Blogi: Timo Vihavainen, la 06.10.2018 10:46

Keskustajääkäri

Keskustajääkäri

 

Aarne Sihvo, Muistelmani II.  Otava 1956, 379 s.

 

Muistelmilla on aina oma viehätyksensä. Ne on toki luettava kirjoitushetken näkökulmasta ja sen viisauden olettaen, joka tuolloin oli käytettävissä. Yleensä omaa toimintaa niissä tietenkin oikeutetaan ja tuodaan esille näkökohtia, joita muut eivät ole tunteneet tai noteeranneet henkilöä ja hänen toimintaansa arvioidessaan.

Aarne Sihvosta on olemassa myös kriittinen tutkimus, väitöskirja (Vesa Saarikoski: Keskustajääkäri Aarne Sihvo: näkökulma aseellisen voiman ja yhteiskunnan vuorovaikutukseen itsenäistymisen murroksesta paasikiviläiseen toiseen tasavaltaan. SHS 1997.)

Sitä en ole vielä lukenut, mutta ymmärrän kyllä, että sen kirjoittajalla on ollut käytettävissään monin verroin laajempi näkökulma kuin sillä, joka tuntee vain kohdehenkilön muistelmat.

Luen varmaankin Saarikosken tutkimuksen, jahka ehdin. Nyt otin pieneksi ylellisyydekseni lukea ensin muistelmat.

Sihvo oli tunnetusti Vapaussodan suuria nimiä. Hän oli se oikea suomalainen ja suomenkielinen nuori ja komea sankari, joka kunnostautui Viipurin valtauksessa ja joka kansansuosiossa taisi harpata Mannerheimin rinnalle ja ohikin.

Sihvo oli sekä jääkäri että kalterijääkäri ja sopi myös sikäli hyvin tuohon sankarin kaapuun. Muistelmien perusteella hän ei kuitenkaan ollut mikään adrenaliinia janoava rämäpää tai edes militaristi, ainakaan sitten aikamiehenä.

Saarikosken antama nimitys keskustajääkäri vaikuttaa hyvin osuvalta myös muistelmien perusteella.

Huolimatta suuresta kansansuosiostaan Sihvo jäi pois sotaväen palveluksesta jo pian kapinan kukistamisen jälkeen, palatakseen sitten kuitenkin pian monivaiheiselle uralle, jossa vastustajia riitti niin oikealla kuin vasemmalla, mutta etenkin oikealla.

Itsenäisen Suomen alkuvuosien kansannoususta armeijaksi haalittu joukko oli hyvin sekalaista seurakuntaa. Johdossa olivat aluksi Venäjällä palvelleet upseerit, joilla myös oli vastaava koulutus. Lähinnä aliupseeritasoa edustavat jääkärit odottivat kuitenkin malttamattomina vuoroaan ja aluksi soppaa hämmensivät vielä saksalaiset kouluttajat.

Näiden seikkojen lisäksi oli paljonkin merkitystä myös kielikysymyksellä ja kaikenlaiset uskonnollisetkin touhuajat halusivat vaikuttaa asioihin. Armeija oli kaikkea muuta kuin hyvin toimiva koneisto, jollaisessa byrokraattinen logiikka toimii persoonattomasti, kuin rasvattu.

Itse asiassa koko laitos näyttää tämänkin kirjan perusteella olleen täynnä intrigejä. Edes sotaväen päällikön tehtävässä ei suinkaan ollut helppoa saada omaa linjaansa läpi. Kollegat osasivat kyllä harata vastaan.

Lisäksi vehkeilyt saattoivat olla hyvinkin suurisuuntaisia. Sihvo komennettiin vastaamaan Aunuksen retken huoltoyhteyksistä, mutta ennen pitkää hänelle paljastui, että kyseessä olikin ennen muuta yhden klikin järjestämä manööveri, joka liittyi Pietarin valtaukseen.

Moista yritystä Sihvo kammoksui, sehän oli puhdasta seikkailupolitiikkaa, joka vielä suuntautui Suomen itsenäisyyden vihollisten auttamiseen.

Varsin hurja oli tilanne Lapuan liikkeen aikana ja varsinkin Mäntsälän kapinassa, jolloin alaisten lojaalisuus sotaväen päällikköä kohtaan oli varsin heikoissa kantimissa. Voikin spekuloida sillä, mitä olisi tapahtunut, mikäli tuossa virassa olisi ollut joku muu, vähemmän itsenäinen tai suorastaan seikkailumielinen henkilö. Liiallinen äkkijyrkkyys olisi myös voinut kostautua.

Tarinan pääpiirteet tunnetaan toki oppikirjoistakin, mutta Sihvon muistikuvissa sen dramaattisuus on aikamoista. Hän siteeraa myös in extenso erään korkean upseerin kirjettä, jossa tämä pyytää aivan yksin päästä puolustamaan lakia ja oikeutta, aseinaan kaksi pistoolia ja puukko. Näin vältettäisiin yleinen verenvuodatus.

Sihvo kertoo ohjanneensa tämän upseerin hoitoon. Olen itse joskus tavannut saman dokumentin ja muistelen, että sen laatija oli myöhempi kenraali Öhquist.

Kirjassa on paljon muitakin dokumentinpätkiä, jollaiset mielestäni myös puolustavat paikkaansa tällaisissa teoksissa.

Kun kirjoittaja, Mäntsälän kapinan jälkeen hieman sivuraiteelle joutuneena, sitten yritti ajaa merkittäviä uudistuksia armeijan tehokkuuden parantamiseksi, hän sai huomata, ettei pahimpana esteenä ollutkaan saita valtio, vaan nihkeät upseerikollegat.

Heti aluksi, kun Suomen armeijalla ei ollut vielä kunnollista upseerikoulutusta, oli oppia haettava ulkomailta. Myös Sihvo opiskeli sekä Ranskassa että Italiassa, kuten monet muutkin tuon ajan upseerit. Saksaanhan ei menty siitäkään syystä, että se aina Hitlerin valtaantuloon saakka oli lähes aseista riisuttu ja saattoi itsekin opiskella nykyaikaista sodankäyntiä vain salaa, Venäjällä.

Sihvo julkaisi sitten oppimistaan asioista useita kirjoja ja hänestä tehtiin Sotakorkeakoulun johtaja. Sen jälkeen, kuten sanottu, hän toimi sotaväen päällikkönä ja sen jälkeen puolustusvoimien yleisenä tarkastajana.

Sodan aikana Sihvo oli väestönsuojelupäällikkö ja kotijoukkojen komentaja eli siis jäi syrjään varsinaisista sotatoimista.

Hän katsoo joka tapauksessa väestönsuojelun onnistuneen Suomessa poikkeuksellisen hyvin ja ottaa asiasta siitä kuuluvan kunnian, mikä vaikuttaa kohtuulliselta.

Sodan jälkeen Sihvosta tehtiin jälleen puolustusvoimien komentaja, mikä sattui armeijan suuren aallonpohjan aikana. Joka tapauksessa häntä ilahdutti se, että itse varusmiesten käytös oli tuohon aikaan hyvin moitteetonta ja asiat hoidettiin, niin kuin niillä edellytyksillä kyettiin.

On spekuloitu sillä, että Mannerheim halusi pitää Sihvon poissa sieltä, missä mitaleita jaetaan ja siksi tämä ei koskaan saanut rintamavastuuta.

Sihvon ja Mannerheimin välillä oli muutenkin kitkaa, olihan tuo ryssänupseeri aikamoinen vehkeilijä, vaikka sitten aina pysyikin kaidalla tiellä. Ikämiehinä sitten sentään lepyttiin.

Sihvo muistaa myös sen, miten marsalkka hieman ennen kuolemaansa halusi saada ylennyksen eräälle adjutantilleen, vaikka jonossa oli kolmesataa muuta majuria odottamassa ylennystään.

Puolustusvoimien komentaja selosti tilanteen marsalkalle, joka silti toivoi, että asia nyt tämän kerran hänen pyynnöstään ratkaistaisiin hänen mielensä mukaisesti.

Niin myös tehtiin, minkä johdosta marsalkka kutsui kenraalin lounaalle, ja sanoi, että otetaanpa asian kunniaksi ryyppy.

Kun vanha marsalkka sitten sanoi emännöitsijälle ”Ska vi ha en sup?” tuli vastaukseksi lakoninen ”Nej!”.

Siihen sai marsalkka tyytyä, kuten hänen vieraansakin.

Tässä meillä on ikääntyvän miehen kirjoittama kirja ajalta hieman ennen kekkostuneisuuden syvintä vaihetta. Mielestäni se edustaa varsin kiinnostavaa ja kohtuullisen uskottavaa ajankuvaa myös sitä edeltäneiltä vuosikymmeniltä.

 

Timo Vihavainen la 06.10. 10:46

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

Terveen järjen sankari

ke 06.03. 23:59

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Vakiintuneet maahanmuuttoasenteet

ma 18.03.2019 23:31

Jukka Hankamäki

Rock and rollin voodoomies kertoo, miksi "apulaissheriffiä ei pompoteta"

ma 18.03.2019 23:35

Petteri Hiienkoski

Terrorismista länsimaisen demokratian tuhoamiseen

ma 18.03.2019 01:44

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03.2019 23:33

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20