la 27.10. 23:49

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01. 23:10

Memento

ti 15.01. 23:23

Taantuminen totalitarismiin

su 13.01. 10:28

Kunnian kuuleminen

la 12.01. 00:01

Strateginen isku

to 10.01. 23:42

Ranskan jälkivaikutusta

ke 09.01. 23:15

Fingerporilainen aikakausi

ti 08.01. 22:27

Eselin

ma 07.01. 22:32

Pois nälkärajalta

su 06.01. 22:33

Ohranointia

la 05.01. 22:59

blogit

Vieraskynä

Vihapuhe on ihmisoikeus

ke 09.01.2019 17:44

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa -luentosarja alkaa

la 12.01.2019 00:06

Professorin Ajatuksia

Oulun tapauksen poikimaa huumoria

ke 16.01.2019 23:09

Jukka Hankamäki

Edessä maahanmuuttovaalit, ja miksi?

ti 15.01.2019 23:26

Petteri Hiienkoski

Pääministerin falskit selitykset

ma 14.01.2019 00:14

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Perussuomalaiset ovat ratkaisu

ma 14.01.2019 17:38

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Suomesta tulossa Espanjaa afrikkalaisempi

ma 14.01.2019 23:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lopetetaan hyssyttely ja turvataan Suomen lapset!

ke 16.01.2019 23:12

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Elina Grundström on maineriski JSN:lle

to 20.12.2018 16:13

Heikki Porkka

Arvopohjista ja pedofiliasta

to 17.01.2019 10:50

Olli Pusa

Vastuunpakoilun SM-kisat?

la 12.01.2019 22:51

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Kuinka paljon puolue vastaa kannattajakuntaansa ?

la 22.12.2018 19:13

Reijo Tossavainen

Persujytky on viisauden alku - mutta vain vaalien alla

ma 14.01.2019 16:09

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01.2019 23:10

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40