Blogi: Timo Vihavainen, to 15.03.2018 21:56

Lehdissä on vikaa

Lehdissä on vikaa

 

Niin sanotut laatulehdet ovat meillä viime aikoina pöyhistelleet journalisminsa korkealla laadulla. Nehän näet ovat vastapaino valemedialle ja tarkastavat aina faktat. Faktabaarikin kuuluu perustetun.

Tämän asenteen uskottavuutta olisi parantanut, mikäli olisi osoitettu tehokasta katumista vaikkapa nyt sen surullisen kuuluisan hihamerkkijutun johdosta. Se oli niin uskomaton journalismin syväsukellus, että jäänee varmuudella ikuisiksi ajoiksi aikakirjoihin. On turha kuvitella, että sellaiset asiat unohtuisivat.

Joka tapauksessa laatulehtien pöyhkeän asenteen tarkoitus on helppo havaita. Siinähän pyritään luomaan diskurssia, jossa vastakkain ovat valemedia, ja laatulehdistö. Tertium non datur.

Edellisen agendana on tarkoitushakuinen valeuutisten tuottaminen ja asioiden vääntäminen palvelemaan epämääräisiä tai peräti vahingollisia, jopa rikollisia ja ihmisvihamielisiä tarkoitusperiä. Jälkimmäinen taas pyrkii kertomaan totuuden ja vain totuuden. Tulee muuten mieleen, että samaan kehotti Stalin kirjailijoita.

Toimittajan ylevä tehtävä laatulehdissä on siis olla totuuden asialla ja taistella valhetta vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole yksinkertaista, sillä vain triviaaleista asioista on olemassa yksi totuus. Mitä kiinnostavampia ja ihmisten kannalta tärkeämpiä kysymykset ovat, sitä suuremmassa määrin ne ovat tahdon asioita, eivät tiedon.

Se tarkoittaa, ettei millään faktabaarilla ole kykyä ratkaista niitä asioita. Tahdon asiat ovat niitä, joita halutaan ja pidetään oikeana haluta. Se, etteivät kaikki ihmiset halua samaa, on ja tulee olemaan politiikan lähtökohtana niin kauan kuin politiikka on ihmisen vapaan toiminnan kenttä.

Eihän näissä asioissa mitään uutta ole. Uutta sen sijaan on, että luottamus mediaan on hiipunut. Tätä ei ole tapahtunut vain meillä, vaan ilmeisesti varsin laajasti koko maailmassa. Saksassa ilmiö on niin selvästi havaittavissa, että Der Spiegel-lehden toimittaja Isabell Hülsen kirjoitti aiheesta jutun. Itse Der Spiegeliäkin nimittäin oli arvosteltu ja jopa herjattu. Mistä on kysymys?

Olen itse vanha Spiegelin lukija ja olen yleensä arvostanut lehteä aika lailla. Aina se niin sanoakseni kotiolot voittaa. Viime vuosina on tosin tuntunut siltä, että lehdestä on tullut tylsempi, mutta sehän voi johtua omasta vanhenemisesta tai vastaavasta.

Ikävä kehitys on kuitenkin havaittu myös saksalaisten lukijoiden keskuudessa ja koskee monia lehtiä, mukaan lukien kunnianarvoisa FAZ, Frankfurter allgemeine Zeitung. Luottamus on hiipunut ja nimenomaan koulutetun väen taholta lehtien lukeminen on lopetettu tai peräti lähetelty haukkumakirjeitä.

Eihän ennen sellaista tapahtunut. Missä syy uuteen tilanteeseen?

Muuan älymystön kärkikaartilainen kiteyttää asian sanomalla, ettei halua itselleen jatkuvasti jankutettavan, mitä mieltä hänen asioista pitäisi olla.  Toiset peräti haukkuvat toimittajia naiiveiksi gutmenscheiksi, idiooteiksi ja pultsareiksi (Penner).

Ja asialla eivät ole yhteiskunnan laitapuolen asukkaat, vaan kunnialliset poroporvarit, jotka eivät edes välttämättä äänestä AfD:tä.

Kysymys ei ole uutisten paikkansapitävyydestä, vaan näkemyseroista, jotka koskevat esimerkiksi EU:ta (Kreikan avustaminen), siirtolaiskysymystä tai atomivoimasta irtautumista.

Laatumediaksi itsensä mieltävä lehdistö on näissä asioissa kummallisen yksimielinen eikä näe vaihtoehtoja, vaikka sellaisia tietenkin täytyy olla. Tarkoittaako se sitä, että se onkin valemediaa?

Näin eivät monet sitä kuitenkaan vielä haluaisi nimittää, vaan heille riittää se, että ”laatulehdistö” pannaan ironisesti lainausmerkkeihin.

Faktathan saattavat olla kohdallaan, mutta entä niiden tulkinta ja valikointi? Pyrkiikö koko saksalainen ”laatulehdistö” kasvattamaan (aikuisia) lukijoitaan ja luomaan heille kuvaa vaihtoehdottomasta maailmasta? Millä oikeudella?

Niin se taitaa olla. Torilla raivoavan väkijoukon viha mediaa kohtaan lienee yksinkertaisempaa ja ehkä myös helpompaa hallita, älymystö pitäisi kuitenkin aina tyydyttää argumenteilla.

Muuan haastateltu tutkija toteaa, että hänestä on sietämätöntä, kun asioita yritetään hänelle lehdissä kaupata ilman vaihtoehtoja: pakolaiset, EU, naiskiintiöt ja atomivoima esitetään vain yhden mahdollisen totuuden asioina. Millä oikeudella?

Mutta eikös tämä ole konsensusta hyvien asioiden puolesta? Mitäs vikaa siinä voisi olla?

Näin voisi naiivi toimittaja vastata kysymykseen ja jatkaa vanhaan tapaansa, tilaansa ymmärtämättä. Spiegelin haastattelema tutkija on kuitenkin löytänyt myös vaihtoehdon kotimaiselle journalismille: Neue Zürcher Zeitung -perinteinen laatulehti rajan takaa, ilman lainausmerkkejä.

NZZ alkaa muutamille lukijoille olla jo uusi ”länsi-TV” (viittaus DDR:n aikoihin), mutta on itse Saksassakin alkanut ilmestyä vaihtoehtolehtiä. Sellaiset epäilemättä saavat ”aplodeja väärältä suunnalta”, mutta mitäs kauheaa siinä olisi? Monen mielestä olennaisempaa kuin tarkkailla, kuka taputtaa, on vanhaan tapaan erottaa toisistaan faktat ja mielipiteet ja sitä saksalaiset ”laatulehdet” eivät enää tee.

”Laatulehdistön” uskottavuuskriisi on Saksassa tosiasia ja sama on tilanne meilläkin. Tilaajalukuja pyritään ilmeisesti paikkaamaan kosiskelemalla samanmielisten joukkoa eri tavoin sen sijaan, että yritettäisiin palata siihen vanhanaikaiseen journalismiin, jossa uutiset olivat neutraaleja ja lukijan annettiin itse muodostaa niistä mielipiteensä, sikäli kuin häntä ei kiinnostanut katsoa, miten lehden kommentaattori asiat näkee.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat on niin täynnä omaa agendaansa, että läkähtymisvaara näyttää jo uhkaavan. Sille ei suinkaan riitä, että lehdessä annetaan tilaa ideologisesti värittyneelle ainekselle, sopiihan sekin moniarvoisuutta kunnioitettaessa.

 Jotakin muuta on jo sen sijaan se, että avoimesti kerrotaan pyrittävän sellaiseen tuotteeseen, jossa esimerkiksi naisten ja miesten (entä muut?) nimiä mainitaan yhtä usein.

Jos lehden läpikäyvänä periaatteena on agitaatio ja propaganda, olkoonkin että ainakin periaatteessa hyvien asioiden puolesta (ainakin jonkun mielestä), voi epiteettiä ”laatulehti” käyttää vain lainausmerkeissä.

Näyttää siltä, että Saksassa asia joissakin piireissä jo ymmärretään tai ainakin tunnustetaan. Se ei kuitenkaan riitä. Sivistynyt ihminen tuskin tuntee tarvetta maksaa siitä, että saa joka aamu tulla pumpatuksi täyteen toimittajien märehtimää ideologista tulkintaa.

Jos lehdistö haluaa elää, sen on syytä palata aitoon moniarvoisuuteen.

Timo Vihavainen to 15.03. 21:56

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12. 23:49

Symbolit ja historia

ma 10.12. 23:29

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

Kansallispäivä

ti 04.12. 22:31

Suuri johtaja

ma 03.12. 22:50

Euroopan konsertti I

la 01.12. 23:34

Ukraina on eri maata

la 01.12. 11:27

Pankin ja kilpailun merkityksestä

pe 30.11. 00:03

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

Kuinka taipuu briteiltä EU:n iltalypsy

ti 11.12.2018 23:48

Jukka Hankamäki

Tapahtuneiden tosiasioiden edessä

ma 10.12.2018 23:34

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Petteri vaatii Suomeen hissunkissun vaaleja?

ma 10.12.2018 23:32

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Strasbourgilla ratsastaen

ke 12.12.2018 11:16

Olli Pusa

Länsimaiden perikato?

su 02.12.2018 22:56

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin

la 08.12.2018 18:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12.2018 23:49

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40