Ranska, Belgia, Itävalta ja monet muut Euroopan maat ovat säätäneet rajoituksia kasvoja peittävien huntujen käytölle. Rajoituksen koskevat yleensä hunnun käyttöä julkisilla paikoilla ja kohdistuvat kokonaan tai osittain kasvot peittäviin huntuihin. Tällä hetkellä naisten hunnutuksen rajoittamista koskevaa keskustelua käydään Sveitsissä. Suomi näyttää tipahtaneen eurooppalaisesta kehityksestä.

Huntukieltoa pidetään yleensä vastatoimena muslimiyhteisöjen eriytymistä (segregaatio) ja toisaalta yhteiskunnan islamisoitumista vastaan. Toisin kuin valtamediassa usein harhaanjohtavasti annetaan ymmärtää, kasvojen verhoaminen ei ole puhtaasti uskonnollinen vaan ennen muuta poliittinen tunnusmerkki. Sellaisena se on tähdätty länsimaisia arvoja vastaan.

Huntukielto oli voimassa muslimienemmistöisessä Turkissa aina 1920-luvulta pitkälle 2000-luvulle asti. Ennen nykyistä islamisaatioaaltoa. Koraani ei edellytä naisilta kasvojen peittämistä eikä edes hijab-huivin käyttöä.

Sosialisaatio vai segregaatio?

Huolimatta siitä, että kiellolle on Euroopan maissa esitetty hieman erilaisia perusteluja, pohjimmiltaan se tähtää siihen, että muslimimaista tulleet sopeutuisivat (sosialisaatio) demokraattiseen yhteiskuntaan. Tarkoitus on rajoittaa islamin väkivaltaideologian leviämistä ja siihen liittyvää naisten alistamista. Hunnun käyttö on näet osa islamin poliittista aktivoitumista, joka on näkyvimmin ilmennyt raakana muslimiterrorismina.

Norja suurkäräjät hyväksyivät kuukausi sitten lain, joka kieltää kasvot kokonaan tai osittain peittävien huivien käytön kouluissa. Tanskassa parlamentti on jo aiemmin äänestänyt laajasta kiellosta, joka astuu voimaan ensi kuussa.

Suomessa keskustelu asiasta näyttää tukahtuneen ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. Eurooppalaisesta kehityksestä uutisoidessaan YLE näyttää varmistaneen sen, että suomalaisille esitetään asiasta pinnallisia mielipiteitä ja perusteluja, jotka myötäilevät islamistien tavoitteita.

Valtionmedian haluttomuus käsitellä aihetta YLE-lain edellyttämällä tavalla ”suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimisen” kannalta johtunee sen poliittisesti värittyneestä ja yksipuolisesta agendasta. YLE myötäilee – kuten tunnettua – niin sanottuja punaviherliberaaleja, joilla puolestaan on kuin vimmattu taipumus rajoittaa sananvapautta ja kriittistä kansalaiskeskustelua. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä demokratian toimivuudelle.

Unohdettu oikeusvaltio ja yhdenvertaisuus

Vaatetusta koskevat rajoitukset eivät lähtökohtaisesti kuulu länsimaiseen demokratiaan. Poikkeuksen muodostavat virkapuvut, jotka ilmaisevat viranomaisasemaa ja korostavat oikeusvaltioon kuuluvaa julkisen esivallan puolueettomuutta, sekä työnantajan mahdolliset ohjeet erityisestä työasusta esimerkiksi asiakaspalvelussa työskenteleville. Eräissä maissa edellytetään myös koululaisilta yhtenäistä koulupukua heidän keskinäisen tasavertaisuutensa korostamiseksi.

Uskonnonvapaus puolestaan takaa mahdollisuuden tunnustaa ja harjoittaa uskontoaan julkisesti tai yksityisesti hartaudenharjoituksissa. Sitä voidaan kuitenkin rajoittaa, jos se on tarpeen yleisen turvallisuuden ja järjestyksen takia, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai yhdenvertaisten oikeuksien turvaamiseksi.

Uskonnonvapaus ei anna erivapautta pukeutumisnormeista, joita muiden edellytetään noudattavan. Muussa tapauksessa se loukkaisi kansalaisten yhdenvertaisuutta, joka on keskeisiä periaatteita oikeusvaltiossa. Jos musliminaisilla on erivapaus hunnuttaa itsensä julkisissa kouluissa, virkatehtävissä ja määrättyä työasua edellyttävillä työpaikoilla, eikö muille pitäisi taata mahdollisuus vastaavissa tilanteissa käyttää esimerkiksi turbaania, noitahattua, neljän tuulen lakkia tms.?

Poikkeavien asujen käyttörajoitukset uskonnollista ja poliittista tasapuolisuutta edellyttävissä julkisissa kouluissa ja laitoksissa sekä erityistä työasua edellyttävillä työpaikoilla, ei estä niiden käyttöä uskonharjoituksessa työajan ulkopuolella.

Vihaideologiaa hunnutuksen varjolla

Jos joku vapaa-ajallaan julkisilla paikoilla liikkuessaan pukeutuu esimerkiksi hijab-huiviin, joka jättää kasvot paljaaksi, sen tuskin voi katsoa uhkaavan yleistä turvallisuutta ja järjestystä. Huivien käyttö ei rajoitu ainoastaan muslimeihin.

Tilanne on kuitenkin toinen, jos kasvot on verhottu kokonaan burkalla tai osittain niqabilla. Nämä liitetään yleensä talebanien, salafistien, ISIS-järjestön yms. alueillaan vaatimiin käytöntöihin.

Koska islam ei ole vain uskonto vaan myös poliittinen väkivaltaideologia, tällaisten tunnusten käyttämistä julkisilla paikoilla tulee arvioida yleisen turvallisuuden ja järjestyksen kannalta. Näiden käyttöä voisi sen takia ehkä hieman kärjistäen verrata Ku Klux Klanin hiippahupun tai tunnuksettomien ”pienten vihreiden miesten” naamioiden käyttöön.

Petteri Hiienkoski