Blogi: Timo Vihavainen, to 08.03.2018 17:20

Hulluna vuonna tapahtuvaa

Kapinakin siitä sitten tuli

 

Joel Lehtonen, Sorron lapset, Karisto 1923, Punainen mies, Karisto 1925.

Joel Lehtonen on minusta kansalliskirjallisuutemme kärkiryhmää. Hänen tuotantonsa on hieman epätasaista ja joskus tuntuu, kuin asialla olisivat eri ihmiset. Vaikkapa Sorron lasten ja Henkien taistelun maailma on aivan erilainen kuin Lintukodon ja Kerran kesällä-tarinan.

Ehkä taustalla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö? Jälkimmäiset kirjat ovat valoisia ja viehättäviä, edelliset synkkiä ja masentuneita, itsemurhan lähelle vaipuvia.

Sorron lapset jakaantuu oikeastaan kahteen osaan, joista jälkimmäinen on julkaistu myös erillisenä nimellä Punainen mies. Kaivoin kirjan pitkästä aikaa esille, sillä sehän kuvaa kohtalokasta ja tavallaan ajankotaista vuotta 1917 ja päättyy kansalaissotaan, jota kuvataan lähinnä epilogissa, mutta siinä sitten varsin siekailematta kaunistelematta.

Suurta suomalaista sivistyneistöromaania on haikailtu iät ja ajat ja onhan niitä ollut kandidaattejakin. Mikäli oikein synkkä ja karikatyyrimäinen kelpaisi, voisi suositella Maria Jotunin Huojuvaa taloa. Se taitaa kuitenkin olla liiaksi karikatyyri. Itse tunnustan nauraneeni ääneen sitä lukiessa. Anteeksi.

Hieman sama koskee myös Lehtosen Sorron lapsia. Siinä kuvataan pikkukaupungin säätyläistöä varsin armottomasti, mitä yleensä pidetään ansiokkaana. Kuvaus on kuitenkin ulkokohtaista ja sitten se riistäytyy skandaalijutun karikatyyriksi ja menettää uskottavuutensa.

Romaanin alkuosa kuitenkin vaikuttaa asialliselta ajankuvalta, vaikka sen masentava tylsyys saattaa enemminkin perustua kirjoittajan omaan henkiseen tilaan kuin hänen kuvaamaansa aihepiiriin.

Kuitenkin, ajankohdan tavaton seksuaalikielteisyys, mihin vaikutti muun muassa kuppataudin syystäkin herättämä kauhu, on epäilemättä autenttista.

Joka tapauksessa lukijan tekee mieli tehdä keskushenkilölle samoja huomautuksia kuin Ilmari Kianto teki nuorelle minälleen lukiessaan vanhoja päiväkirjoja: ”No, annahan nyt mennä, ei tuo ikuinen haikailu vie koskaan yhtään minnekään!”

Kirjassa hitaasti ja tuskallisesti kehittyvä omituinen rakkaustarina on näet suorastaan kiusallinen ja asia näyttää johtuvan molempien osapuolten kauhunsekaisesta suhtautumisesta seksiin. Naisen kohdalla kysymys ei ole vain pikkuporvarillisen perheen arvoista, vaan myös heränneen pappiskodin perinnöstä.

Mutta se siitä. Sorron lapsia ei oikeastaan kukaan kyllä näytä sortavan, paitsi heidän oma yliminänsä, joten lukija jäänee pohtimaan otsikon merkitystä.

Punainen mies sitten on oikeastikin punainen, opettaja Kullervo Akilles Sarvi, Suomen ainoan diktaattorin kaima siis.

Vuoden 1917 tilanteen kehittymistä kirjassa kuvataan varsin uskottavasti ja jopa historiallisen tarkasti. Siinä tulevat tilanteen eskaloitumiseen vaikuttavat asiat esille kronologisesti aivan oikeassa järjestyksessä ja epäilemättä myös niiden psykologinen vaikutus ja ihmisten mielialojen muuttuminen on kuvattu asianmukaisesti, ainakin uskottavasti.

Asian kiinnostavuus on siinä, että Lehtonen, niin valkoisten puolelle kuin antaakin keskushenkilönsä asettua, ei suinkaan sokeasti mene minkään puolueen mukaan.

Osansa saavat niin saksalaismieliset, ententen kannattajat, lojalistit ja bobrikovilaiset kuin sosialistit ja viimein esille sukeltavat kotibolševikit. Mielialat ovat liikkeessä, mielipiteet ja näköalat muuttuvat tapahtumien virrassa, kaikkialla toimii moraalisesti vajavainen, pieni ihminen.

Kirjan kuviteltu tapahtumapaikka muistuttaa Loviisaa ja saattaa hyvin olla, että siellä tosiaan tapahtui paljonkin sellaista, mistä kirjassa kerrotaan.

Joka tapauksessa muuan kirjan kiinnostava piirre on se suuri rooli, jonka saa gulaššaus, joka aikansa julkisuudessa olikin hyvin huomattu ilmiö.

Ylivoitot ja palkkojen kohoaminen synnyttivät aluksi tiettyä euforiaa, joka loppui kuin seinään, kun patterityöt lakkasivat samoin kuin elintarvikkeiden maahan tuonti.

Palkansaajan tilanteen huononeminen ja nälänhädän uhka vaikuttivat ajan psykologiaan voimakkaasti. Keinottelulla luotiin helposti omaisuuksia, joten tilanne oli analoginen sosialistisen komentotalouden kanssa: se, joka kehtasi, rikastui.

Myös suomalainen talonpoika, hän, johon sivistyneistö oli pyhästi uskonut, paisuikin äkkiä herraksi. Pahimmillaan uusi omanarvontunto näkyi siinä, että elintarpeita yksinkertaisesti kieltäydyttiin antamasta muille. Sitä paitsi hintakehitys vuonna 1917 oli sellainen, että näin ilman muuta myös kannatti tehdä. Sopiva aika oli vielä tulossa, se vain täytyi hoksata.

Isidor Tistelberg, kirjan keskushenkilö, maanmittari ja poikamies on aika tylsä tyyppi, vailla merkittäviä henkisiä harrastuksia, tärkeimpänä mielenkiinnon kohteena oma masennus, kunnes muusa löytyy ja sitten toinenkin.

Masennus on joissakin kulttuureissa endeemistä ja pidän mahdollisena, että se on myös ominaista tietyille aikakausille. Sellaisestahan kertoo 1800-luvun alun käsite maladie du siécle tai sadan vuoden takainen muotisana spleen.

Muistelen, että myös japanilaisessa kulttuurissa masennuksella olisi ollut erityisen suuri rooli, mistä myös kertoisivat suuret itsemurhaluvut. Espanjalainen aburrido taitaa olla saman asian sikäläinen ilmenemismuoto.

Yleisinhimillinenhän itse asia on. Siihen liittyy usein kaikkien arvojen romahtamisen kokemus tai sitten odotusten ja mahdollisuuksien, kunnianhimon ja ylikriittisyyden ristiriita, tuloksena pettymys maailmaan.

Sen suhteellinen keskeisyys kulttuurissa tiettyinä aikoina voi varmaankin myös liittyä suureen pettymykseen poliittisen historian alalla.

Suomen itsenäistyminen, Suomen kansan nousu itsenäiseksi maailman kansojen keskuuteen tapahtui sellaisella tavalla, ettei herkkä runoilijasielu voinut olla siitä järkyttymättä.

Itse sotatapahtumia ja terroria hän ei edes jaksanut kuvata. Sen sijaan iljettävyyden huipentumaa vain referoitiin. Tilanteen kehittyminen sen sijaan kuvattiin ymmärryksellä ja paneutuen. Itse se masennus, jota kirjassa kuvataan, saattaa hyvinkin kuulua pikemmin kirjoitushetkeen.

Tämä tulkinta ei ole mitään muuta kuin spekulaatiota ja Lehtosta paremmin tuntevat tietävät asian paremmin. Ainon itsekin tutustua heidän tulkintoihinsa, mutta kirjoitinpa nyt ensin tuon ylläolevan, ettei unohtuisi. Älkää siitä loukkaantuko.

Timo Vihavainen to 08.03. 17:20

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06. 00:07

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Dopingiin uusi standardi

ke 26.06.2019 00:06

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06.2019 00:07

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19