Nelson Mandelan syntymästä on kulunut sata vuotta. Millaiseen Etelä-Afrikkaan Mandelan perilliset, ANC ja siitä irtautuneet radikaalimmat ainekset ovat kuljettaneet ja kuljettamassa maataan? Tähän asiaan palaan kirjoituksen lopussa.

Yleisradion mukaan Mandela työskenteli "demokratian, erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden" puolesta.

Ylen 17.7.2018 päivätyssä, Etelä-Afrikan Johannesburgissa pidetystä Mandelan syntymän satavuotisjuhlasta kertovassa artikkelissa on seuraava lause:

”Obama kehotti intohimoiseksi luonnehditussa puheessaan ihmisiä pitämään hengissä ne ihanteet, kuten demokratian, erilaisuuden ja suvaitsevaisuuden, joiden eteen Mandelakin työskenteli.”

En usko asian olevan kuten Ylen artikkeli kertoo. Sen sijaan uskon, että Mandela työskenteli demokratian, erilaisuuden hyväksymisen ja [aidon] suvaitsevaisuuden puolesta.

Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi työskennellä erilaisuuden puolesta? Sen sijaan erilaisuuden hyväksymisen puolesta on hyvä tehdä työtä, koska me kaikki olemme erilaisia monin tavoin.

Jokainen meistä on persoona poiketen muista ihmisistä ainakin joidenkin piirteidensä osalta. Ajatuksiltamme ja ajattelutavoiltamme olemme luultavasti vielä erilaisempia kuin ulkoisesti. Uskon näin, vaikka laumasieluisuus tuntuu olevan aikamme kansantauti.

Suomalaisten poliitikkojen enemmistö on selkeästi sitä mieltä, että Mandelan edistämään pyrkimä suvaitsevaisuus on taikasana, joka tekee vähemmistöstä, erilaisista tai erilaisiksi koetuista, jollain tavoin parempia kuin niistä, jotka eivät ole tai koe itseään erilaisiksi.

Erilaisuudesta on tullut must ja "tavallisuudesta" alempiarvoisten olotila. Erilaisuudella en tarkoita vammaisia tai sairaita vaan muulla tavoin erilaisia.

Nykypäivän erilaisuuden korostaminen liittyy vahvasti monikulttuurisuuden pakkomielteiseen sisäänajoon Suomessa ja kaikkialla Euroopassa.

Ruotsissa erilaisuus on ollut pop huomattavasti pidempään kuin Suomessa. Ruotsin mallin mukaisesti seksuaalirikollisuuden kasvun, terrorismin ilmaantumisen ja länsimaisen elämäntavan moninaisen halveksunnan liittäminen ”erilaisiin ihmisiin” johtaa valtamedian ja punavihreän poliitikkokaartin lausumiin paheksunnan sanoihin. Aina tämäkään ei riitä, sillä osa kritisoijista joutuu vastaamaan sanoistaan käräjille, joiden päätöksillä sanoja ja kritiikkiä on pyritty kieltämään jo usean vuoden ajan.

Poliittinen päätöksenteko ja valtamedian asenne ovat osoittaneet jo pitkään, että erilaisuus takaa myös erilaisia etuja suhteessa tavallisiksi koettuihin.

Erilaisille on esimerkiksi rakennettu "polkuja", joilla he ohittavat tavalliset asuntojonoissa ja työn saannissa. Erilaisilla on omat oikeutensa myös kouluissa, armeijassa ja sosiaaliavun saannissa.

Valtiovalta ja kunnat ovat edistäneet tietoisesti yhteiskunnan sisällä tapahtuvaa jakoa erilaisiin ja taviksiin. Tavis maksaa ja erilainen nauttii. Periaatteena on ollut ”vieraat ensin”, joka on tarkoittanut usein myös oman kulttuurin hyljeksintää ja jopa halveksimista samalla, kun erilaisten kulttuuria apinoidaan ja ihannoidaan.

Suomen osalta erilaisuuden suosiminen on keskittynyt voimakkaimmin pääkaupunkiseudulle. Erilaisuuden suosimisen ykköstykkinä on toiminut Helsingin kaupunginvaltuusto, jonka useat edustajat suorastaan ylpeilevät sillä, että polkevat "tavallisia" maan rakoon samalla, kun jakavat "tavallisten" kokoon käärimiä verorahoja erilaisten etuoikeuksiin.

Tuskin Mandela tällaista suvaitsevaisuutta Etelä-Afrikan tai minkään muun maan yhteiskuntaan toivoi?

Yhteiskuntateoreetikkojen ja poliittisten ideologioiden luojien ikuisuusongelma on teoreettisuus. Maailmassa on varmasti useita utopioita, jotka tuntuvat paperille tai tietokoneen ruudulle piirrettyinä hienoilta luomuksilta. Käytännön elämässä niiden toteuttaminen ei kuitenkaan toimi. Syy toimimattomuuteen johtuu ihmisluonteesta, luonteiden ja mielihalujen erilaisuudesta.

Yhteiskuntakokeiluista kauhistuttavimpien joukkoon voidaan nimetä 1900-luvun Kiinan kommunistinen yhteiskunta ja reaalisosialistinen Neuvostoliitto, joiden yhteiseksi tuhosaldoksi on esitetty minimissään 85 miljoonaa (85 000 000) ihmisuhria.

85 miljoonaa uhria vain siksi, että pyrittiin kohti utopiaa, jota ei ole koskaan mahdollista toteuttaa!! 

Etelä-Afrikan musta väestö on nyt vuorostaan astelemassa sosialismin väkivaltaista polkua, jonka päässä häämöttää sisällissota.

Valtapuolue ANC ja äärivasemmistolainen EFF (Economic Freedom Fighters), jota johtaa ANC:n entinen nuorisojohtaja Julius Malema, aikovat toteuttaa valkoisten maiden pakkolunastuksen, jonka mukaan maat voidaan ottaa mustien haltuun jopa ilman korvausta.

Valkoisiin viljelijöihin kohdistuva raaka väkivalta ja murhat ovat yleistyneet hurjaa vauhtia. Valkoiset eivät ole jääneet toimettomaksi vaan ovat perustaneet joukkoja, jotka harjoittelevat mahdollista sotaa ajatellen.

En tiedä puhuiko Barack Obama mustien harjoittamasta hirvittävästä väkivallasta Mandelan muistotilaisuudessa. Epäilen, että ei puhunut vaan maalaili tapojensa mukaan kaunopuheisesti utopistisia mielikuvia, joista tuli tunnetuksi Yhdysvaltain presidenttinä.

Obama jätti perinnökseen geopoliittisesti sekaisin olevan maailman sekä eripuraisen ja hajanaisen Yhdysvallat. Tästä huolimatta lännen utopistit pitävät häntä hyvänä ihmisenä. Obama oli presidenttinä retorisesti vahva, mutta käytännön tasolla Yhdysvaltain historian surkeimpia presidenttejä.

Nelson Mandela onnistui virallisten historiankirjoitusten mukaan nousemaan roturistiriitojen yläpuolelle, sen sijaan hänen seuraajansa ovat vajonneet väkivallan ja murhaamisen tielle. Mandelan perintö, jollaisiksi Ylen artikkeli mainitsee demokratian ja suvaitsevaisuuden, on haudattu syvälle maahan ja kaivettu sen sijaan taistelukirveet esiin tarkoituksena karkottaa valkoihoinen väestö maasta. Erilaisuuden hyväksyminen ei ole muotia Etelä-Afrikan mustien joukossa.

Yleisradio lähetti keväällä kirjeenvaihtajan Afrikkaan, mutta yhtä ainoaa rehellistä artikkelia ei kirjeenvaihtaja ole kyennet kirjoittamaan Etelä-Afrikasta. Syynä tähän on nähtävästi se, että kehitys kulkee aivan toiseen suuntaan kuin Ylen utopistinen toimitus toivoo.

Tosiasioiden kertominen, silloin kun"edistys etenee" toimituksen toiveiden vastaisesti, on ollut erityisen vaikeaa Ylen toimittajille.

Neuvostoliittolainen metodi, jossa uutisointi palvelee erilaisia agendoja, on astunut Yleen vähintään yhtä voimakkaasti kuin neuvostoaikana, jolloin kritiikki Neuvostoliittoa kohtaan oli pannassa.

Onneksi kansalaisilla on internet ja maailmassa on edelleen myös ammattitaitoisia ja aidosti rohkeita toimittajia, kuten kanadalainen Lauren Southern, jonka tekemän dokumentin ”Farmlands (2018)”  voivat kaikki suomalaiset katsoa youtuben välityksellä ilmaiseksi.

Totuus on usein tuskainen asia, varsinkin silloin, kun se hyökkää silmille ja kertoo jotain aivan muuta kuin sen, mihin on uskonut ja johon viralliset tiedostusvälineet ovat johdatelleet kansalaiset uskomaan.