Blogi: Timo Vihavainen, to 15.03.2018 21:56

Lehdissä on vikaa

Lehdissä on vikaa

 

Niin sanotut laatulehdet ovat meillä viime aikoina pöyhistelleet journalisminsa korkealla laadulla. Nehän näet ovat vastapaino valemedialle ja tarkastavat aina faktat. Faktabaarikin kuuluu perustetun.

Tämän asenteen uskottavuutta olisi parantanut, mikäli olisi osoitettu tehokasta katumista vaikkapa nyt sen surullisen kuuluisan hihamerkkijutun johdosta. Se oli niin uskomaton journalismin syväsukellus, että jäänee varmuudella ikuisiksi ajoiksi aikakirjoihin. On turha kuvitella, että sellaiset asiat unohtuisivat.

Joka tapauksessa laatulehtien pöyhkeän asenteen tarkoitus on helppo havaita. Siinähän pyritään luomaan diskurssia, jossa vastakkain ovat valemedia, ja laatulehdistö. Tertium non datur.

Edellisen agendana on tarkoitushakuinen valeuutisten tuottaminen ja asioiden vääntäminen palvelemaan epämääräisiä tai peräti vahingollisia, jopa rikollisia ja ihmisvihamielisiä tarkoitusperiä. Jälkimmäinen taas pyrkii kertomaan totuuden ja vain totuuden. Tulee muuten mieleen, että samaan kehotti Stalin kirjailijoita.

Toimittajan ylevä tehtävä laatulehdissä on siis olla totuuden asialla ja taistella valhetta vastaan. Tämä ei kuitenkaan ole yksinkertaista, sillä vain triviaaleista asioista on olemassa yksi totuus. Mitä kiinnostavampia ja ihmisten kannalta tärkeämpiä kysymykset ovat, sitä suuremmassa määrin ne ovat tahdon asioita, eivät tiedon.

Se tarkoittaa, ettei millään faktabaarilla ole kykyä ratkaista niitä asioita. Tahdon asiat ovat niitä, joita halutaan ja pidetään oikeana haluta. Se, etteivät kaikki ihmiset halua samaa, on ja tulee olemaan politiikan lähtökohtana niin kauan kuin politiikka on ihmisen vapaan toiminnan kenttä.

Eihän näissä asioissa mitään uutta ole. Uutta sen sijaan on, että luottamus mediaan on hiipunut. Tätä ei ole tapahtunut vain meillä, vaan ilmeisesti varsin laajasti koko maailmassa. Saksassa ilmiö on niin selvästi havaittavissa, että Der Spiegel-lehden toimittaja Isabell Hülsen kirjoitti aiheesta jutun. Itse Der Spiegeliäkin nimittäin oli arvosteltu ja jopa herjattu. Mistä on kysymys?

Olen itse vanha Spiegelin lukija ja olen yleensä arvostanut lehteä aika lailla. Aina se niin sanoakseni kotiolot voittaa. Viime vuosina on tosin tuntunut siltä, että lehdestä on tullut tylsempi, mutta sehän voi johtua omasta vanhenemisesta tai vastaavasta.

Ikävä kehitys on kuitenkin havaittu myös saksalaisten lukijoiden keskuudessa ja koskee monia lehtiä, mukaan lukien kunnianarvoisa FAZ, Frankfurter allgemeine Zeitung. Luottamus on hiipunut ja nimenomaan koulutetun väen taholta lehtien lukeminen on lopetettu tai peräti lähetelty haukkumakirjeitä.

Eihän ennen sellaista tapahtunut. Missä syy uuteen tilanteeseen?

Muuan älymystön kärkikaartilainen kiteyttää asian sanomalla, ettei halua itselleen jatkuvasti jankutettavan, mitä mieltä hänen asioista pitäisi olla.  Toiset peräti haukkuvat toimittajia naiiveiksi gutmenscheiksi, idiooteiksi ja pultsareiksi (Penner).

Ja asialla eivät ole yhteiskunnan laitapuolen asukkaat, vaan kunnialliset poroporvarit, jotka eivät edes välttämättä äänestä AfD:tä.

Kysymys ei ole uutisten paikkansapitävyydestä, vaan näkemyseroista, jotka koskevat esimerkiksi EU:ta (Kreikan avustaminen), siirtolaiskysymystä tai atomivoimasta irtautumista.

Laatumediaksi itsensä mieltävä lehdistö on näissä asioissa kummallisen yksimielinen eikä näe vaihtoehtoja, vaikka sellaisia tietenkin täytyy olla. Tarkoittaako se sitä, että se onkin valemediaa?

Näin eivät monet sitä kuitenkaan vielä haluaisi nimittää, vaan heille riittää se, että ”laatulehdistö” pannaan ironisesti lainausmerkkeihin.

Faktathan saattavat olla kohdallaan, mutta entä niiden tulkinta ja valikointi? Pyrkiikö koko saksalainen ”laatulehdistö” kasvattamaan (aikuisia) lukijoitaan ja luomaan heille kuvaa vaihtoehdottomasta maailmasta? Millä oikeudella?

Niin se taitaa olla. Torilla raivoavan väkijoukon viha mediaa kohtaan lienee yksinkertaisempaa ja ehkä myös helpompaa hallita, älymystö pitäisi kuitenkin aina tyydyttää argumenteilla.

Muuan haastateltu tutkija toteaa, että hänestä on sietämätöntä, kun asioita yritetään hänelle lehdissä kaupata ilman vaihtoehtoja: pakolaiset, EU, naiskiintiöt ja atomivoima esitetään vain yhden mahdollisen totuuden asioina. Millä oikeudella?

Mutta eikös tämä ole konsensusta hyvien asioiden puolesta? Mitäs vikaa siinä voisi olla?

Näin voisi naiivi toimittaja vastata kysymykseen ja jatkaa vanhaan tapaansa, tilaansa ymmärtämättä. Spiegelin haastattelema tutkija on kuitenkin löytänyt myös vaihtoehdon kotimaiselle journalismille: Neue Zürcher Zeitung -perinteinen laatulehti rajan takaa, ilman lainausmerkkejä.

NZZ alkaa muutamille lukijoille olla jo uusi ”länsi-TV” (viittaus DDR:n aikoihin), mutta on itse Saksassakin alkanut ilmestyä vaihtoehtolehtiä. Sellaiset epäilemättä saavat ”aplodeja väärältä suunnalta”, mutta mitäs kauheaa siinä olisi? Monen mielestä olennaisempaa kuin tarkkailla, kuka taputtaa, on vanhaan tapaan erottaa toisistaan faktat ja mielipiteet ja sitä saksalaiset ”laatulehdet” eivät enää tee.

”Laatulehdistön” uskottavuuskriisi on Saksassa tosiasia ja sama on tilanne meilläkin. Tilaajalukuja pyritään ilmeisesti paikkaamaan kosiskelemalla samanmielisten joukkoa eri tavoin sen sijaan, että yritettäisiin palata siihen vanhanaikaiseen journalismiin, jossa uutiset olivat neutraaleja ja lukijan annettiin itse muodostaa niistä mielipiteensä, sikäli kuin häntä ei kiinnostanut katsoa, miten lehden kommentaattori asiat näkee.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat on niin täynnä omaa agendaansa, että läkähtymisvaara näyttää jo uhkaavan. Sille ei suinkaan riitä, että lehdessä annetaan tilaa ideologisesti värittyneelle ainekselle, sopiihan sekin moniarvoisuutta kunnioitettaessa.

 Jotakin muuta on jo sen sijaan se, että avoimesti kerrotaan pyrittävän sellaiseen tuotteeseen, jossa esimerkiksi naisten ja miesten (entä muut?) nimiä mainitaan yhtä usein.

Jos lehden läpikäyvänä periaatteena on agitaatio ja propaganda, olkoonkin että ainakin periaatteessa hyvien asioiden puolesta (ainakin jonkun mielestä), voi epiteettiä ”laatulehti” käyttää vain lainausmerkeissä.

Näyttää siltä, että Saksassa asia joissakin piireissä jo ymmärretään tai ainakin tunnustetaan. Se ei kuitenkaan riitä. Sivistynyt ihminen tuskin tuntee tarvetta maksaa siitä, että saa joka aamu tulla pumpatuksi täyteen toimittajien märehtimää ideologista tulkintaa.

Jos lehdistö haluaa elää, sen on syytä palata aitoon moniarvoisuuteen.

Timo Vihavainen to 15.03. 21:56

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

Terveen järjen sankari

ke 06.03. 23:59

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Vakiintuneet maahanmuuttoasenteet

ma 18.03.2019 23:31

Jukka Hankamäki

Rock and rollin voodoomies kertoo, miksi "apulaissheriffiä ei pompoteta"

ma 18.03.2019 23:35

Petteri Hiienkoski

Terrorismista länsimaisen demokratian tuhoamiseen

ma 18.03.2019 01:44

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03.2019 23:33

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20