Blogi: Timo Vihavainen, ke 22.08.2018 22:21

Teologimurhat

Kolmasti murhattu mies

 

Tarja-Liisa Luukkanen, Kolmasti murhattu Johan Samuel Pajula. Opettaja, tutkija, suomen kielen edistäjä ja vuonna 1918 murhattu kirkkoherra. Elokas s.a. (2018), 327 s.

 

Vapunpäivänä vuonna 1918 tulivat punakaartilaisroistot Iitin pappilaan ja veivät mukanaan kirkkoherra Janne (Johan Samuel) Pajulan.

Välihuomautuksena niille, jotka kauhistelevat sanaa punakaartilaisroistot, lienee kai välttämätöntä todeta, että samaan aikaan toimi myös valkokaartilaisroistoja, mutta tämä ei merkitse sitä, että tuota edellä mainittua ryhmää ei olisi ollut olemassa.

Lurjukset väittivät vievänsä papin esikuntaan, jotakin asiaa muka selvittämään. Uhri itsekin ymmärsi, että kysymys oli muusta. Hänet löydettiin sittemmin joen pohjasta pahoin runneltuna ja kivillä pohjaan painettuna.

Pajulan kohdalla kyse oli toisesta murhasta, kertoo dosentti Tarja-Liisa Luukkanen. Ensimmäinen oli oikeusmurha, kun teologisen tiedekunnan vehkeilijät hommasivat hylkäävän tuomion Pajulan virkaväitöskirjalle ja kolmas murha tapahtui, kun Suomen kirkkohistorian vaiheita tutkivat henkilöt jättivät hänet syrjään alan kehityksestä kertoessaan.

Pajula nimittäin oli suomalaisen kirkkohistorian todellinen uranuurtaja, joka kirjoitti alan ensimmäisen suomenkielisen tohtorinväitöskirjan. Sillä oli sekä ansionsa että puutteensa kuten kaikilla inhimillisen toiminnan tuotteilla, mutta anteeksiantamatonta oli, ettei sitä myöhemminkään edes noteerattu, enempää kuin hänen ansiokasta virkaväitöskirjaansa, vaan uskottiin mieluummin niitä, jotka aikoinaan juonittelivat tuhotakseen Pajulan uran.

Luukkasen kirja perustuu perinpohjaiselle lähteiden tutkimukselle ja antaa kiintoisan kuvan myös Suomen 1800-luvun teologian kehityksestä.

Suomen papistoahan on kansainvälisesti kuvattu hyvin sivistyneeksi ja joissakin venäläisissä 1800-luvun kuvauksissa tätä ominaisuutta on suorastaan ylistetty.

Kuitenkin papit hankkivat tuon sivistyksensä -sikäli kuin asia tapahtui teologisessa tiedekunnassa- varsin karuissa oloissa.

Koko tiedekunnassa oli näet koko ajan vain neljä professoria. Aluksi se riittikin, kun oppilaita oli vain kolmisenkymmentä. Tilanne kuitenkin jatkui vielä silloin kun heitä oli yli kaksisataa. Professuurit eivät sitä paitsi suinkaan aina olleet miehitettyjä, vaan sama henkilö saattoi hoitaa kahtakin. Sitä paitsi professoreilla saattoi olla opetustunteja kouluissa. Luukkasen tulkinnan mukaan kyseessä oli rahanahneus.

Teologia tästä kuitenkin kärsi. Luukkanen arvioi, että 1880- ja 1890-luvuilla teologia oli Suomessa suorastaan tuhoutumassa yliopistollisena oppialana. Paitsi, että väitteleminen oli hyvin harvinaista, ei väitöskirjojen tieteellisyydestä useinkaan voinut puhua. Pajula oli tässä suhteessa harvinainen poikkeus.

Itse asiassa koko kirkon johto -joka oli varsin lähellä yliopistoa- oli muodostunut patavanhoilliseksi, lähinnä kartanoherännäisyyden piiristä värvätyksi klikiksi, jota elähdytti ns. beckiläinen fundamentalismi ja joka sen turvin asettautui vastahankaan sääty-yhteiskunnan purkaantumiseen ja modernisaatioon liittyviä ilmiöitä vastaan.

Nimet sellaiset kuin Immanuel Colliander, Gustaf Johansson, E. Kaila ja Torsten Thure Renvall puhuvat puolestaan. Luukkanen arvioi, että nuo vanhoilliset vahingoittivat toimillaan luterilaista kirkkoa enemmän kuin kukaan tuon ajan julkisista uskonnonvastustajista.

Saattaa olla. Luukkanen on tarkoin tutkinut kirkon ja yliopiston terävän pään sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita ja onnistunut löytämään sieltä kiinnostavan ydinaineksen, joka vastusti Pajulan ja ilmeisesti muidenkin hänen tapaistensa henkilöiden urallaan etenemistä.

Pajula oli suomenkielinen satulasepän poika ja kuului ensimmäisen polven sivistyneistöön. Teologipiireissä hän oli outo lintu.

Mielipiteet eivät tuossa hallitsevassa piirissäkään toki aina menneet yhteiskunnallisen aseman, kielen tai edes uskonnollisen suuntauksen mukaan. Kyllä tieteellisillä ansioilla oma merkityksensä oli.

Sitäkin merkittävämpää oli, että vaikka Pajulan ansiot joskus  tunnustettiin jopa hänelle muuten vierailla tahoilla, onnistuivat hyväveliverkostot määrätietoisella juonittelulla tuhoamaan hänen uransa. Asia inhotti myös erinäisiä aikalaistodistajia.

Epäilemättä kirjan sankarilla oli omat heikkoutensa, joita kirjoittaja ei epäröi tuoda julki. Pajulakin oli jonkin sortin fundamentalisti ja nykyajan näkökulmasta saattaa kovin oudolta näyttää vaikkapa hänen antisemitisminsä. Hän oli joka tapauksessa ehdottomasti tieteellisen tutkimuksen uranuurtaja tiedekunnassaan ja irvokasta oli, että hänet tuomitsivat sellaiset henkilöt, joilla itsellään ei ollut siihen mitään asiallista pätevyyttä, ei aina muodollistakaan.

Pajulaa vainottiin vielä epäonnistuneen professorinviranhaun jälkeenkin. Jopa hänen pääsynsä Juvan kirkkoherraksi estettiin.

Myöhempi kirkkohistorian historiankirjoitus on sittemmin ottanut täydestä Pajulan vihollisten aikoinaan esittämät arviot ja itse asiassa lurjusten toiminnasta on myöhemmin esitetty hymisteleviä arvioita.

Luukkanen esiintyy kirjassaan suurena kunnian palauttajana ja totuuden esitaistelijana. En itse ole juuri tuon alan asiantuntija, mutta hänen argumentaationsa ole vailla vakuuttavuutta.

Myös tietty moraalisen suuttumuksen tuimuus henkii vastaan Luukkasen kirjan sivuilta, eikä ihme. Teologien pienessä ja hurskastelevassa piirissä vehkeily kukoisti ja ainakin näin jälkikäteen arvioiden olisi tilanne useinkin antanut aihetta veisata tuota mainiota, virsikirjasta jo poistettua virttä: ”Jo vääryys vallan saa, se huutaa taivaisiin…”

Luukkanen toistaa teesejään varsin tiuhaan, joten ne eivät ainakaan jää huomaamatta. Tämä on sikäli turhaa, että hänellä kyllä riittää argumenttejakin niiden puolesta.

 Perusteellisuudestaan ja tietystä toistosta huolimatta kirjan jaksaa kyllä lukea läpi. On se sen verran kiintoisa näköala aikansa yliopistoon, jossa pieni piiri saattoi pyörittää omaa oikeaoppisuuttaan ja estää väärien näkemysten pääsyn hyvää yhteisöä pilaamaan.

Pajulan kahta murhaa ei tekemättömäksi saa, mutta se kolmas eli hänen pudottamisensa pois alansa historiankirjoituksesta lienee nyt, tämän työn ansiosta jo peruutettu.

En tiedä, onko Luukkasen kirjaa vielä arvioitu alan asiantuntijoiden piirissä. Ainakin minä odotan sitä suurella mielenkiinnolla.

Timo Vihavainen ke 22.08. 22:21

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01. 23:10

Memento

ti 15.01. 23:23

Taantuminen totalitarismiin

su 13.01. 10:28

Kunnian kuuleminen

la 12.01. 00:01

Strateginen isku

to 10.01. 23:42

Ranskan jälkivaikutusta

ke 09.01. 23:15

Fingerporilainen aikakausi

ti 08.01. 22:27

Eselin

ma 07.01. 22:32

Pois nälkärajalta

su 06.01. 22:33

Ohranointia

la 05.01. 22:59

blogit

Vieraskynä

Vihapuhe on ihmisoikeus

ke 09.01.2019 17:44

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa -luentosarja alkaa

la 12.01.2019 00:06

Professorin Ajatuksia

Oulun tapauksen poikimaa huumoria

ke 16.01.2019 23:09

Jukka Hankamäki

Edessä maahanmuuttovaalit, ja miksi?

ti 15.01.2019 23:26

Petteri Hiienkoski

Pääministerin falskit selitykset

ma 14.01.2019 00:14

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Perussuomalaiset ovat ratkaisu

ma 14.01.2019 17:38

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Suomesta tulossa Espanjaa afrikkalaisempi

ma 14.01.2019 23:12

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lopetetaan hyssyttely ja turvataan Suomen lapset!

ke 16.01.2019 23:12

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Elina Grundström on maineriski JSN:lle

to 20.12.2018 16:13

Heikki Porkka

Arvopohjista ja pedofiliasta

to 17.01.2019 10:50

Olli Pusa

Vastuunpakoilun SM-kisat?

la 12.01.2019 22:51

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Kuinka paljon puolue vastaa kannattajakuntaansa ?

la 22.12.2018 19:13

Reijo Tossavainen

Persujytky on viisauden alku - mutta vain vaalien alla

ma 14.01.2019 16:09

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01.2019 23:10

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40