Blogi: Timo Vihavainen, pe 16.03.2018 18:44

Menetetty Suomi

Kuviteltu Suomi

 

Александр Мелихов, Былое и книги. Эссе. Лимбус Пресс, 2016. 538 с.

 

Aleksandr Melihov on kirjailija ja kriitikko, literator josta sopii myös käyttää vanhaa termiä publitsist, joka Venäjän intelligentsijan piirissä on kuulunut arvostetuimpiin hamaista Belinskin ja Pisarevin päivistä lähtien. Tai miksei myös Herzenin, jonka muistelmiin tämänkin kirjan nimi viittaa.

Mainituilla kirjoittajilla oli kuitenkin selkeä poliittinen agenda, tarkemmin sanoen zapadnikkiläinen aikalaiskritiikki. Melihov on selvästi kirjallisempi.

Minusta näyttää tärkeältä ymmärtää, Melihovia lukiessa, ettei hän edusta mitään poliittista agendaa, vaan pyrkii syvemmälle. Hänen teemanaan tässä kokoelmassa ovat unelmat, eritoten kollektiiviset unelmat, jotka ilmenevät niin kirjallisuudessa kuin vaikkapa politiikassa. Myös kahden henkilön välinen rakkaus kuuluu samaan genreen.

Kirjan johdannossa tekijä pohtii kaunokirjallisuuden tarkoitusta ja katsoo, että se ylentää meidät omissa silmissämme, antaa meille merkitystä. Tämä sillä edellytyksellä, että olemme laadukkaita lukijoita ja kykenemme ainakin hetkeksi unohtamaan maailman ja elämään kirjassa.

Voihan kirja lukijoitaan imarrellakin, mutta todellinen kirjallisuus ei sitä tee. Se ei kaunistele, mutta kyllä sen sijaan lohduttaa ja sitähän me kaikki tarvitsemme.

Mikäpäs siinä. Minusta tämä ei ole hullumpi idea sinänsä ja ainakin se on syytä pitää mielessä, kun luemme Melihovin esseetä Suomen suuriruhtinaskunnasta, joka on otsikoitu Suomi, jonka menetimme.

Hölmö lukija tietenkin reagoi jokaiseen sanaan ja ideaan oman vallitsevan ajattelun tasonsa mukaan ja saa ehdolliset refleksinsä sanoista, joita mainitaan. Esseen, vapaan pohdiskelun sfäärit ovat hänelle suljettuja, mutta ei voi auttaa.

No, mennäkseni asiaan, Melihov on lukenut ilmeisellä mielenkiinnolla muutamia venäjäksi ilmestyneitä Suomen suuriruhtinaskuntaa käsitteleviä kirjoja: Matti Klingen Kaukana ja kotona, Liisa Bycklingin suomalais-venäläisiä teatterisuhteita koskevan teoksen Отражение русской души в зеркале Севера (Алетейя 2015) ja allekirjoittaneen Itäraja häviää (Столетия соседства, Нестор-история 2012) sekä artikkelikokoelmassa Хельсинки – Санкт-Петербург. Страницы истории. (Нестор-история 2012) ilmestyneen Suomen 1800-luvun lehdistön Pietari-artikkeleita koskevan tutkielman.

Tuloksena on laaja, noin kolmenkymmenen sivun essee, jossa laajasti referoidaan noita teoksia, joissa selvästikin on aivan uutta tietoa venäläiselle lukijalle. On niissä sitä kyllä suomalaisillekin, ei sikäli.

Kirjoittajaan näyttää tehneen vaikutuksen se valtava muutos, joka suomalaisten Venäjä-asenteissa tapahtui joskus 1800-luvun lopun ja itsenäistymisen välillä.

Toki suomalaisilla oli pelko selkärangassaan, kuten suomalaisten sanomalehtien Pietarin-kirjeissä joskus selkeästikin sanottiin. Siitä huolimatta kuvausten yleissävy oli ehdottomasti hyvin positiivinen. Sivumennen sanoen se oli aivan erityisen positiivinen Pietariin nähden. Petroskoi ja Moskovakin saivat osakseen paljon kriittisemmän käsittelyn, vaikka sympaattisesti nekin nähtiin.

Joskus kirjoittaja näyttää käsittäneen lukemansa hieman väärin, esimerkiksi silloin, kun hän puhuu suuriruhtinaskunnan kansakielistä, jotka olivat suomi ja venäjä. Ruotsia ei silloin pidetty sellaisena…

Tässä aivan ilmeisesti on vedetty liian pitkälle menevä johtopäätös siitä, ettei ruotsinkielistä rahvasta ennen vuosisadan vaihdetta välitetty ottaa vakavasti. Siihen ei ollut tarvetta, vaikka sen määrä oli aika suuri. Venäjänkielisten määrähän taas meillä oli aivan mitätön: vain noin kuusi tuhatta 1800-luvun lopulla eli 0,2 prosenttia...

Muuten kirjoituksessa ei ole erityistä huomauttamista. Sen lukee ihan mielellään ja se luultavasti antaa ajattelemisen aihetta sille osalle venäläistä intelligentsijaa, joka on kiinnostunut Melihovin henkevistä esseistä. Ei mitään turhaa joukkoa.

Mitä sitten siihen Suomen menettämiseen tulee, esittää kirjoittaja Suomalaisen separatismin isäksi Becker-Beyn, joka mahdollisesti herätti hallitsevat piirit huomaamaan suomalaisen separatismin todellisuuden. Beckerhän myös herätteli suomalaisia varoittamalla siitä, että enemmin tai myöhemmin edessä on venäläistäminen.

Mutta myös itsenäistymisellä oli hintansa, ja se oli -Matti Klingeen viitaten- suhteellinen provinsiaalistuminen, kertoo kirjoittaja. Ja tapettiinhan niitä nuoria miehiä paljonkin.

Melihov on siis kiinnostunut noista kollektiivisiksi unelmiksi nimittämistään asioista ja toteaa, ettei Venäjän imperiumilla ollut sellaista. Sen politiikka vaati veriuhreja.

Mutta unelmoidahan aina voi. Mitenkä olisi sellainen lohdullinen skenaario historiasta, jossa Venäjä olisi vaikkapa perustuslaillinen monarkia tai parlamentaarinen tasavalta, jonka hallitsevan, teollisen ja rahaeliitin piirissä suomalaiset nimet olisivat yhtä yleisiä kuin nykyään juutalaiset…

Mutta tässä tapauksessa asia ei ketään harmittaisi. Sitä paitsi ”vanhempi veli” jopa aivan erityisesti pitäisi huolta suomalaisuuden erityispiirteistä, joihin sisältyy hyvä järjestys ja korruption vähäisyys. Imperiumi ei kuitenkaan odottaisi vastarakkautta, ymmärtäen ettei se ole mikään neitonen, joka elää tunteilleen.

Suomalaisen kirjallisuuden uutuuksia Venäjällä jonotettaisiin ja suomalaisissa yliopistoissa loistaisivat Kolmogorovin ja Landaun oppilaat. Menestystarina siis ja muistuttaa sivumennen sanoen aika lailla Gruusian asemaa neuvostoimperiumissa, vaikka tämä imperiumi nyt ei ollutkaan se hyvänsuopa Melihovin kuvittelema Venäjä.

Mutta Becker-Beyhän se sitten voitti lojalismin. Puuttumatta sortokausiin enempää kuin Suomen itsenäisyyden tunnustamiseen Melihov siteeraa Klingen kirjan loppua, jossa senaatti ja sitten eduskunta julistivat Suomen itsenäiseksi ilman sen kummempia seremonioita.

No, imperiumi siis menetti kuin menettikin Suomen eikä ole takaisin saanut. Melihovin kuvitelma on minusta kuitenkin ihan sympaattinen ja sanoisinko, legitiimi, ainahan tällainen sana jotakuta harmittaa. Eihän se mikään poliittinen ohjelma ole.

Unelmointi on ihmisen luovuttamaton oikeus. On myös olemassa vähemmän lohdullisia unelmia. Kansa, joka tuntee itsensä sorretuksi, voi muuttaa sekä oman maansa että sen ympäristön helvetiksi.

Puola oli tällaisesta Venäjälle historiallinen esimerkki ja luulenpa, että myös Stalinille tuli aikoinaan tämä asia mieleen. Kuten Molotov Feliks Tšujeville haastattelussa sanoi, Suomea ei liitetty Neuvostoliittoon, koska siitä olisi tullut sen kylkeen parantumaton paise (jazva).

Suomalaiset ovat erittäin itsepäisiä sanoi Molotov ja toisti saman vielä uudelleen. Erittäin itsepäisiä. Voihan heidät kuvitella myös lauhkeiksi ja sosiaalisiksi, mutta kuvitelmaksihan se jää.

Timo Vihavainen pe 16.03. 18:44

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Imperiumin rajat

ke 26.06. 23:57

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06. 00:07

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

blogit

Vieraskynä

Kirkko ja Pride - Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta

to 27.06.2019 00:12

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Demarit pettivät tanskalaiset

ke 26.06.2019 23:51

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Facebook rakastaa minua

ke 26.06.2019 21:53

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Imperiumin rajat

ke 26.06.2019 23:57

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19