Blogi: Timo Vihavainen, to 05.04.2018 13:27

Preussin hovista

Aikakakausi ja tietoromaani

 

Christer Pursiainen Emanuel ja Fredrik. Hovicembalisti ja hänen kuninkaansa. Docendo 2017, 333 s.

 

Christer Pursiainen on tämän aikakautemme mittapuilla hyvin monipuolinen tutkija ja kirjoittaja. Hän on kirjoittanut niin Venäjän aatteesta kuin ulkopolitiikan teoriasta ja käytännöstä, hänen töitään ovat niin vaikuttava Trotski-elämäkerta kuin vanhan testamentin aikoihin sijoittuva romaani. Akateeminen työskentely on häneltä sujunut yhtä hyvin Suomessa kuin vaikkapa Norjassa tai Italiassa.

Koska niin sanottu fakki-idiotismi (1950-60-lukujen unohdettu haukkumasana) siis on kirjoittajasta kaukana, ottaa lukija vaistomaisesti hänet vakavasti myös historiallisen romaanin tekijänä, eikä suotta.

Toisin kuin nykyaikainen lukija voisi heti ajatella, Emanuel ja Fredrik ei ole kirja ns. pariskunnasta, ei siitä huolimatta, että Fredrik Suuren homous on yleisesti tunnettu asia.

Pikemmin kyse on ns. rinnakkaiselämäkerrasta, joista suomalaisena esimerkkinä tulee mieleen Paavo Rintalan trilogia Mummoni ja Mannerheim, joka herätti ns. oikein ajattelevien piirien suuren vihastuksen.

Kuitenkin Rintalan idea oli nerokas, tai ainakin melkein. Kuvaamalla kahden, kokonaan toisistaan erillään olevan henkilön maallista vaellusta alusta loppuun, hän pystyi samalla kuvaamaan aikakautta ja sen yhteiskuntaa siinä muodossa, kuin se eri kansankerroksille ilmeni.

Pursiaisen kirjan keskushenkilöt ovat kyllä toistensa kanssa kosketuksissa, joskaan eivät mitenkään läheisiä. Carl Philip Emmanuel Bach, Johann Sebastianin poika, on Preussin Fredrik II:n hovicembalisti. Kuningas arvostaa hänen taitojaan, mutta ilmeisesti myös kadehtii. Emanuelin uudentyyppistä musiikkia hän ei ymmärrä.

Kun kaksi aikakauden suurmiestä –Emanuelia pidettiin tähän aikaan yleisesti Suurena Bachina- esitetään rinnakkain, syntyy hyvä perspektiivi molempien asettamiseksi paikalleen.

Toki Fredrik ei ollut pelkkä muusikko, vaikka kukaties sellaisena parhaimmillaan. Hänhän oli myös Preussin ja milteipä itse preussilaisuutena sittemmin kaikkialla tunnetun traditionkin todellinen luoja, armeijansa varaan perustava hallitsija, joka kävi uhkarohkeita sotia ja onnistui.

Fredrikin nuoruus on yhtä hyvin tunnettu lukukirjatarina kuin Pietari Suuren Aleksei-pojan kohtalo. Oli kukaties vain sattuman kauppaa, etteivät molemmat kuolleet raivohulluuden puuskia saaneen isänsä kädestä.

Moisesta koulusta tietenkin valmistui ihminen, jota ei voi pitää normaalina. Fredrikin tapauksessa kyseessä oli ilmeisesti narsistin, ellei peräti psykopaatin malliesimerkki.

Fredrikin minäkeskeisyys vaikuttaa ehdottomalta, vaikka hänellä nuoruudessaan oli ns. suhteita, tosin vain miesten kanssa. Hänen ”filosofinen” toiveensa tulla haudatuksi koiriensa viereen osoittanee sekin vain tätä perusasiaa, johon liittyi suuri ihmishalveksunta.

”Kuolkaa arvokkaasti!” huusi kuningas joskus sotilaalleen, joka valitti ja kieriskeli maassa tuskissaan. Aitoa myötätuntoa hänellä taisi riittää vain koirilleen, luulisin. Epäilemättä kyllä myös ne sadat tuhannet sotilaat ja siviilit, joiden kärsimyksistä ja kuolemasta Fredrik oli tavalla tai toisella vastuussa, vaivasivat vanhan Fritzin omaatuntoa, kuten Pursiainen kuvaa.

Vanha Fritz ei ollut se joviaali herra, jonka päät oli kaiverrettu joka tuoppiin ja piipunkoppaan, kuten Gothe runoilee, hän oli kärttyisä äijän käppyrä, joka ei voinut sietää sitä, ettei vanhenemista voinut estää. Hampaattomalla suulla ei huilua enää saanut soimaan.

Erittäin suosittu tuo kuningas sentään oli myös sen kansan keskuudessa, jota hän lopultakin oli niin pahasti rääkännyt toteuttaessaan ”geopoliittista” kutsumustaan. Olihan se perunakin omaksuttu hänen johdollaan, pakon edessä. Ja tuo Preussens Gloria kävi sirkushuvista leivän särpimeksi.

Musikaalisella Bachin perheellä oli traaginen kohtalo. Vaikka perhettä muuten oli siunattu täysipäisillä ja rakastavilla vanhemmilla, oli viikatemies aivan uskomattoman ahkera korjatessaan pois pienokaisia ja hieman vanhempiakin. Eipä siinä muu auttanut, kuin jättää asiat korkeampaan käteen.

Kirjoittaja on mitä ilmeisimmin erinomainen musiikin tuntija ja melko laajasti kuvatut ajan virtausten finessit jäävät maallikolta luultavasti ymmärtämättä. Sen sijaan on valaisevaa nähdä, miten ajan suuruudet toisiinsa suhtautuivat.

Taisteluahan siinä käytiin ja kateuttakin taisi olla pelissä mukana, kuinkas muuten. Suuren kuninkaan suosio oli arvokas saalis, mutta siinäkin oli monia arvoasteita. Ei pelkällä musiikilla huipulle päässyt.

Pursiainen kuvaa myös sitä kuuluisaa kohtausta, jolloin Fredrik kohtasi isä-Bachin ja antoi tälle tehtäväksi säveltää kuusisävelisen fuugan annettuun teemaan, jonka hän soitti.

Johann Sebastian suoritti tämän Musikaalisen uhrin vaikeuksitta, mikä löi hämmästyksellä jokaisen, ilmeisesti myös kuninkaan, jonka tarkoituksena oli itse asiassa nolata tuo saksilainen (Leipzig kuului Saksille) mestari.

Tämä ainakin on Pursiaisen uskottavalta kuulostava tulkinta. Fredrikin elämää kuvaavissa kirjasissa tämä tapaus kuvataan vain yhtenä historian kohokohtana: kaksi Saksan historian suurmiestä kohtaavat toisensa ja syntyy uskomaton taideteos…

Mikäli Pursiaisen kirjaa vertaa vaikkapa Rudolf Augsteinin teokseen Kuningas ja perilliset, on kuva Fredrikistä armeliaampi.

Augstein, joka ilmeisesti on ottanut tehtäväkseen riisua tuo preussilaisuuden perikuva kaikesta glooriasta, nostaa esille kaikki mahdolliset vastenmieliset asiat ja on hyvin pidättyväinen saavutuksista puhuessaan. Pursiaisen näkökulmana on pikemminkin peilata nousevan porvariston muuttuvaa asemaa itsevaltiuteen ja sen oikkuihin.

Emanuel , joka tuli porvaristosta, oli pitkälti riippuvainen itsevaltiaasta, mutta ei loputtomasti. Saksassa ja muuallakin oli toki töitä hänen kaltaiselleen mestarille ja jopa paremmalla palkalla kuin Fredrikin hovissa, mutta ilman kuninkaan lupaa ei palveluksesta niin vain lähdetty. Sitä paitsi yhtä hyvää orkesteria ei ollut joka oksalla, vaikka palkkakin olisi ollut parempi.

Kun Emanuel sitten poistui Hampuriin, tuoksui siellä vapauden ilmapiiri. Berliini oli linnoitus, jossa raaka sotilaskuri vallitsi itsevaltiaan filosofiasta huolimatta, mutta kauppakaupunki Hampuri oli paljon avoimempi. Sen huomasi jo kaupungin portilla, jossa ei tarvittu pitkiä seremonioita epäluuloisten vahtien edessä.

Kirja on tekijänsä mukaan kansanomainen tietokirja tai tietoromaani. Sellaisena se toimii hyvin. Tekijä on mielestäni toiminut viisaasti jättäessään kehittelemättä historiallisiin kehyksiin omasta päästään mitään keinotekoisia juonia. Aikakauden todellisuus oli aivan riittävän kirjavaa ollakseen sellaisenaan kiinnostavaa meidän silmillemme.

Kuninkaan nimittäminen Fredrikiksi on mielestäni oikea ratkaisu. Friedrich ei ole traditiomme mukainen ja Rietrikki kuuluu menneeseen aikakauteen. Paikkojen nimissä taas on asianmukaisesti huomioitu eri aikakausina tapahtuneet rajanmuutokset. Nämähän ovat herkkiä asioita, kuten tiedämme.

Kaiken kaikkiaan, taas erinomainen suoritus vai sanoisiko aluevaltaus Pursiaiselta. Mitähän seuraavaksi? Tällaiset tietoromaanit ovat tarpeellisia!

 

Timo Vihavainen to 05.04. 13:27

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Imperiumin rajat

ke 26.06. 23:57

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06. 00:07

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

blogit

Vieraskynä

Kirkko ja Pride - Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta

to 27.06.2019 00:12

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Demarit pettivät tanskalaiset

ke 26.06.2019 23:51

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Facebook rakastaa minua

ke 26.06.2019 21:53

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Imperiumin rajat

ke 26.06.2019 23:57

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19