Blogi: Timo Vihavainen, ke 04.04.2018 11:44

Maailman ihmeitä

Maailman ihmeitä

 

Teuvo Pakkala, Oulua soutamassa. Otava,1957 (1886),119 s.

 

Teuvo Pakkalan lapsiaiheisia kertomuksia luettiin ennen koulussa. En tiedä, luetaanko enää, mutta aihetta voisi olla.

Pakkala on siitä erikoinen kertoja, että hän tykkäsi samaistua lapsiin ja naisiin, mikä ei ollut kovin tavallista. Vertailukohteena tulee mieleen Kauppis-Heikki, joka niin aidon tuntuisesti osasi kuvata vaikkapa nuoren miniän alemmuuskompleksia: laiha tyttönen ei tuntunut huushollissa olevan paljon mitään. Muhkealla anopilla sen sijaan oli peräti kaksoisleukakin…

Myös Kauppis-Heikki kuvasi markkinaelämää, jota vasten rahvaan normaalia elämänmenoa oli hyvä tarkastella. Oli se suuren maailman meno sentään aikamoista ja sinnehän sitä piti renkipojankin aina välillä päästä.

Minusta tässä Pakkalan kirjassa on kiinnostavinta kuvaus Oulun kaupunkielämästä ja tarkat selostukset siitä, mitä tervarahoilla hankittiin.

Tämä oli sitä aikaa, kun kaiken maailman hullutukset alkoivat levitä syrjäkulmillekin. Eivät palkolliset mitään joutavaa ostelleet, paitsi nyt sen verran, että tiesi ostaneensa, vaikkapa vehnäleipää järsittäväksi iänikuisen rukiin sijasta. Eivät talollisetkaan tuhlanneet, jauhot olivat se tärkein, kun elääkin piti.

Yksi kerskakulutushyödyke sentään oli, taskukello. Ne oltiin tuntevinaan hyvin ja kukin kehui omaansa, oli se nyt sitten pintelikello, liivarikello tai kerrassaan silinterikello neljällä kivellä.

Kellot olivatkin aikansa rosvojen himoitsema kapistus ja niiden laadusta oli tapana puhella vakavissaan vielä 1950-luvulla. Lapsekkaimmat himoitsevat yhä superkalliita korukelloja.

Mutta tuohon aikaan jätkä hankki kellon statusesineeksi vain muusta tinkimällä ja renkimies sai usein vain kadehtia sivusta.

Mutta kyllähän sitä rahaa hänellekin kertyi, kun ei tuhlannut. Pakkalan tervansoutajat tuhlaavat hiukkasen, mutta määrän mukaan. Kun sulhanen haluaa huvittaa morsianta, hän ostaa tälle piletin höyryvenheeseen 20pennillä ja jää itse rannalle. Puolen tunnin kuluttua onnellinen morsian palaa retkeltään. Issikallakin ajellaan vain pari kulman väliä, mutta tuleepahan oltua herroiksi.

Markkinoilla liikkuu tosiaan myös käteinen raha ja kaikenlaista veijaria on sitä tavoittelemassa. Tervansoutajille ei siinä kuinkaan käy, vaikka viina meinaa viedä yhden miehen. Hän kuitenkin säästyy hukkuakseen sitten koskeen, mutta näitähän sattuu. Jossakinhan sitä ihminen päivänsä päättää.

Mutta tuo valtava rahan virtaus markkinoilla on merkille pantavaa, kun ei sitä rahaa kotioloissa tarvittu koskaan. Jossakin vanhassa saappaassa saatettiin säilyttää kolikoita.

Kauppis-Heikin kertomuksessa Savolainen soittaja kuvataan muuattakin henkilöä, josta oli tullut rikas, kun hän oli markkinoita kierrellyt soittelemassa ja ihmiset ovat heitelleet rahaa. Nuo rahat soittaja sitten testamenttasi johonkin hyvään tarkoitukseen, en muista mihin.

Nämä vain puolentoista vuosisadan takaisiin aikoihin palautuvat kertomukset ovat meille terveellinen muistutus siitä, miten niukasti tässäkin maassa elettiin vain muutama sukupolvi sitten.

Meistä on hyvin omituista, että joku ihminen viitsii ottaa ammatikseen kolikoiden pyytelemisen ohikulkijoilta ja sitähän se nykyoloissa onkin. Puolitoista vuosisataa sitten se kuitenkin olisi ollut periaatteessa jopa tie varakkaaseen elämään, mikäli moinen toiminta olisi sallittu.

Niin nopeasti on yhteiskunta muuttunut, että vain parin sukupolven takainen eli 1950-luvun maailma on nykynuorison näkökulmasta pelkkää eksotiikkaa ja sitä paitsi rutiköyhää aikaa.

En tiedä, tarjotaanko nuorisolle koulussa tai missään muuallakaan, mahdollisuuksia oppia ymmärtämään, mistä eli siis millaisista oloista me esi-isät oikein olemme tulleet.

Mitä merkitsee olla kehitysmaa eli siis takapajuinen maa, ei ole helppo oppia lukemalla, miten ennen elettiin ja mistä leipä saatiin.

Elämään kuuluivat myös huvitukset ja mahdollisuus kerskakulutukseen, mutta kiusaukset oli voitettava.  Pankolle ei meikäläisissä oloissa ollut hyvä jäädä makaamaan ja nälkä ja tauti saattoivat tappaa vielä ahkerankin. Lavea tie oli ainakin lyhyt.

Tietenkin kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuutta, ja sillä on sen mukaiset tehtävät. Kuitenkin sillä on usein merkittävä arvonsa olosuhteiden kuvailijana ja aikansa arvostelijat yleensä myös kertoivat siitä mielipiteensä. Joskus he kyllä vihastuivat totuuden sanomisesta.

Joka tapauksessa aidot vanhat kertomukset välittävät niin monipuolista kuvaa niistä olosuhteista, joissa kerran jouduttiin toimeen tulemaan, kuka milläkin tavalla, että soisi kyllä myös nuorison niihin perehtyvän.

Pakkalan kertomukset ovat koruttomassa realismissaan mielestäni myös tässä suhteessa parempaa lukemista kuin ne saarnaavat tendenssikirjat, jotka ovat nousseet suurempaan arvoon.

Timo Vihavainen ke 04.04. 11:44

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Vanhoja kirjoja

to 13.12. 23:43

Kieliparkamme on vaarassa

ke 12.12. 23:33

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12. 23:49

Symbolit ja historia

ma 10.12. 23:29

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

Kansallispäivä

ti 04.12. 22:31

Suuri johtaja

ma 03.12. 22:50

Euroopan konsertti I

la 01.12. 23:34

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Pilvikädet, M.A. Meretvuo

to 13.12.2018 23:30

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

Anna-Liina Kauhanen ja looginen itsestäänselvyys

to 13.12.2018 23:41

Jukka Hankamäki

Tapahtuneiden tosiasioiden edessä

ma 10.12.2018 23:34

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Viimeinen blogi vapaan sanan hautajaiset USARISSA?

to 13.12.2018 23:46

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Facebook ja sananvapaus - mahdoton yhtälö?

to 13.12.2018 19:52

Olli Pusa

Ilmastokiima

pe 14.12.2018 12:26

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin

la 08.12.2018 18:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Vanhoja kirjoja

to 13.12.2018 23:43

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40