Blogi: Timo Vihavainen, pe 17.08.2018 23:09

Hirttämätön sankari

Hirttämätön

 

Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna. Muistelmia Saksan-matkoiltani. K.J. Gummerus, Jyväskylä 1918, 319 s.

 

Saksankielessä on sana Galgenvogel, siis hirsipuulintu, jota enemmän tai vähemmän joskus vastasi suomen sana hirtehinen.

Sellainen henkilö oli lainsuojaton vähintäänkin kuvaannollisessa mielessä. Hän oli myös omalla omituisella tavallaan vapaa, mitä kuvaa toinen saksan sana vogelfrei, lainsuojaton. Lakien noudattaminen tai kunnioittaminen ei kuulunut hänen intresseihinsä, koska hän ei niiden suojaakaan nauttinut.

Siinä asemassa olivat ensimmäisen maailmansodan aikana kotimaassaan Saksan jääkärit. Asia mainitaan Jääkärimarssissa: meill’ armoa ei, kotimaata. Nuorukaisten onni, fortunan eli kohtalon tarkoittamassa mielessä oli tosiaan heidän -tai lähinnä Saksan- kalpojen kärjissä.

Jääkärimarssi ei ole pelkkää paatoksellista helskyttelyä, jota tähän aikaan, luoja paratkoon, oli kyllä paljon liikkeellä. Siinä kerrotaan: Kun painui päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä, missä toki on annos licentia poeticaa.

Paikkansa sen sijaan pitää se, että kansan suuri enemmistö ei kaikesta päätellen ollut lähelläkään jääkäreitä sikäli kuin asia koskee uskoa Suomen aseelliseen vapauttamiseen Venäjän vallasta. Inhimillisesti katsoen tuo enemmistö toki edustikin järkeviä tolkun ihmisiä. Jääkärien asian voitto edellytti odottamatonta onnenkantamoista.

Aarne Sihvo oli legenda jo eläessään ja sopi hyvin koko jääkärijoukon symboliksi, jollaiseksi hän nuoressa itsenäisessä Suomessa nousikin. Rohkea, komea ja sivistynyt, suomenkielinen nuorimies oli pannut kaikkensa peliin aatteensa vuoksi ja ratsasti lopulta voitonparaatin kärjessä Helsinkiin.

Siinä oli kaikki sankaritarun ainekset. Sihvo sai myöhemmin monipuolisen sotilasalan koulutuksen eri maissa ja toimi pariinkin otteeseen puolustusvoimien komentajana. Mannerheimin väitetään kadehtineen kansansuosikkia ja pitäneen hänet siksi poissa vastuunalaisilta rintamaosuuksilta kotijoukkojen komentajana sodan aikana.

Toki tällainenkin asema oli hyvin tärkeä ja sopi erinomaisesti juuri Sihvolle, joka oli keskustajääkäri, kuten hänestä tehdyn elämäkerran nimikin kertoo. Sihvo ei kuulunut niihin piireihin, jotka lapualaisaikoina vehkeilivät laillista esivaltaa vastaan. Mutta tämä on jo toinen juttu.

Tämä Sihvon muistelmakirja ilmestyi hyvin kiinnostavana aikana. Silloin vapaussota oli jo käyty, mutta maailmansota jatkui yhä. Kirjoittajan usko Saksan voittoon on yhä horjumaton.

Kirja koostuu kuitenkin muistelmista eikä ns. tulevaisuudentutkimuksesta.  Hyvin vahvana pohjavireenä siinä on pettymys siihen, että Suomen yleinen mielipide piti jääkäreitä vaarallisina häirikköinä, jotka saattoivat vaarantaa koko Suomen asian.

Kun maailmansota syttyi, suomalaiset olivat Venäjälle lojaaleja tavalla, joka suorastaan hämmästytti venäläisetkin. Vapaaehtoisia (Mannerheimin jääkäreitä) värväytyi nyt Venäjän armeijaan. Sihvon mielestä tämä kansa, joka ennen sotaa oli tuskin uskaltanut edes itsenäisesti ajatella, oli nyt sodan sytyttyä lojaalinen. -Jääkäreistä tuli se poikkeus.

Saman todistuksen saamme niin monelta taholta, ettei sitä kannata epäillä. Ne, jotka pyrkivät pelastamaan Suomen asian Venäjän duumassa, kävivät Tukholmassa asti varoittamassa kaikkia tahoja jääkäritoiminnasta. Tietyssä vaiheessa värväys lopetettiinkin, Sihvon suureksi katkeruudeksi.

Itse hän joka tapauksessa otti mukisematta vastaan komennuksen Suomeen jatkaakseen vielä kerran vastatuuleen joutunutta värväystä.

Kiinnihän siinä jäätiin, ja Špalernajan tutkintovankilan jälkeen oli sodanaikaiseen valtiopetokseen syyllistynyttä odottamassa hirsipuu, jollainen mainitaan esimerkiksi Sam Sihvon Jääkärin morsiamen suositussa laulussa.

Itse asiassa suomalaisia hirtettiin maanpetoksesta vain kaksi henkeä, mikä kaiketi liittyi siihen, että koko vyyhti haluttiin ensin perinpohjaisesti selvittää. Sihvokin ihmetteli säästymistään ripustamiselta, mutta oli toki katkera kuullessaan Helmikuun vallankumouksen jälkeen jonkin suomalaisen kauppiaan tokaisseen, että ne pojat olisi sittenkin pitänyt ripustaa.

Kysymyshän oli siitä, että sen jälkeen, kun Helmikuun vallankumous lopetti sortotoimet ja laittomuudet, olisi ollut niin mainiota voida vedota Suomen täyteen lojaliteettiin Venäjää kohtaan ja aloittaa uusi elämä jonkinlaisena dominiona Venäjän valtakunnan yhteydessä.

Historialla on taipumus tehdä pilkkaa järkevistä ja toki vielä useammin hulluista. Maailmansota joka tapauksessa loppui Suomen kannalta äärimmäisen kummallisesti. Venäjä hävisi sen, mutta niin teki Saksakin. Englanti, jonka merkitys Suomen vihollisena oli Sihvolle kirkastunut, nousi sen sijaan kukoksi tunkiolle ja saneli osaltaan rauhanehdot.

Mutta kaikki se kuului vielä tulevaisuuteen muistelmien kirjoittamishetkellä. Silloin takana olivat huimat tiedusteluretket vihollisen hallussaan pitämälle alueelle, hirmuiset rymsteeraukset, jotka kuuluivat tärkeänä osana jääkärikulttuuriin sekä armoton preussilainen kuri ja äkseeraus.

Toisin kuin moni muu, Sihvo ei valita tolkuttomasta preussilaisesta äksiisistä, mutta kyllä sen sijaan siitä, että hänet voitiin noin vain komentaa mielettömään tehtävään Suomeen. Edes kommentointia ei sallittu ja käskyn antajana oli sentään esimies pidetyimmästä päästä, majuri Bayer…

 Tässä suomalaisuus ja saksalaisuus iskivät yhteen, mutta jälkimmäinen voitti viisi-nolla. Siinä taisi käydä vähän samoin kuin Suomessa, venäläisten käskiessä?

Kansalaissodan jälkeen jääkärit olivat eittämättä kansallissankareita ja sen mukaista myyttiä oli heti ryhdyttävä luomaan. Sihvon kirjoittaessa muistelmansa he eivät vielä olleet kansakunnan kaapin päällä, vaan joukko tavallisia nuorukaisia hyveineen ja paheineen. Jälkimmäisten esittelyä julkisuudessa ei myöskään kaihdettu.

Muistelmansa kirjoittanut nuori mies höysti tarinaansa lukuisilla, usein pateettisilla runoilla, joiden rustaamisessa hän oli aika taitava, joskaan ei varsinainen virtuoosi.

Joka tapauksessa siinä oli aineksia valkoisen Suomen myytille. Sihvon sankarihahmo ja etenkin sen runollinen aines todisti, että kansan paras osa ja siis oikeastaan koko kansakunta oli aina ollut horjumaton itäistä vaaraa vastaan.
Vaikka sankari itse muistelmissaan vuodattaa harmiaan ja katkeruuttaan sen johdosta, ettei näin suinkaan ollut, voitiin asia kaikin mokomin unohtaa varsin pian: historia on voittajien historiaa ja se, mikä ei mahdu kaavaan, joutaa unohtua ja jäädä harhapoluksi ja historian tuomitsemaksi kuriositeetiksi.

Timo Vihavainen pe 17.08. 23:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

Terveen järjen sankari

ke 06.03. 23:59

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Vakiintuneet maahanmuuttoasenteet

ma 18.03.2019 23:31

Jukka Hankamäki

Rock and rollin voodoomies kertoo, miksi "apulaissheriffiä ei pompoteta"

ma 18.03.2019 23:35

Petteri Hiienkoski

Terrorismista länsimaisen demokratian tuhoamiseen

ma 18.03.2019 01:44

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03.2019 23:33

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20