Ruotsin vaalit 2018 tullaan muistamaan Ruotsidemokraattien noususta ja blokkipolitiikan jonkinasteista kriisistä. Ei kuitenkaan vallankumouksesta, sillä Ruotsidemokraattien kannatus jäi selvästi alle 20% haamurajan eli 17,6 prosenttiin. Parannusta edellisiin vaaleihin oli 4,7 prosenttiyksikköä.

Vasemmistoblokin pelasti se, että Ympäristöpuolue pääsi rimaa hipoen yli äänikynnyksen ja demarit onnistuivat lopulta saamaan jonkinlaisen torjuntavoiton ja keräämään 28,4 prosentin kannatuksen. Blokeittain tarkasteltuna vaalitulos tarkoitti vasemmistolle 40,6 ja oikeistolle 40,3 prosentin kannatusta.

Käytännössä Ruotsia hallinnee tulevaisuudessa demareiden johtama vähemmistöhallitus tai blokkirajat ylittävä koalitiohallitus, jossa joko Ympäristöpuolue ja jokin pienistä oikeistopuolueista on loikannut pois omasta blokistaan. Kolmas vaihtoehto on oikeiston vähemmistöhallitus, joka nojaa Ruotsidemokraattien tukeen ja tekee tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. Näistä vaihtoehdoista jälkimmäistä pidän epätodennäköisimpänä jo senkin takia, että Ruotsin Keskustapuolue edustaa maahanmuuttopolitiikassaan toista ääripäätä.

Pienenä nyanssina on pantava merkille jälleen kerran kuinka vahvasti meidän pääministerimme elää omassa maailmassaan. Hän nimittäin tuli esittäneeksi näkemyksenään, että "minusta oli aika yllättävää, että maahanmuuttokeskustelu nousi näin keskeiseen rooliin Ruotsissa".

Siis yllättävää maassa, jossa autot palavat, maahanmuuttajista koostuvat rikollisjengit hallitsevat kymmeniä lähiöitä ja naiset pelkäävät kulkea öisin kaduilla? On hätkähdyttävää ja äärimmäisen ikävää - jopa pelottavaa - todeta, että pääministerimme kyky nähdä ympäröivää maailmaa on järkyttävän huono.

Seuraavaksi vaalikatseet on kiinnitettävä Suomeen. Meillähän on eduskuntavaalit ensi huhtikuussa ja silloin ratkaistaan suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus pitkälle tulevaisuuteen. Siitä antoi oman muistutuksensa Pariisissa rautaputkella seitsemän ihmistä pahoinpidellyt afgaani, jota ei epäillä terrorismista.

Mutta joka voidaan kuitenkin nähdä esimerkkinä viime vuosikymmenien ranskalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksista. Ja jonka valossa suomalaisäänestäjät voivat vuoden 2019 vaaleissa valita haluavatko he myös Suomeen samanlaisen yhteiskunnan. Siis sellaisen, jota vastaan Ruotsissa äänesti eilen 17,6 prosenttia vaalilipukkeensa jättäneistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS selvitty Ruotsin demareiden alamäen syyt - vai selvittikö?
Vellihousuja
Mitä helvettiä! Niin mitä?