Blogi: Timo Vihavainen, to 13.09.2018 23:00

Viimeistä vitsiä myöten

Viimeistä vitsiä myöten

 

Maassamme ilmestyi aikoinaan lehti nimeltä Ajan Suunta. Kuten nimestäkin näkyi, se omistautui uusien ja muodikkaiden asioiden ajamiselle.

Suuntalaisia mahtoi harmittaa, että liberaali lehdistö ja itse asiassa kaikki muut tavalla tai toisella pilkkasivat sen kirjoittelua, kiusaus kun oli kohtuuttoman suuri.

Ajan Suunnan tai IKL:n leimaaminen fasistisiksi lienee ihan kohtuullista, eivät ne siitä liene loukkaantuneetkaan. Olihan fasismilla melkoista prestiisiä ja ihan oikeita saavutuksiakin. Ennen muuta sillä kuitenkin oli komeat lavastukset ja suuret puheet.

Asiathan piti maassa saada niin hyvään kuntoon, ettei mitään parantamisen sijaa enää olisikaan. Kommunismikin oli hävitettävä viimeistä piirtoa myöten, kuten Vihtori Kosola, tuo Jumalan valitsema kansanjohtaja ilmoitti.

Se, että jonkun ilmoitettiin saaneen valtuudet suorastaan Jumalalta, ei voinut olla vetoamatta toisten huumorintajuun ja juuri sen puutehan on taas puolestaan aina ollut kaikkien totalitaaristen liikkeiden tunnus.

Terve järki sanoi kuitenkin, ettei ole mitään syytä yrittää pakottaa kaikkia kansalaisia samaan muottiin. Maailmaan nyt mahtui monenlaista eläjää ja joka junaan löytyi matkustajia.  Tärkeätä oli, että perusasioissa saavutettiin edes enemmistön keskuudessa jonkinlainen konsensus, mikä ei sekään ollut helppo tehtävä.

Asioiden suhteuttaminen on vaikea laji. Se on aina erottanut aikuiset lapsista ja lapsenmielisistä. Ennen sotaa maassamme oli monenlaisia ongelmia, joista jotkut koskivat suurten joukkojen toimeentuloa ja jotkut vaikkapa kulttuuria. Pyssyjäkin tarvittiin, moni uskoi. Tärkeätä tekemistä löytyi joka puolelta.

Sosialidemokraattinen puolue oli tuohon aikaan huomattavan tervejärkisellä linjalla, mitä hyvin kuvastaa Väinö Tannerin kuuluisa möläytys eduskunnassa, jossa hän ihmetteli sitä, että maalaisliittolaiset, joiden jokapäiväinen työ sentään tapahtuu lantatunkion ja vastaavien hyödyllisten, mutta sentään proosallisten asioiden parissa, on nyt nostanut keskeiseksi poliittiseksi asiaksi sellaisen kuudennen luokan kysymyksen kuin Helsingin yliopiston suomalaistaminen.

Tuo termi kuudennen luokan kysymys harmitti tietenkin tavattomasti aitosuomalaisia ja syystä harmittikin. Siitä huolimatta kyseessä ei tosiaankaan ollut tuohon aikaan ensimmäisen luokan kysymys. Tanner oli epäilemättä siinä oikeassa, mikä oli vieläkin harmillisempaa.

Tannerin kuuluisassa puheenvuorossa oli myös hieman tiettyä huumoria, mikä sisältyi korkea- ja matalakulttuurin rinnastamiseen. Itse asiassa kyseessä oli tiettyä kansanryhmää todennäköisesti loukkaava möläytys, josta monet varmasti pöyristyivät. Mutta siihenhän heillä oli täysi oikeus.

Kun muuan laatulehdeksi itseään kai yhä arvioiva aviisi nyt tänäkin päivänä nostaa pääkirjoituspalstallaan esille sen mahdollisuuden, että sukupuolinen häirintä olisi kitkettävä tästä maailmasta säätelemällä tiettyjen alojen rahoitusta sen mukaan, missä määrin moista ilmiötä esiintyy, noudattaa se epäilemättä ajan suuntaa.

Jokainen historiaa tunteva tietää kuitenkin, ettei se aika tähän suuntaan kauan kulje. Tappiin lienee jo päästy ja luultavasti ylikin sikäli kuin asia koskee terveen järjen puitteissa tapahtuvaa toimintaa.

Tuore tutkimus on jälleen selvittänyt myös kansanedustajien kokemaa häirintää, minkä ilmeisesti oletetaan olevan, ellei nyt ensimmäisen luokan kysymys, niin ainakin kärkikolmikossa.

Tämä ongelma on ilmennyt muun muassa häiritseviksi koettuina vitseinä ja vastaavana ajatuksilla, sanoilla ja töillä tapahtuneina absoluuttisen seksuaalirauhan rikkomuksina, mikä halutaan rinnastaa suoranaiseen rikollisuuteen.

En tiedä, pitäisikö eduskunnan määrärahoja säädellä sen mukaan, missä määrin sieltä raportoidaan moisesta toiminnasta ja miten asia toteutettaisiin.

Pyörää ei kuitenkaan tarvitse keksiä monta kertaa. Neuvostoliitossa vitsit olivat valtion erityisen huomion kohteena ja siihen oli selkeä syynsä. Syy oli se keinotekoinen normisto, jota yritettiin ihmisille pakottaa ja joka soti heidän normaaleja tarpeitaan ja taipumuksiaan vastaan.

Sellaisessa ympäristössä vitsit syntyvät kuin itsestään, koska koko virallinen todellisuus itse asiassa on yksi suuri vitsi.

Mutta vitsit tarttuivat kurkkuun, kun niiden kertojia alettiin lähettää keskitysleireille ja tarkkasilmäiset sensorit rupesivat etsimään mahdollisia venkoilun yrityksiä kaikkialta, myös sosialismin äärimmäisestä ylistämisestä.

Jostakin syystä vitsikulttuuri ei kuitenkaan suostunut kuolemaan. Päin vastoin, suuren terrorin hellitettyä ja normaalin elämänmenon alettua se vasta alkoikin kukoistaa. Sen monumenttina on minunkin hyllystäni löytyä teos. Sovetski anekdot (М. Мельниченко, Советский анекдот. Указатель сюжетов. НЛО, Москва 2014, 1103 с.). Siihen on koottu lähes kuusituhatta sosialismivitsien perusteemaa variaatioineen.

Kieltojen ja valtiovallan kaikkialle tunkeutumisen tie on siis jo kerran kuljettu ja umpikuja löydetty.

Enpä niin ollen uskaltaisi povata täällä meilläkään suurta menestystä niille, jotka yrittävät valtiovallan toimenpiteillä luoda uutta kulttuuria tähän maahan.

Jospa siis pantaisiin taas ihan rauhallisesti asioita vähän tärkeysjärjestykseen.

 

Timo Vihavainen to 13.09. 23:00

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03. 11:27

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet

ke 20.03.2019 11:26

Jukka Hankamäki

Miksi vaalikoneiden tuloksiin ei kannata luottaa? - Vältä kysymysten ja suositusten miinat

to 21.03.2019 01:44

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03.2019 11:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20