Helsingin Sanomat kirjoitti lapsellisen pääkirjoituksen siitä, kuinka viranoamiset ja poliitikot vain pallottelevat vastuuta irakilaismiehen kuolemasta Irakissa. Lapsellisen siksi, ettei asiassa ole mitään pallottelemista, koska viranomaisilla ei ole lain perusteella mahdollisuutta repostella yksittäisiä tapauksia julkisuudessa.

Asian nosti esille pari päivää sitten verorahoitteinen media. Sen mukaan ammuttu henkilö oli ollut Suomessa hakemassa turvapaikkaa ilman perusteita. Kuolinsyynä oli kolme ampumahaavaa päässä ja vartalossa, jotka oli ammuttu rekisterikilvettömästä Nissan Navara -lava-autosta Palestiina-kadulla Bagdadissa.

Tavallisen kansalaisen tai median tiedossa eivät ole ainakaan seuraavat asiat. Millä perusteilla ammuttu haki turvapaikkaa Suomesta? Miksi Maahanmuuttovirasto ei nähnyt sille tarvetta? Mitä kuollut teki palattuaan Irakiin? Mistä ampuminen johtui eli olivatko syynä ampujan turvapaikanhakua edeltäneet vai sitä seuranneet tapahtumat?

Koska lehdistö ei tiedä vastauksia edellä esittämiini kysymyksiin - etenkään noihin kahteen viimeiseen - eikä Maahanmuuttovirastolla ole oikeutta kertoa näkemyksiään kahdesta ensimmäisestä, on kuolemalla elämöinti maassamme turhaa. Samoin on tarpeetonta viranomaisten ja poliitikkojen syyttely - lukuun ottamatta sitä, että maahamme on luotu vetovoimatekijöitä, jotka saivat nyt ammutun ja monet muut parempaa elintasoa tavoittelevat irakilaiset hakeutumaan Suomeen turvapaikan toivossa.

Käytännössä oma veikkaukseni on se, että turvapaikan evääminen perustui hakijan valheelliseen kertomukseen. Ja hänen toimintansa Irakissa oli juuri ennen kuolemaa sellaista, että se aiheutti ampumisen.

Kyseessä on siis veikkaus eli arvaus. Mutta sen puolesta puhuvat seuraavat tiedossa olevat asiat. 1) Turvapaikkoja haetaan yleisesti keksityillä tarinoilla ja 2) Maahanmuuttoviraston päätös oli vahvistettu oikeudessa - eikä kyse ollut mistään rajatapauksesta, koska 3) korkein hallinto-oikeus ei antanut miehelle edes valituslupaa. Sekä se, että 4) Bagdadin kokoisessa lähes seitsemän miljoonan asukkaan suurkaupungissa voi halutessaan pysyä piilossa mahdollisilta vihamiehiltä, vaikka 5) ammuttu ei kohtalostaan päätellen ollutkaan nähnyt siihen syytä.

Jos ja kun edellä esittämäni näkemykset pitävät paikkansa, ei Suomella ole minkäänlaista vastuuta irakilaismiehen kuolemasta. Ei sen enempää viranomaisilla kuin poliitikoilla. Sen sijaan voidaan kysyä, miksi ihmeessä maamme lehdistö haluaa pallotella asialla useiden päivien ajan, vaikkei sillä ole mitään tietoa turvapaikan eväämisen tai ampumisen syistä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Onko Suomen turvapaikkapolitiikka kaikessa hiljaisuudessa löperöitymässä?
Irakilaisten paluumuuttajien karuja kohtaloita