Blogi: Timo Vihavainen, ti 01.05.2018 11:00

Intiaaneja löytämässä

Hurja reissu

 

Kristoffer Kolumbus, Päiväkirja ensimmäiseltä matkalta Uuteen maailmaan. Suomennos. Alkusanat, kommentit ja liitteet Antti Louhija. Gummerus, 1992, 164 s.

 

Alkuperäisdokumentit maailman suurista hetkistä ovat aina kiinnostavia ja ne pitäisi kääntää kaikille sivistyskielille. Ei ole realistista odottaa, että kaikki tässä maailmassa joskus osaisivat sujuvasti englantia tai edes kiinaa, jos nyt pitemmällä tähtäimellä ajatellaan.

Purjehtijanakin tunnettu Antti Louhija on tehnyt kulttuurityön kääntämällä Kolumbuksen ensimmäisen matkan päiväkirjan. Kyseessä ei ole varsinainen historiallis-kriittinen laitos, mutta sellaista kaipaava ei tarvitsekaan suomalaista käännöstä.

Sen sijaan kirja on viritetty suomalaiselle keskivertolukijalle, vaikkapa kääntäjän purjehtijakollegoille. Se ei pysähdy kohtuuttomasti tulkitsemaan tekstiä, joka muuten tarjoaa purjehtijalle monta pähkinää, jotka lähinnä selittynevät siitä, että editio jossakin vaiheessa oli maakrapujen käsissä ja navigaatioasiat tulkittiin varsin vapaamielisesti.

Kuten tunnettua, Kolumbuksen tarkoituksena oli purjehtia Intiaan ja niinpä hän myös nimitti alkuasukkaita intiaaneiksi eli intialaisiksi, mikä tietenkin on ajan mittaan aiheuttanut hieman sekaannuksia, kun Länsi- ja Itä-Intian sijainnit kovin kaukana toisistaan ovat olleet joillekin vaikeita käsittää.

Kun olin koulussa, opetettiin meille vielä kätevä konsti asiasta selviämiseksi: Brown Indian oli kotoisin Intian niemimaalta ja Red Indian taas Amerikasta. En tiedä, ovatko termit enää yleisessä käytössä, eikä asia minua erikoisesti kiinnostakaan. Aika joutavaa kikkailuahan tämä on näin suomalaisen näkökulmasta. Meillähän on asiaan kaksi sanaa: intiaani ja intialainen. Puhuminen suomessa alkuperäisistä amerikkalaisista olisi pelkkää idiotismia.

Kuulee usein kerrottavan, että Kolumbuksella oli käytössään kolme karavelia: Santa Maria, Pinta ja Niña. (Sivumennen sanoen huomasin aamukävelyllä, että Kaapelitehtaan vieressä olevan rakennuksen kyljessä luki yhä Nina, vaikka olin asian joskus teipillä korjannut…). Itse asiassa latinalaispurjeita kantavia karaveleja olivat vain kaksi jälkimmäistä. Santa Maria oli karakki.

Tässä on muuten pakko mainita, että myös minun sukuni käytössä on ollut karaveleita. Tervahöyryjen virallisessa rekisteriluokituksessa niiden tyypiksi mainittin kraveli, mikä on sama kuin karaveli. Niissä ei toki ollut latinalaispurjeita, mutta kyllä profiili oli samanlainen.

Mutta tervahöyryllä ei olisi kannattanut mennä uutta maailmaa etsimään. Vaikka Kolumbus tunnetusti meni sinne ns. perhereittiä Kanarian kautta ja tuli takaisin pohjoisempaa, pysyen pääosin suotuisten tuulien alueella, oli kyseessä etenkin paluumatkalla aika karu kyyti.

Luovimaan ei kumpaankaan suuntaan sentään jouduttu, mutta paluumatkalla oli sellainen myrsky (tai monikossa myrskyjä, että lukijaakin jo alkoi hirvittää.

Osittain jouduttiin menemään hirmuisessa ristiaallokossa, jossa eteenpäin päästiin vain muutama maili vuorokaudessa. Mikäli joku kuvittelee, että myrskyllähän se purjealus vasta oikein kiitääkin, kannattaa päivittää käsityksensä.

Kun miehistö jo useampaan otteeseen luuli olevansa tuhon oma, lupailtiin Jumalalle kaikenlaista, muun muassa pyhiinvaelluksia. Arvan sovitustyön suorittajaksi nosti koko miehistön puolesta itse amiraali peräti kolme kertaa, mikä varmaankin oli ansaittua. Taisihan se olla aikamoinen asshole, kuten kelpo kapteenin joskus pitääkin.

Kolumbus haukkui välillä laivat, jotka muun muassa vuotivat surkeasti. Laivamato teki tuhojaan. Matkanopeudessa ei sen sijaan ollut moittimista. Omien mittauksien mukaan jopa pullea karakki Santa Maria meni vuorokausitolkulla pari sataa mailia/vrk eteenpäin ja ylikin.

Suomentaja ja kommentaattori toppuuttelee näitä arvioita, mutta hänen arvioimansa kahdeksan solmun keskinopeus on sekin joka tapauksessa kadehdittava jopa sille Aleuteilla ja Uudessa Seelannissa käyneelle veneelle, joka minulla on kunnia omistaa. Toki (uppoumarunkoisen) aluksen potentiaalinen nopeus kasvaa sitä mukaa kuin aluksen koko kasvaa.

Matkalla oli sitten kaikenlaista kärhämää, kapinahengestä tottelemattomuuteen. Ensi tutustuminen intiaaneihin joka tapauksessa oli mitä viehättävin kokemus ja kaikkialla tulijoiden arveltiin olevan kotoisin taivaasta. Hyviä kristittyjä heistä tulisi ja uusi maailma oli täynnä loistavia satamia ja anteliasta luontoa. Näin vannoi Amiraali.

Maanpäälliseltä paratiisilta vaikutti siihen aikaan myös Haitin saari, mikä saattoi johtua siitä, ettei sen väestöä vielä ollut vaihdettu. Se oli jopa kaikkein ihanin paikka ja paratiisin veroinen.

Toki Espanjan synnit uudessa maailmassa ovat veriruskeat, mutta ensi kierroksella Amiraali piti huolta siitä, että alkuasukkaita ei peloteltu, vaan yritettiin varmistaa heidän sympatiansa.

Kaikenlaisia hyödyllisiä kasvannaisia uusissa maissa oli, raparperista lähtien ja niiden hyödyntämisestä odotettiin syystäkin suuria tuloksia. Kuitenkin suurin aarre oli kulta, jota noissa maissa ei pidetty kovin arvokkaana ainakaan lasihelmiin ja kulkusiin verrattuna. Se oli kuparin lisäksi kuitenkin ilmeisesti ainoa alkuasukkaiden tuntema metalli. Kovin hyvähän se ei ole, ellei tunneta sähkötekniikkaa.

Valloittajat olivat tuomassa Uuteen maailmaan rautakautta ja omia mikrobejaan, mikä merkitsi ennen pitkää tuhoa. On melko säälittävää ajatella, että nuo tavattoman herttaisiksi kuvatut kansat pyyhittiin itse asiassa pois maan pinnalta.

Joka tapauksessa Karibia (jonka nimestä näyttää johtuvan ihmissyöjien nimitys kannibaali) muistutti Kolumbuksen mielestä lähinnä maanpäällistä paratiisia. Hänen kuvauksissaan se muistuttaa Andalusiaa, mutta on kauniimpi ja hedelmällisempi.

Kuten Louhija aiheellisesti huomauttaa, Kolumbus näyttää olleen hyvin altis luonnonkauneuden ihailija, vaikka monet ovat erehtyneet kuvittelemaan, että luonnon ihaileminen Euroopassa olisi alkanut vasta romantiikan aikana.

Kuten kaikki historialliset alkuperäistekstit, myös Kolumbuksen päiväkirja on hyvin lukemisen väärtti. Vanhat dokumentit asettavat oman aikamme kontekstiinsa ja antavat meille perspektiiviä, kun haluamme tähän maailmaan orientoitua.

Kolumbuksen päivistä ei ole vielä kovinkaan monta sukupolvea. Sen ajan poliittinen korrektius oli olemassa eikä se aina ollut miellyttävää. Mutta se oli toista kuin tänään, mikä on jo hyvä asia sinänsä. Ihmiset sentään ovat puolessa vuosituhannessa eli parin kymmenen sukupolven aikana muuttuneet vain vähän, hyvin vähän.

Timo Vihavainen ti 01.05. 11:00

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Suunnitelmat oli vahvistettu

Klo 00:07.

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Dopingiin uusi standardi

ke 26.06.2019 00:06

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06.2019 00:07

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19