Sananvapaus on vaikea asia. Sen on kokenut vaikkapa kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps), joka ei malta aina muotoilla sanomaansa kaikkien retoriikan sääntöjen mukaisesti. Tai Jussi Halla-aho (ps), joka testasi käytännössä etnisten perusteiden vaikutusta sananvapauden rajojen muotoutumiseen.

Me kaikki tiedämme myös, että poliisiin on viime vuosina rekrytoitu henkilöitä seuraamaan internetissä käytäviä keskusteluja. Ja että suuret amerikkalaisyhtiöt ovat sulkeneet sosiaalisen median palstoja saatuaan - usein myös perusteettomia - ilmoituksia niillä esiintyvistä sopimattomista kirjoituksista.

Uusin esimerkki sananvapauden vaikeudesta nähtiin eilen kun Pori jazzin uusi toimitusjohtaja kertoi ottaneensa kantaa sananvapauden puolesta. Koska kyse oli homoseksuaalisuuden olemuksesta, herätti se monissa asian tärkeäksi kokevissa ihmisissä pahennusta. Yksi sellainen oli mielestäni maamme paras pianisti eli Iiro Rantala, joka ilmoitti, ettei koskaan enää soittaisi Porin jazzissa, jossa "on muutenkin aina ihan umpipaska meininki".

Niinpä niin. Sananvapauden antaminen niille, jotka ovat eri mieltä on tosiaan vaikeaa. Itse olen käynyt 1980- ja 1990-luvuilla Porin jazzeilla kymmenkunta kertaa ja joutunut toteamaan, että se mikä oli ennen jazz-festivaali, muuttui varsin nopeasti elähtäneiden popparien rahastuspaikaksi. Siten jaan näkemyksen maamme ensimmäisen jazz-festivaalin meiningistä Iiron kanssa.

Toisaalta tunnen yhden henkilön, joka on pyrkimässä pois homoseksuaalisuudesta jonkinlaisen terapian kautta. En pidä sitä järkevänä (eli en usko sen toimivan), mutta koska kyseinen henkilö on ihan itse päättänyt sitä yrittää, toivotan hänelle onnea ja tuen tarvittaessa. Onhan meillä Suomessa yksilönvapaus ja siten vapaus osallistua minkälaisiin terapioihin tahansa, kunhan ne toimivat lain puitteissa.

Tunnen myös useampia itsensä kanssa sinut olevia homoseksuaaleja ihmisiä, joista jotkut ovat "kaapissa". Ovat he sitten siellä tai julkisuudessa, ei asia kuulu minulle. Onhan meillä Suomessa yksilönvapaus ja siten oikeus käyttäytyä lain puitteissa niin kuin itse haluamme.

Toki seksuaalisuuden varsinaisen tarkoituksen eli lisääntymisen kannalta homoseksuaalisuutta on pidettävä epänormaalina tai jopa sairautena. Se ei kuitenkaan tee homoseksuaaleista huonompia tai parempia ihmisiä kuin muistakaan.

Sitä ei tee myöskään kristinusko, vaikka en itse uskokaan ylempiin voimiin. Minulla on oikeus uskoa niihin asioihin, joihin itse uskon. Ja tuoda näkemykseni esille niin tahtoessani. Saman suon myös kristityille tai vaikkapa muslimeille, kunhan heidän sanomansa ei ole uhkaava toisin ajattelevia kohtaan.

Mitenkäs se Evelyn Beatrice Hallin muotoilu nyt menikään: "en yhdy siihen mitä sanotte, mutta taistelen viimeiseen asti sen puolesta, että voitte sen sanoa". Onkohan mainio pianistimme koskaan kuullut siitä?

Vaikka toki hänelläkin on oikeus sanoa näkemyksensä ja olla soittamatta Porissa jos niin haluaa. Sillä onhan meillä sanan- ja yksilönvapaus, joiden antamista pianisti Rantalalle puolustan viimeiseen asti.

Ensimmäisten reaktioiden jälkeen monet muutkin ottivat kantaa uuden toimitusjohtajan sanomisiin; jopa hänen sanomistensa mahdollinen virheellinen uutisointikin nousi esiin. Toimitusjohtajan tarina sai kuitenkin nopean lopun, sillä hänen työsuhteensa purettiin. Perustelu on vähintäänkin mielenkiintoinen. Seuraavassa suora lainaus Iltalehden jutusta.

"Pori Jazz irtisanoutuu täysin ja ehdottomasti kaikesta syrjinnästä. Olemme yhdenvertainen ja syrjimätön festivaali. Nämä arvot ovat yhteiset Pori Jazzin hallitukselle ja koko henkilökunnalle. Pyydämme anteeksi kaikilta, joita asia on koskettanut ja loukannut."

Niinpä niin, en tosin keksinyt missä kohdassa se syrjiminen tapahtui, ellei mukaan lasketa toimitusjohtajan irtisanomista hänen mielipiteidensä takia. Sananvapauden kannalta tässä ei kai voi todeta muuta kuin sen, että Iiro Rantala ja myös minä itse olimme oikeassa luonnehtiessamme festivaalin meininkiä.

Aiempia ajatuksia samaan aihepiiristä:
Poliisin netin viharikosryhmän perustaminen on riskipeliä
Orwellismin tappio oli sananvapauden voitto
Toimittaja Pirkko Kotiranta: patsas ja sananvapaus