Blogi: Timo Vihavainen, ma 30.04.2018 13:37

Kulttuurinen omiminen

Kulttuurinen omiminen

 

Ilmiöiden leviäminen eli diffuusio on kulttuurien kehityksen peruskäsitteitä. Mikäli jokainen populaatio kehittäisi ja käyttäisi vain omia välineitään ja instituutioitaan, saattaisi maailma olla paljonkin nykyistä kiinnostavampi (kummallisempi), mutta ainakin se olisi olennaisesti primitiivisempi.

Yleensähän ollaan taipuvaisia katsomaan, että useimmat merkittävämmät keksinnöt ovat peräisin yhdestä alkulähteestä. Jotkut tosin lienee keksitty useammassa paikassa, ainakin jossakin muodossa, kun luonnonlait ovat kaikille samat ja niitä oppii kokeilemalla hallitsemaan, noin leikkisästi sanottuna.

Ehkäpä pyörät kaikkialla ovat peräisin jonkin pellepelottoman kerran älyämästä kaikkien pyörien äidistä. Vipu ja sen merkitys sen sijaan on varmastikin hoksattu monessa paikassa toisistaan riippumatta. Taitavat apinatkin keksiä vipuja tietämättä mitään edellisten sukupolvien ponnisteluista ja saavutuksista.

Joka tapauksessa, kaiken, mikä on meille hyödyllistä, me omimme myös itsellemme, sanoivatpa juristit mitä tahansa. Jos kyseessä on hyvin monimutkainen laitos, joudumme nöyrästi maksamaan rojalteja, muuten ei.

En halua tässä enemmälti syventyä immateriaalioikeuksien olemukseen, totean vain, ettei meillä tässä perinnäisessä skandinaavisessa oikeusjärjestelmässämme ollut aikoinaan tapana julistaa, että se, mitä joku keksii, on hänen omaisuuttaan, jota kukaan ei saa omaksua/omia. Varastaminen tai ryöstäminen on sitten toinen juttu.

Nyt joka tapauksessa olemme päässeet siihen tilanteeseen, joka on vallinnut anglosaksisen Common Law:n piirissä kaiketi jo kauan. Sen tulkintojen mukaan jollakin ihmisellä voi aina ja ikuisesti olla jonkinlainen avio-oikeus asiaan, jonka hän on ensimmäisenä hoksannut tai muuten vain rekisteröinyt. Huonoa analogiaa käyttääkseni, hän voi sitten vuokrata tuota puolisoaan muidenkin käyttöön haluamillaan ehdoilla.

Aku Ankassa esitettiin aikoinaan, että joku advokaatti keksi vaatia jokaiselta amerikkalaiselta korvauksia paikallisen ilman hengittämisestä. Se, ettei tällainen ole toteutunut, tuskin johtuu siitä, että paikallinen oikeusjärjestelmä sitä estäisi, sellaisesta nyt vain ei ole tullut hyväksyttyä tapaa.

Yhtä kaikki, maksimaalinen diffuusio ja siis myös omiminen, mikä on sama asia, on tähän mennessä ollut ihmiskunnan kehityksen tärkeimpiä mekanismeja. Sillä rahastaminen taas kuuluu samaan sarjaan kuin biologiassa loiset ja ihmiskunnassa ammattimaiset rosvot ja muut keinottelijat: siellä, missä on ruokaa, on sille aina myös ottajia, juristin koulutuksella tai ilman. Kaikkia keinoja koetetaan. Tämähän kuuluu talouden lakeihin.

Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen onnettomuuksiin kuuluu, että se jäi tosiasiassa Ranskan vallankumouksen siunauksista paitsi, tai sanokaamme, että hyötyi niistä vain epäsuorasti, omimalla.

Niinpä siellä kyllä kerkeästi omaksuttiin ajatukset ihmisoikeuksista ja kansalaisvapauksista, mutta sen sijaan mitat ja painot ja, mikä tärkeintä, oikeusjärjestelmä, jäivät vanhaan, primitiiviseen kuosiinsa. Asian seuraukset ovat päivittäin nähtävillä.

Kun valtio vielä sattuu koostumaan eriloisten ryhmien valtavasta tilkkutäkistä ja sen poliittinen järjestelmä korostaa jokaisen ryhmän erikoisoikeuksia, tavallaan uusimuotoisia (feodaali)privilegioita, jollaiset Napoleonin aikana poistettiin kaikkialta manner-Euroopasta, on väistämätöntä, että sitä katsellessaan eurooppalainen tuntee olevansa absurdin äärellä.

Oikeastaan piti käyttämäni imperfektiä. Tosiasia nimittäin on, että olemme omineet myös tänne Suomeen sellaisen amerikkalaisen ankkalinnakulttuurin, jolla ei täällä ole mitään luonnollista elinympäristöä.

Tässäkin asiassa pitää ehkä jo käyttää imperfektiä. Meillähän on näihin asti ollut suhteellisen homogeeninen kansallisvaltio kaksine kansalliskielineen ja yksine kulttuureineen, jonka molemmat kieliryhmät tunsivat omakseen.

Tilanne on muuttunut. En tarkoita vain sitä rinnakkaisyhteiskuntaa tai niitä yhteiskuntia, joita tänne ollaan innokkaasti ja valtiovallan määrätietoisella tuella rakentamassa. Myös koko ajatus kansallisesta, etenkin kaksikielisestä Suomesta on rapautunut. Tämä on laaja teema, mutta tarvitsee vain kysyä, miten moni suomenkielinen on ihan oikeasti lukenut Runeberginsa ja Topeliuksensa. Snellmania en viitsi mainitakaan.

Tuon vanhan kansallisen kulttuurin sijaan on kilvan omittu amerikkalaisia instituutioita. Useimmilla niillä on uudessa ympäristössään ollut kieltämätöntä hullunkurisuusarvoa, mutta nyt, puolen vuosisadan jälkeen hymy alkaa jo hyytyä.

Muistan, miten aikoinaan nauratti, kun meillä ns. älyköt polttivat sotilaspassejaan protestina Vietnamin sodan vuoksi. Ellei edes tällaisessa asiassa ymmärtänyt, millaiset asiat kuuluvat meille ja mitkä ei, saattoi järkevää ajattelua jo pitää toivottomana.

Mutta tämä oli vasta alkua. Sen jälkeen meillä alettiin ns. apinan raivolla omia yhä mielettömämpiä kulttuurisia vaikutteita ja instituutioita, feminismistä aina mustien oikeuksiin(!). Meillä ei sentään tainnut olla yhtään Black Lives Matter -mielenosoitusta, mutta jo Englannissa niitä oli…

Olen suuri parodian ystävä ja epätoivoni on ollut syvää, kun olen yrittänyt löytää tästä nykyisestä ns. kulttuuristamme jotakin, josta voisi parodian tehdä. Ennen maailmassahan meillä oli jopa pilalehtiä, jotka olivat tähän erikoistuneet, muistetaanpa nyt vaikka Arijoutsin Pippureita.

Mutta mitenpä teet parodian siitä, että intiaanihatun käyttäminen TV-ohjelmassa on kielletty sillä perusteella, että se loukkaa saamelaisia (vai olivatko kyseessä mustalaiset tai kirgiisit).

Kyllä tässä nyt on kyseessä niin apinamainen kulttuurinen omiminen, ettei ole enää kuviteltavissa ainakaan sen soveltajan enää ymmärtävän, että ylevän ja naurettavan välillä voisi olla jokin raja.

Olemme siis siirtyneet naurun tuolle puolen, kun amerikkalaisen kulttuurin ammattimaiset omijat ovat oppineet ajattelemaan, että nauraminen on taantumuksellista ja vahingollista toimintaa, josta on ehdottomasti rangaistava.

Kiellot, joilla säännellään jopa elämän kaikkein pienimpiä ja sinänsä merkityksettömimpiä asioita, eivät suinkaan ole vähäpätöinen asia. Niiden nieleksiminen ilman vastustusta, on merkki totalitaarisen vallan hyväksymisestä ja kunnioittamisesta eli orjan merkki.

On hienoa havaita, että YLE:n skandaalimainen päätös nostatti yleisössä vastareaktion. Vaikka kuulemme ns. korkeammalta taholta jatkuvasti, että häpeän aika on ohi, ei se siitä huolimatta pidä paikkaansa. Häpeärangaistus kulttuurisille tyhjän omijoille on yksi keino, jolla yhä voimme puolustaa oman identiteettimme rippeitä ja oikeuttamme suhtautua muihin kulttuureihin kuten haluamme ja meidän kannaltamme mielekästä on.

Timo Vihavainen ma 30.04. 13:37

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

Terveen järjen sankari

ke 06.03. 23:59

blogit

Vieraskynä

Amerikasta mallia vihapuhekampanjaan

la 16.03.2019 12:34

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Vakiintuneet maahanmuuttoasenteet

ma 18.03.2019 23:31

Jukka Hankamäki

Rock and rollin voodoomies kertoo, miksi "apulaissheriffiä ei pompoteta"

ma 18.03.2019 23:35

Petteri Hiienkoski

Terrorismista länsimaisen demokratian tuhoamiseen

ma 18.03.2019 01:44

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Perussuomalaisia johdetaan Brysselistä?

to 14.03.2019 13:48

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03.2019 23:33

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20