Kansalaissodan jälkeen eli 100 vuotta sitten pohdittiin lujasti kuninkaan asettamista ja suomalaisen parlamentarismin säätöjen muuttamista. Kansaa ei enää luotettu ja ajateltiin hieman auttaa hölmöä rahvasta ymmärtämään sitä mitä mieltä se on.

Eduskuntaan olisi pitänyt saada sivistysorganisaatioiden edustajia ja muutenkin kansan ääntä olisi voinut kuunnella enempi ”korporatiiviselta pohjalta”.

Kun demokratia ei riitä

Historia toistaa itseään. Otan tästä pienen esimerkin. Eräs sanomalehtilehti Järvenpäässä – Keski-Uusimaa - on märehtinyt kaupunkikehitysjohtajan valintaa noin kaksi kuukautta eikä jätä asiaa edes senkään jälkeen kun asiasta on äänestetty.

Miksei äänestetty kuten eräs lehden sinnikäs ja peräänantamaton toimittaja halusi? Nyt me saamme katua sitä seuraavat parikymmentä vuotta.

Onkin hyvä miettiä onko kuntademokratia yleisestikin epäonnistunut? Pitäisikö meidän myöntää tälle lehdelle ja sen eräälle toimittajalle veto-oikeus Järvenpään asioihin? Pitäisikö meidän valita suoraan eräs tietty toimittaja Järvenpäähän jonkinlaiseksi ”hengelliseksi johtajaksi”, joka edustaisi jumalallisempaa valtaa?

Demokratiasta median vouhotusvalta?

Asiaa kannattaa harkita periaatteelliselta kannalta. Pitäisikö tällainen mediakratia omaksua valtakunnallisella tasolla? Tarvitsemmeko me normi-demokratiaa, jos meillä on jo media? Eikö olisi aika harkita ns. ”suurta antautumista”, jossa valitut ihmiset luovuttaisivat suosiolla kaikki vallat median edustajille?

Tällaisilla ohjatuilla demokratioilla on varsin mainioita esikuvia maailmalla. Esimerkiksi Venäjällä valittiin presidentti hyvin suurella ja järjestetyllä enemmistöllä. Myös Iranissa kansa näyttää olevan merkillisen tyytyväinen pappisvaltaansa.

Kaikki valta santavuorille!

Siis...mitä käytännön hyötyä tällaisesta merkillisestä antautumisesta olisi?

Ensiksi, edellä mainittu tyytymätön toimittaja ei voisi enää lakkaamatta länkyttää väärästä päätöksenteosta; tehtäisiin vain kuten hän haluaa. Toiseksi, mikä valtava onnen aalto ja luovuuden puuska valtaisi koko yhteiskunnan! Toimittajat voisivat päättää kaikesta ja tehdä kaikkea. Heidän ei enää tarvitsisi marssittaa mutu-asiantuntijoita televisioon tai etsiä tukea mielipiteilleen toisiltaan. He olisivat valta!

Media voisi tehdä päätöksemme, jakaa loputtomasti sähköfillareita, päättää huvituksistamme, nauttia meidän palkkamme, hoitaa uskonnolliset tarpeemme ja itkeä meidän itkumme ilman meidän sekaantumistamme niihin.

Median jäsenet voisivat tanssia reippaasti baletissa, laulaa huiluttaa oopperassa, kiekua euroviisuissa ja näytellä teatterissa ilman turhia ammattilaisia. He voisivat tehdä tehdä tiedettä, leikata sydänleikkauksia ja määrätä lääkeitä ilman turhaa paneutumista asioihin.

Kansa pääsisi eroon politiikasta.

Se voisi rauhassa paneutua työn tekemiseen ja katsoa lakkaamatta toimittajien tekemiä ”hyvä-elokuvia”. Elämä olisi Putousta ja Kingiä. Me saisimme alinomaa ja lakkaamatta syväpöyristyä, toimia kenttäoikeudenkäynneissä lautamiehinä, osoittaa kansan suuttumusta tai rakkautta, tuomita ilman tietoa, ihailla rajattomasti median jäseniä, kiihottua turhasta, lynkata ihmisiä ja hurmaantua joistain ihmisistä niiden ohjeiden mukaan mitä media antaa.

Vaihtoehtona mediakratialle on se, että Keski-Uusimaan päätoimittaja tulisi lomalta töihin ja päätoimittaisi lehteä.  ))