Blogi: Timo Vihavainen, pe 20.04.2018 15:55

Vanhaa palautetaan

Imperiumin ikävä

 

Stanislav Govoruhin teki perestroikan aikana elokuvan Venäjä, jonka menetimme. Siinä hän asetti vastakkain Venäjän uljaan menneisyyden ja viheliäisen nykyisyyden.

Toisaalla olivat sivistyneet ylimystön edustajat ja toisaalla puliukot; toisaalla loistavat palatsit ja toisaalla ryysyköyhälistön asuttamat slummit.

Tuo ajatus Venäjän kulkemisesta äärimmäisyydestä toiseen tuli pikkuhiljaa osaksi ihmisten mielenmaisemaa. Hyvä esimerkki siitä on vaikkapa elokuva Metsästyksen kansalliset erikoispiirteet: toisaalla olivat juopottelevat rentut (mukaan luettuna vieraileva Ville Haapasalo) ja toisaalla upeissa metsästyspuvuissaan jalorotuisten hevosten ja koirien kanssa metsästävät ylimykset. Jälkimmäiset tosin vain unessa nähtyinä, mutta ilmeisesti Vanhan Venäjän todellisuuteen kuviteltuina.

Myös virallinen historiankuva korostaa tätä nykyä vallankumousta edeltäneen Venäjän mahtia ja dynaamisuutta. Sitä ei suinkaan nähdä lahona ja kehityksen kyydistä pudonneena muinaisjäänteenä, vaan syntyvaiheessa olevana supervaltana.

Kontrasti on merkittävä verrattuna kommunistiseen historiankirjoitukseen, joka ihasteli aikansa saavutuksia ja maalasi menneisyyden mahdollisimman mustin värein.

Myös jotkut läntiset historioitsijat, kuten Lionel Kochan suomeksikin käännetyssä kirjassaan (The Making of Modern Russia) korostivat, että vallankumousta edeltävä Venäjä oli ruutitynnyri, jossa raju modernisaatio oli repinyt yhteiskunnan kahtia ja jossa paineet vallankumoukseen kasvoivat koko ajan. Itse asiassa vallankumous oli Venäjän kohtalo.

Kochan muuten korostaa suuresti rautateiden merkitystä Venäjän modernisaatiolle. Ne olivat koko tuon prosessin kova ydin. Sergei Witte, jonka ajaman politiikan ansioksi kukoistava kehitys voitiin panna, suosi varakkaita ja houkutteli maahan valtavan määrän ulkomaista rahaa.

Tällä rahalla rakennettiin rautateitä, jotka olivat Venäjän modernisaation välttämätön ehto. Koska ne samalla olivat myös välttämättömiä tulevassa sodassa Saksaa vastaan, lainasi myös Ranska auliisti rahaa hyvään tarkoitukseen.

Rautateiden rakentamisessa keräsivät monet satumaisia omaisuuksia. Asiassa ei sinänsä ollut mitään uutta, sillä Venäjällä oli jo ammoisista ajoista ollut tapana, että valtion suuria tilauksia täyttävät henkilöt täyttivät samalla myös omat taskunsa.

Tämä ei ollut vierasta missään maassa, mutta Venäjän jättiläismäisen laivaston ja armeijan tarpeet olivat omaa luokkaansa. Kun asiat sitten hoidettiin valtavilla urakoilla ja tilauksilla, tuli myös otkatin eli urakoitsijan omaan taskuun valuvan palautteen määrä sen mukaiseksi.

Loisto keskittyi pääkaupunkiin eli Pietariin. Toki myös Moskovaa nimitettiin yhä vanhaksi pääkaupungiksi, mutta vasta Pietari oli varta vasten kokonaan loistavaksi ja mahtavaksi rakennettu.

Moskovalaiset kauppiaat olivat toki vauraita, mutta ei siellä ollut sitä kultaa hehkuvien palatsien määrää, joka antoi leimansa Pietarille. Kirkkoja toki riitti, mutta se vain todisti paikkakunnan nurkkakuntaisesta provinsiaalisuudesta.

Kun keisarikunta romahti, vandalisoitiin sen mahtirakennukset ja korostettiin kaikkialla sitä totaalista katkosta, joka avautui entisen harvainvaltaisen ja taantumuksellisen ja uuden ja edistyksellisen maailman välillä.

Se, joka vielä muistaa Leningradin ja on käynyt vaikkapa ruhtinatar Dolgorukovan palatsissa (ent. Eurooppalainen yliopisto) ennen sen restaurointia, ymmärtää asian koko kaameuden. Govoruhinin visiot eivät olleet tuulesta temmattuja.

Koska nykyinen Venäjä, entisen imperiumin ydinalue, vai pitäisikö sanoa tynkä, nyt haluaa palauttaa tuon vanhan Venäjän aseman, se uhraa myös valtavia summia menneen loiston palauttamiseen.

Paroni Stieglitz oli yksi niistä pankkiireista, jotka rahoittivat rautateiden rakentamista. Valtavasta omaisuudestaan hän lahjoitti osan taideteollisuusmuseolle. Tämä tuotannonalahan edusti modernisaation uusia tuulia.

Museo, joka välillä kantoi Vera Muhinan nimeä, sijaitsee Liteini prospektin ja Fontankan välissä, Kesäpuiston kohdalla. Se ei taida olla tämän uuden restauraatiokauden kärkihankkeita, mutta vaikuttava se on silti. Sen suuri lasikattoinen halli edustaa kunnialla aikakauden rohkeita innovaatioita.

Sangen suurta panostusta vanhan loiston palauttamiseen voi ihailla Beloselski-Belozerskin ruhtinassuvun rakennuttamassa palatsissa Anitškovin sillan korvassa.

Upeassa talossa, jossa aikoinaan asui suuriruhtinas Sergei, keisarin setä, toimi neuvostoaikana jokin puolueen paikalliselin. Sodan aikana se myös kärsi pommituksista. En nähnyt sen sisustaa perestroikan kaudella, mutta voisin kuvitella tilanteen, jos haluaisin.

Palatsin seinillä ja katoissa on valtava määrä stukkokoristeita ja kipsipatsaita, jotka on nyt täysin entisöity. Se toimii nyt konserttissalina, jonka akustiikka pidetään verrattomana. Viime lauantaina siellä oli Pariisin emigranttimusiikkiin keskittyvä ohjelma, joka oli vetänyt salin täyteen, kuten tavallista.

Pietarissa on muistaakseni parisataa palatsia, joista olen käynyt muutamassa kymmenessä. Muutama toki kunnostettiin jo parina ensimmäisenä sodan jälkeisenä vuosikymmenenä, mutta kyllä ilmeistä on, että vasta Putinin kaudella Pietarin koko vanhan loiston palauttamiseen on sijoitettu huikeita summia.

Menetetyn (ja osin kai myös luovutetun) Venäjän palauttamiseen liittyvät myös museot, joita on Pietariin ilmestynyt koko ajan lisää. Esimerkiksi Nekrasovin ja Deržavinin museot ovat varsin uusia ja sama koskee vaikkapa näyttelijäperhe Samoilovin museota.

 Kaikki ne näyttävät luovat illuusiota Venäjän suuresta ajasta, jonka inha vallankumous sitten katkaisi. Suuri digitaalinen Rossija -moja istorija -museo palvelee samaa asiaa. Aikakausi, joka oli aikoinaan yritetty kokonaan unohtaa, on palannut ja palautettu voimalla ihmisten tietoisuuteen.

Varsin kiinnostava on monessa suhteessa Rautatiemuseo, joka sijaitsee Baltian asemalla, metrolinja ykkösen varrella. Hallit ovat siellä täynnä toinen toistaan mahtavampia vetureita ja vaunuja ja pihalla seisoo myös järeä rautatietykki (305 mm).

Näyttelyesineet ovat uudessa maalissa ja digitaalitekniikkaakin löytyy. Suomalaiselta kannalta on kiinnostava myös yksi Tampellan sotakorvausveturi.

Tuntuu kuitenkin siltä, että tähän komeuteen voisi vielä lisätä yhtä ja toista, onhan rautateiden teema niin olennainen Venäjän suurelle modernisaatioajalle, sekä vallankumousta edeltävälle, että sen jälkeiselle.

Mikäli museota vertaa Hyvinkään rautatiemuseoon, joka myös on erinomainen ja aivan liian vähän muistettu, on erona se, että Hyvinkäältä löytyy myös keisarillinen salonkivaunu. Venäjällä ei sellaista kaiketi ole säilytetty?

Puutteena voi pitää myös sitä, ettei matkustajavaunuihin pääse sisälle. Kukaties ne ovatkin vielä sisustamatta. Komeita ne toki ovat molemmissa paikoissa.

Olisin ollut kiinnostunut myös näkemään stolypinkan eli vankivaunun, mutta nähtävillä oli vain siirtolaisvaunu (vagon pereselentsev) ja ns. härkävaunuja.

No, yhtä kaikki, myös tämä museo teki kyllä vaikutuksen valtavilla, monen tuhannen hevosvoiman vetureillaan. Venäjän oloissa myös veturien oli kaiketi oltava valtavia kolosseja. Idealtaan museo kyllä on pikemmin tekninen kuin historiallinen, mutta löytyyhän Pietarista myös jälkimmäinen sitä tarvitsevalle.

Kaiken kaikkiaan Venäjällä ja erityisesti Pietarissa havaittava, sanoisinko, addiktio menneisyyteen on hyvin silmiinpistävä asia. Toki siinä on mukana kansallisen narsismin aineksia, mutta sellaisiahan me kaikki jonkin verran tarvitsemme. Onhan se parempi vaihtoehto meillä nyt niin suositulle presentismin ja idiotismin yhdistelmälle.

Minusta sympaattista ja tarpeellista on, niin Venäjällä kuin muuallakin, sen nostaminen esille, että historia on keskeinen nykyhetkeä hallitseva voima.

 Vielä hiljattain oli Venäjällä tapana korostaa neuvostokauden historian merkitystä tässä suhteessa. Vallankumousta edeltävän kauden nostaminen esille saattaisi kyllä tässä suhteessa olla, niin, edistysaskel.

Timo Vihavainen pe 20.04. 15:55

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Suunnitelmat oli vahvistettu

Klo 00:07.

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Dopingiin uusi standardi

ke 26.06.2019 00:06

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06.2019 00:07

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19