Oikeusministeri Antti Häkkänen on Verkkouutisissa kommentoinut demokratian tilaa. Häkkäsestä jotkut ovat odottaneet kokoomuksessa uutta tolkullista voimaa. Mielenkiintoista nähdä, mitä hänen toiminnastaan lopulta tulee.

Häkkänen julistaa Verkkouutisissa:

” Demokratian suurimmat uhat eivät tule rajojemme ulkopuolelta, vaan sisäpuolelta. Matala äänestysaktiivisuus on kaikissa kansanvaltaisissa maissa kasvava ongelma, Antti Häkkänen (kok.) totesi Suomalaisen kuntademokratian tila ja haasteet -seminaarissa Helsingissä torstaina.”

Ja edelleen:

” Oikeusministeri Häkkäsen mukaan alhainen äänestysaktiivisuus vähentää jo nyt päätöksenteon legitimiteettiä ja lietsoo populismia.”

Hän jatkaa haastattelua pohtimalla maakuntavaalien ongelmia, mutta pysähdytäänpä näihin kohtiin.

On totta, että äänestysaktiivisuus vajoaa monissa maissa alas ja sen voi todella katsoa vähentävän päätöksenteon legitimiteettiä. Mutta mikä on syynä tällaiseen kehitykseen? Ei Häkkäsen julistama populismi äänestysaktiivisuutta vähennä vaan harjoitettu politiikka. Häkkänen tekee yhteiskunnallisena analysoijana esiintyessään klassisen 180-asteen suunnistusvirheen.

Ihmiset ovat äänestäjinä sittenkin varsin rationaalisia. He äänestävät, jos uskovat sillä olevan vaikutusta harjoitettuun politiikkaan. Jos ihmiset eivät usko äänestämisellä olevan mitään merkitystä, miksi vaivautua? Eivät ihmiset äänestä vain poliitikkojen tilastoja kaunistellakseen.

Perimmäinen demokratian ongelma on, että poliitikot eivät toimi äänestäjiensä kannan mukaan. Heille on syntynyt samanlainen harhainen käsitys kuin aikoinaan oli kommunisteilla itäisessä naapurissa. He tiesivät, miten asioita pitää hoitaa ja typerän rahvaan oli parempi olla sekaantumatta siihen ja pitää mielipiteensä sisällään. Rahvaan tehtävänä oli äänestää ahkerasti näennäisvaaleissa, jotta demokratian kulissi pysyisi pystyssä. Mutta ihmiset eivät toimi noin ilman pakkoa. Varmaan menevät äänestämään, jos esimerkiksi elintarvikkeiden saannissa välttämättömät leipäkortit jaetaan äänestyspaikalla.

Yhä useammassa asiassa poliitikot niin Suomessa kuin monissa muissa Euroopan maissa ajavat politiikkaa, joka ei miellytä äänestäjiä. Aika harva suomalainen tai länsieurooppalainen äänestäjä kannattaa esimerkiksi poliitikkojen Länsi-Euroopassa ajamaa maahanmuuttopolitiikkaa. Lukuisat mielipidetiedustelut vahvistavat tämän. Ja järjellisiä perusteluja asialle on vaikea keksiäkään. Ihmisten auttamisen näkökulmasta tuo politiikka on järjetöntä ja rikollisia suosivaa. Se tuhoaa länsimaiden yhteiskunnallisen vakauden ja talouden. Jostakin syystä Suomessakin puolueiden on pakko sitä politiikkaa kannattaa.

Jotta vaaleissa ei tulisi ikäviä yllätyksiä, pitää esim. maahanmuuton vastustajat eristää johonkin eristettyyn puolueeseen. ”Hyväksytyissä” puolueissa on vain muutama erimielinen, jotka kosiskelevat kriittisten ääniä. Politiikkaan heillä ei ole vaikutusta ja äänestettäessä he kuuliaisesti painavat nappia johdon määräysten mukaan. Eristetyn puolueen kanssa ei suostuta yhteistyöhön ja se leimataan jollakin halveksivalla termillä. Häkkänen käytti termiä populistit, mikä on tyypillinen leima. Kun yksikään muu puolue ei suostu yhteistyöhön tuon puolueen kanssa, sitä äänestävät voivat vaikuttaa politiikkaan vain, jos kyseinen puolue saa enemmistön äänistä. Samanlaista politiikkaa harrastetaan niin Saksassa, Ruotsissa kuin Suomessakin. Joissakin maissa taktiikka ei ole toiminut.

Vaihtoehdon kannatuksen kasvu voidaan yrittää estää median avulla. Valtamedian päätoimittajat kerskuvat suljetuissa seminaareissa, että itse Göbbels olisi kateellinen, jos tietäisi kuinka tehokkaita keinoja ihmisten manipulointiin heillä on nykyään käytettävissä. Media voi manipuloinnilla ja totuuden värittämisellä ohjailla hyvin paljon ihmisten ajattelua. Aikaisemmin julkisen sanan ohjeissa korostettiin, että velvollisuutena oli antaa ihmisille mahdollisimman totuudenmukainen kuva tapahtumista. Nyt vain puhutaan, että annetaan tietoja. Laadusta ja sisällöstä ei ole väliä.

Yksi ongelma median manipuloinnissa on ns. sosiaalinen media. Sen kautta ihmiset saavat tietoja kontrolloidun median ohi ja se heikentää median kykyä muokata mielipiteitä. Kuinka sattuikaan, että sosiaalisen median keskusteluja on alettu sensuroida omituisilla ja härskeilläkin tavoilla. Jotta kriittiset ajatukset leimautuisivat kansalaisten mielissä, säännöllisin väliajoin järjestetään poliittissävyisiä noitaoikeudenkäyntejä mielipidekirjoituksista.

Tuon seurauksena päätoimittajat suljetuissa seminaareissa voivat julistaa, että sosiaalisesta mediasta ei ole heille vastusta. Siellä keskusteluja lukee korkeintaan muutama tuhat ihmistä. Siellä ei päästä valtamedian satojen tuhansien tai miljoonien yleisöihin. Tällä voidaan estää eristettyjen puolueiden pääsy enemmistöksi. Samalla toki merkittävä osa normaaleista kansalaisista lopettaa äänestämisen kokonaan.

Tuloksena on Häkkäsen murehtima äänestysaktiivisuuden lasku. Kun se on seurausta puolueiden toiminnasta, voi tietenkin epäillä, että Häkkäsen murhe on teatteria. Todellisuudessa puolueille riittää, että saavat joissakin rehellisen oloisissa vaaleissa riittävästi ääniä, jotta voivat pelata taas seuraavan vaalikauden.

Kun oikeusministeri Häkkänen alkaa tuollaista julkisesti höpistä, ei Suomessa varmaankaan ole odotettavissa mitään muutoksia tuohon demokratian alasajoon lähiaikoina. Jollei sitten tuo politiikka petä muissa Euroopan maissa, joissa tuollaisen mediasensuurin pystyttäminen ei ole yhtä helppoa kuin Suomessa.


https://www.verkkouutiset.fi/antti-hakkanen-suurin-uhka-demokratialle-tulee-rajojen-sisalta/