Blogi: Timo Vihavainen, su 04.02.2018 14:32

Kulttuurin dynaamisuuden ydin

Länsimaiden kulttuurinen dynaamisuus ja maailman tulevaisuus

 

Satakunta vuotta sitten länsimainen kulttuuri oli mahtinsa huipulla lähes joka suhteessa. Sen nopea kehitys oli ihme vailla vertaistaan ja eipä ollut kumma, jos se vähän pyrki myös nousemaan päähän.

Länsimaisen kulttuuri ylivoimaisuus ilmeni sen sekulaarilla puolella, joka oli valistuksesta alkaen saanut vapaasti nousta kukoistukseen.

Sama olisi varmaankin voinut tapahtua myös muualla, mutta eipä vain tapahtunut. Kuten Kolumbus aikoinaan sanoi, kuka tahansa olisi voinut tehdä saman kuin minä, mutta eipä nyt vain tehnyt. Oliko länsimaiseen kulttuuriin sisäänrakennettu jonkinlainen ohjelma, joka mahdollisti sen ikuisen pyrkimyksen yhä korkeammalle, jonka näemme jo goottilaisissa kirkoissa?

Kristinuskoa tulee aina nälvineeksi ja vähän rienanneeksikin, mikä on tässä valistuksen projektia toteuttavassa kulttuurissamme kai jopa väistämätöntä. Kritiikitön alistuminen uskonnollisten saarnamiesten valtaan tekisi koko sivilisaatiostamme pian lopun. Toki se on rajoittanut tiedollisia harrastuksia (sapere), mutta ei vain rajoittanut.

Asian toinen puoli on, että kristinuskolla on ollut ja on yhä myös konstruktiivinen merkityksensä, joka sangen mahdollisesti on näytellyt ratkaisevaa roolia siinä, että West on kulttuurisesti yhä ylivoimainen verrattuna muihin -the rest, kuten Niall Ferguson on asian kiteyttänyt.

Erityisen selvästi ero tulee esille, kun vertaamme kristinuskon ja islamin kulttuurista merkitystä. Vaikka jälkimmäiselläkin oli oma lyhytaikainen loistokautensa, on sen intellektuaalinen merkitys sittemmin pysynyt hyvin vähäisenä. Päiviö Latvus on mielestäni ansiokkaasti pohtinut asian syitä.

Venäjän kulttuurin ns. hopeakauden suuriin nimiin kuulunut Vladimir Solovjov pohti hänkin aikoinaan tätäkin asiaa ja esitti mielestäni kiintoisan näkökulman teoksessaan Магомет, его жизнь и религиозное учение (löytyy osoitteesta www.vehi.net/soloviev/magomet/index.html).

Solovjovin mielestä Muhammedin opista puuttui idea ihmisen täydellistämisestä. Hänen omassa ajattelussaan korostui ajatus jumalihmisestä (siis ei ihmisjumalasta!), jollainen Jeesus oli. Jälkimmäinenhän kehotti ihmisiä tulemaan täydellisiksi, mikä muuten on tainnut meiltä luterilaisilta unohtua.

Muhammedin oppi on Solovjovin mielestä vain vastine raamatun laille ja profeetoille, alkeisaste, jossa hengellisen kehityksen ideaalin sijaan on vain laki, joka on täytettävä. Kun se täytetään, ei olekaan enää mitään mahdollisuutta enää kehittyä, jäljelle jää vain alistuminen.

Tämänpuoliselle elämälle annetun lain täyttäminen ei itse asiassa edes ole kovin kummoinen tehtävä, vaan täysin mahdollinen inhimillisen normaalitason puitteissa.

Niinpä ihmisen sielunvoimat jäävät lopultakin vaille tehtävää, ainakin siis korkeampaa tehtävää ja ihannetta.

Solovjovin mielestä tämä perusasetelma selittää sen, ettei islamilainen maailma edes ole synnyttänyt neroja ja koko edistyksen idea on jäänyt islamilaiselle maailmalle vieraaksi.

Yli sata vuotta sitten kirjoittanut Solovjov arvioi, että muhamettilaisuus voi kukoistaa vain omissa yhteisöissään ja kuihtuu nopeasti niiden ulkopuolella.

Sillä on kuitenkin vielä tulevaisuutensa Aasiassa ja Afrikassa, joissa se sopii ihmisten kehitystasolle, kuten vanha testamentti aikanaan sopi tuhansien vuosien takaisille juutalaisille. Näin siis Solovjov.

Minusta nämä ajatuksenjuoksut ovat kiehtovia, vaikka toki herättävät myös kysymyksiä.

Miksi juutalaisuuden piiristä -joka siis on jäänyt tuolle alkeelliselle lakiuskonnon asteelle- on kuin onkin tullut tähän maailmaan aivan uskomaton määrä neroja?

Mahdollinen vastaus tähän voisi olla perinnölliset tekijät, vaikka muhamettilaisuus olikin alun perin keskittynyt aivan samoille seuduille. Juutalaisuushan on tarkoin suojannut omaa geenipankkiaan säännöksillään. Toki kulttuuriset tekijät eli islamin suhtautuminen ajatuksenvapauteen tuntuu ainakin prima facie todennäköisemmältä tämän sinänsä kiistämättömän ilmiön selittäjältä.

Solovjovin oppi jumalhimisyydestä (bogotšelovetšestvo) tuo mieleen Dostojevskin Riivaajat. Kirjan lopussahan onneton ja naurettava liberaali Stepan Trofimovitš Verhovenski lopulta tajuaa sen ylimaallisen viisauden, jonka mukaan ihmisen elämällä on oltava määrättömän suuri (bezmerno veliki) ideaali, johon se suhteutetaan. Mikään maallinen, tämänpuolinen ja tavoitettavissa oleva ei sellaiseksi riitä, siitä sikiää vain barbaria.

No, tällaiset asiathan kirkkomme on niin sanoakseni autuaasti unohtanut ja venäläisittäin ilmaistuna tuijottaa suuhun (ihmeissään ja ihastuksissaan) muhamettilaisuuden julistajia. Mutta se siitä, murheellinen tarina.

Solovjovin tuomio tuo mieleen myöskin samoihin aikoihin kiinalaisuudesta kirjoittaneen (myös Solovjov kirjoitti siitä) Dmitri Merežkovskin.

Merežkovski nimittäin katsoi, että Kiina oli jo kulttuurisesti pysähtynyt ja niin maho, että kaikki mahdollinen edistys sen piirissä voisi olla mahdollista vain länsimaiden myötävaikutuksella.

Se oli sitä aikaa. Kukapa ei muistaisi mandarinismin käsitettä: itseriittoinen Keskuksen valtakunta ei enää pyrkinyt muuhun kuin oman kulttuurinsa täydellisten loistotuotteiden hallitsemiseen ja säilyttämiseen. Virkamiesten pätevyys todettiin sen mukaan, missä määrin he pystyivät käyttämään ja ymmärtämään vanhentuneita ja arkielämässä täysin tarpeettomia hieroglyfejä.

Se, joka on viime aikoina Kiinassa käynyt taitaa pakostakin vähän hymyillä Merežkovskin aikoinaan varmaankin varsin vakuuttavalta kuulostaneelle tekstille.

Jotakin on Kiinassa tapahtunut, mutta mitä? Islamilaisessa maailmassa, tarkoittaen siis sen kulttuuria on myös jotakin tapahtunut ja se jokin on suuri hyppäys takaisin menneisyyteen.

Aikoinaan niin valtavaa huomiota herättänyt Kemal Atatürkin vallankumous on nyt Turkissa peruttu ja arabikevään tuloksena islamilainen maailma alkaa taas myös Mahgrebin maissa painua iänikuiseen pysähtyneisyyteensä.

Vai olisiko sillä sentään voimia ponnistautua irti keskiaikaisista kahleistaan? Miten? Länsimaiden ystävällisellä avullako? Miten se toteutuu…? Suvaitsevaisuudella…?

Timo Vihavainen su 04.02. 14:32

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Miten asiat on nähtävä?

ke 23.01. 22:22

Borssi

ti 22.01. 21:00

Intelligentsijaa tapaamassa

ma 21.01. 21:47

Tavallinen tapaus

su 20.01. 10:32

Kansallisuus tarjolla halukkaille

pe 18.01. 23:36

Tavattomuuden lähteillä

ke 16.01. 23:10

Memento

ti 15.01. 23:23

Taantuminen totalitarismiin

su 13.01. 10:28

Kunnian kuuleminen

la 12.01. 00:01

Strateginen isku

to 10.01. 23:42

blogit

Vieraskynä

Vihapuhe on ihmisoikeus

ke 09.01.2019 17:44

Juha Ahvio

Oulun seksuaalirikokset ja avointen rajojen maahanmuutto

su 20.01.2019 10:52

Professorin Ajatuksia

Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan

ke 23.01.2019 22:21

Jukka Hankamäki

Onko suomalaisilla ja eurooppalaisilla enää mitään väliä?

ma 21.01.2019 21:46

Petteri Hiienkoski

Pääministerin falskit selitykset

ma 14.01.2019 00:14

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Digitaaliset oikeudet ja sananvapaus

ma 21.01.2019 21:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Orpo uhrasi lastemme turvallisuuden tietoisesti

to 17.01.2019 20:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kurittaja-Orpo ja kaverikapitalistien jatkokausi

ma 21.01.2019 21:51

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Elina Grundström on maineriski JSN:lle

to 20.12.2018 16:13

Heikki Porkka

Vaarallinen hymy

ke 23.01.2019 19:09

Olli Pusa

Uutta turvapaikanhakija-aaltoa valmistellaan

to 17.01.2019 22:31

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Kuinka paljon puolue vastaa kannattajakuntaansa ?

la 22.12.2018 19:13

Reijo Tossavainen

Orpo ja Rinne pettävät agendajournalistien tuella

ma 21.01.2019 11:12

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Miten asiat on nähtävä?

ke 23.01.2019 22:22

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40