Blogi: Timo Vihavainen, la 10.03.2018 09:45

Naisten ehdoilla

Naisten ehdoilla

 

Minua on aina vähän huvittanut ja olisiko nyt pöyristyttänytkin tapa puhua siitä, miten asioita tehdään jonkin aivan tietyn ryhmän ehdoilla. Sellainen ajattelu haisee.

Kun rauha tehdään kahden osapuolen välillä toisen esittämillä ehdoilla, merkitsee se sen toisen kannalta ehdotonta antautumista, ei enempää eikä vähempää.

Toisin sanoen kyse on kompromissittomuudesta ja haluttaessa voi käyttää myös tuota mainiota ja yleviä tunteita nostattavaa sanaa nollatoleranssi.

Nykyaikainen yhteiskunta perustuu -näin katsottiin yleisesti vielä hiljattain- kykyyn tehdä kompromisseja ja siis sietää sitä, että eri osapuolet aina asettivat omia ehtojaan. Jotta yhteiselo olisi mahdollista, piti noiden ehtojen pakostakin olla mahdollisimman joustavia. Jokainen yleensä ymmärsi asian ja virittäytyi sen mukaan, ellei halunnut oman asiansa kärsivän tarpeettomasti.

Ihanteena kompromisseihin valmis, joviaali sosiaalisuus tietenkin oli vähän tylsä tai pahempaakin. Niinpä totalitaarisesti ajattelevat ovat olleet aina valmiit sen hylkäämään, hinnalla millä tahansa eli olipa vaihtoehtona mikä tahansa.

 Jo Hitler ymmärsi, ettei sosialidemokraatista tai lihavasta olutmahaporvarista (Der korpulente Bierphilister) koskaan voinut saada hyvää natsia, mutta kireästä kommunistista sellainen syntyi kuin luonnostaan.

Niinpä on hyvin luontevaa, että tietty ryhmä yhteiskunnassamme koko ajan koettelee suvaitsevaisuuden rajoja ja asettelee mielivaltaisesti uusia normeja syyttäen synkästi muuta ihmiskuntaa, ellei tämä elä tai edes ajattele niiden mukaisesti.

Liberaali yhteiskunta on epäilemättä tylsä ja mitäpä sanoikaan itse Ilmestyskirja noista penseistä, jotka eivät olleet kylmiä eivätkä kuumia? Nehän eivät kelvanneet enempää taivaaseen kuin helvettiin…

Liberaalin yhteiskunnan perusominaisuus on, ettei sillä ole ulkopuolelta annettua päämäärää. Päämäärä on itse keksittävä ja kun meitä ihmisiä on kovin paljon erilaisia, on selvää, että noita päämääriä on paljon ja erilaisia. Tätä maailmaa ei kerta kaikkiaan voi rakentaa jonkin ryhmän ehdoilla, ilman pakkoa. Muut eivät ehdoitta antaudu ja hyvä niin.

Toki ihanteita saa ja pitääkin olla. Ihmiskunnan historia on täynnään toinen toistaan ylevämpiä näkemyksiä siitä, millaisia ihmisten tulisi oikeastaan olla. Altruismin suuri aika taisi alkaa Nasaretin suuren pojan (tai miesoletetun) vuorisaarnasta, vaikka onhan sitä vastaan rikottu, luoja paratkoon.

On myös totta, että nasaretilaisia aatteita voidaan pitää hyvin naiiveina ja sitä paitsi syyllistävinä. Nykyään ne kuuluvatkin lähinnä henkisten museotavaroiden piiriin ja muodissa ovat sen sijaan ryhmäkuntaiset pyrkimykset, joiden edistämistä eräänlaisen totaalisen sodan logiikan mukaisesti pidetään asianmukaisena.

Kyseessä on siis nollasummapeli, jossa toisen voitto on toisen tappio ja oman ryhmän voiton edistämiseksi eivät mitkään keinot ole liian huonoja. Tarkoituksesta tai tuloksestahan ne merkityksensä saavat.

Ei tietenkään ole sattuma, että juuri tällä hetkellä naisasia on totalitaarisen ajattelun kärjessä ja vetää kaiken maailman hörhöt puoleensa. Se sattuu tarjoamaan juuri niin latteaa ja intellektuaalisesti sopivan tasoista toimintakenttää kaikille niille, joille epäviihtymys moniarvoisessa yhteiskunnassa tuppaa käymään sietämättömäksi.

Se, joka on tutustunut Neuvostoliitossa vuonna 1937 vallalla olleeseen diskurssiin, näkee tässä kaikessa hyvin paljon tuttua.

Silloinhan oletettiin, että maailmanhistorian uusi ja entisiä verrattomasti korkeampi yhteiskunnallinen taso on juuri saavutettu. Sosialistinen yhteiskunta nimittäin oli toteutunut. Muistutettakoon vielä niille, jotka eivät tiedä, ettei Venäjällä oletettu siirrytyn sosialistiseen yhteiskuntaan vuoden 1917 kaappauksen jälkeen, vaan siihen kului vielä 20 vuotta.

No, siinä sitä sitten oltiin, mutta vaikka lehdistö kuinka rummutti sitä, että kaikki oli nyt muuttunut ja jopa ihmisten psykologia ja koko käytös olivat aivan uudenlaisia, niin naiivi kansalainen luuli yhä näkevänsä kaiken samanlaisena kuin ennenkin.

Vaikka elämä oli tullut paremmaksi ja iloisemmaksi, ei kunnon sapuskaa meinannut löytää millään. Vaikka lehdet olivat täynnä loistavasti virnuilevia naamoja ja hyvin ravittuja vartaloita, oli ympärillä ihan samoja pärstiä (morda) kuin ennen sosialismin koittoa. Tästä sitten jurnutettiin ympäristölle ja salainen poliisi kuuli kaiken.

Niinpä aloitettiin nollatoleranssikampanja. Maassa oli todettu ulkopuolelta, kapitalismin ja imperialismin piiristä tunkeutunutta vaikutusta ja se oli hävitettävä. Sen levittäjät oli kitkettävä juurineen (vykortševyvat). Bolševikillä ei sana koskaan eronnut teosta eikä saanut erota! Kaksinaamaiset (dvurušniki) oli tuhottava, sillä heillä ei ollut paikkaa uudessa kulttuurissa. Tässä mentiin nyt bolševikkien ehdoilla.

No, se oli surullinen tarina ja satojatuhansia pistoolinluoteja käytettiin uudenlaisen puheavaruuden varmistamiseksi. Lopullisia muutoksia ei kuitenkaan vain syntynyt.

Miten sanookaan latinalainen sananlasku: Naturam expellas furca, tamen usque recurret. Luonto se vain pukkaa takaisin vaikka ikkunasta, jos sen ovesta ulos heittää.

Olen usein pohtinut sitä, miksi kukot käyttäytyvät aina jotenkin stereotyyppisesti. Paitsi kiekumista, niillä on monia muitakin tapoja, jotka poikkeavat selvästi kanamaisuudesta.

Onko kyseessä todellakin biologinen eroavaisuus? Itse asiassahan kukkojen perimä on miltei identtinen kanojen perimän kanssa? Eikö ole mahdotonta ajatella, ettei noita eroja kyettäisi ympäristövaikutuksilla kumoamaan? Eikö tässäkin viime kädessä ole kyse kulttuurista?

Kun tätä tieteenalaa puutteellisesti tunnen, en ole selvillä siitä, onko nykyään olemassa koelaitoksia, joissa pyritään ehdollistamaan kukkoja kanamaiseen käytökseen ja päinvastoin. Tulosten täytyy joka tapauksessa olla merkittäviä myös ihmislajin kannalta, olivatpa ne millaisia tahansa. Muistan, että Konrad Lorenzilla oli jotain siipikarjaa, jota hän äkseerasi.  Millaisia mahtoivat olla tulokset?

Aamun Helsingin Sanomista luen, että van kolmannes tuossa lehdessä esiintyvistä henkilöistä on naisia. Kuulostaako tämä kauhealta?

Enemmistö toimittajistakin näyttäisi olevan naisia, joten ehkä tämä vääristymä (mikä muu se voisi olla?) johtuu heidän väärästä ehdollistumisestaan. Ehkä kyseessä ovat menneisyyden jäänteet (perežitki prošlogo) tai ehkä miehinen vaikutus tihkuu lehteen ulkopuolelta?

Mitä ihmettä voikaan merkitä se, että sukupuolten eli ikään kuin biologisten luokkien keskinäissuhde on lehden luomassa julkisuudessa tuollainen?

Rikososastossa se varmaankin tarkoittaa, että sekä tekijät että uhrit ovat yleensä miesoletettuja. Asian kai voi muuttaa vain muuttamalla rangaistavien rikosten jakautumaa siten, että molemmat sukupuolet saavat rangaistuksia yhtä paljon ja yhtä kovia. Miksi me oikeastaan pidämme tyypillisiä naisten rötöksiä jotenkin lievinä?

Entä muissa osastoissa? Lehdethän noteeraavat yleensä sotia, onnettomuuksia ja katastrofeja. Olisiko niiden sijasta keskityttävä enemmän muotiin, seurapiirijuoruihin ja missikisoihin? Tässäkin lehdessä käsitellään myös kodittomia, joiden populaatiossa sukupuolijakautuma on vino. Olisiko saatava enemmän naisia tähänkin joukkoon vai riittääkö aidoksi ratkaisuksi se, että kuvataan vain avustustyöntekijöitä?

Kysymyksiä, kysymyksiä! Jokainen journalisti ymmärtänee sen, että kuuluisaksi tai ainakin mainituksi tuleminen on jokaisen naisen ylivertainen toive ja ehkä monen miehenkin. Mahtaneeko tässäkään toteutua edes pyrkimysten tasa-arvo -käyttääkseni idioottimaista termiä- sitä en tiedä.

Joka tapauksessa hesarin puheavaruudessa näyttää olevan selvää, että ainakin kahden sukupuolen edustajien tulisi ihanneyhteiskunnassamme saada yhtä usein nimensä lehteen (eli äänensä kuuluville, mitäs muuta se voisi olla?). Muu on vinoutumaa ja menneisyyden jäännettä.

Minulla on kyllä pistänyt silmään se, että aina niissä tapauksissa, jolloin se on mahdollista, hesarin kuvissa esiintyy nainen, vaikka hänen oletettu sukupuolensa edustaisi alalla pientä vähemmistöä.

Uskon kyseessä olevan tietoinen valinta ja kysynkin, miten suuri määrä lehden kuvissa esiintyvistä henkilöistä edustaa mitäkin sukupuolta. Olisin kiinnostunut myös niistä erilaisista sukupuolisista varianteista ja niiden esiintymisfrekvensseistä.

Kyllähän tätä lehteä toimitetaan naisten ehdoilla, mutta sille pitäisi löytää myös lukijoita. Vai ovatko lukijat sittenkin sellainen taho, jonka näkemykset voidaan ja pitääkin ignoroida? Ideologian toteutuminenhan se tärkeä asia tässä maailmassa on vai kuinka?

Timo Vihavainen la 10.03. 09:45

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

Portti länteen

ma 03.06. 21:34

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Poliittinen korrektius vie harhaan

ma 24.06.2019 23:39

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Kuka kantaa vastuun SETA-lobbareiden aiheuttamista peruuttamattomista vahingoista?

ti 28.05.2019 22:52

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Perussuomalaisten puoluesihteeriksi osaava tekijä: Arto Luukkanen

ma 24.06.2019 07:31

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Demokraattinen repressio

ma 24.06.2019 23:40

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19