Blogi: Timo Vihavainen, to 25.01.2018 13:09

Suomalais-virolainen päiväkirja

Maailman keskuksessa

 

Aino Kallas, Päiväkirja vuosilta 1922-1926. Otava 1955, 304 s.

 

Diplomaattien ammattitaitoon kuuluu olla mielenkiintoisia. Niinpä on varsin viihdyttävää ja kyllä muutenkin kiinnostavaa lukea esimerkiksi G.A. Gripenbergin muistelmia 1920-luvun Lontoosta.

Diplomaatin rouvien muistelmilla on myös oma mielenkiintonsa, vaikka heidän osanaan on yleensä mennä vanavedessä eivätkä pelkkä edustaminen ja name dropping kovin pitkälle kanna.

Vaikka Aino Kallaksen päiväkirjat liittyvät suurelta osalta tähän samaan miljööseen, ovat ne jotakin muuta. Ensinnäkin kyseessä tosiaan on päiväkirja eivätkä muistelmat ja varsin intiimi päiväkirja se onkin, vaikka ei nyt juuri siinä merkityksessä kuin nykyiaikaiselle lukijalle heti ensimmäiseksi tulisi mieleen.

Viron Lontoon-lähettilään Oskar Kallaksen vaimona Aino Kallas joutui keskelle aikansa maailman poliittista ja taloudellista keskipistettä, Lontooseen, joka yhä oli Brittiläisen imperiumin pääkaupunki, jossa Whitehallilta käsin hallittiin vielä puolta maailmaa. Sitä paitsi Lontoo oli maailman suurin kaupunki.

Pari kertaa kirjoittaja myös matkusti laivalla Atlantin taa ja liikkui siellä New Yorkista Chicagoon ja Torontoon saakka, lännen nousevan suurvallan kulttuurin ja talouden keskuksissa.

Kuten arvata saattaa, diplomaatin rouvan arkipäivään kuuluivat edustaminen, small talk ja puvut, mutta kertojan mielenkiintoa ne eivät kohtuuttomasti vanginneet. Pakkohan oli hankkia esimerkiksi tolkuttoman kallis hovipuku, ilman sitä ei hoviin menty.

 Aluksi kaikki oli häikäisevää, mutta ennen pitkää jo tylsää, mitä ei toki passannut ilmaista. Tämän tason touhua riitti joskus aivan tavattomasti ja kirjoittajan väsymys siihen kuulostaa aidolta.

Pienen Viron resursseilla Lontoon-lähettilään ja hänen perheensä ylläpitäminen oli melkoinen ponnistus, mutta epäilemättä se oli välttämätön ja tuskin hyödytön. Myös rouva Kallas sai tutustua aikansa politiikan ja kulttuurin keskeisiin hahmoihin, kehen enemmän ja kehen vähemmän.

Tutankhamonin haudan löytänyt tohtori Gardiner kuului suorastaan perheystäviin, kun taas joku lordi Curzon oli lähinnä hyvänpäivän tuttuja. Kirjallisuuden tähdet kuten G.B. Shaw ja John Galsworthy tulivat joka tapauksessa hyvinkin läheisiksi tuttaviksi.

Nobelisti Galsworthy kirjoitti myös alkusanat Kallaksen kirjaan, jonka hän käännätti englanniksi ja jonka julkaiseminen sekä Englannissa että Amerikassa oli todellinen tour de force, jossa ei sisu saanut kesken loppua.

Aino-rouva ei ollut mikään naisen osan kurjuutta ruikuttava miehensä varjo, vaan todellinen tahtonainen, jonka toiminta kirjallisen läpimurtonsa hyväksi Lontoossa ja New Yorkissa vaikuttaa todelliselta mestarisuoritukselta enemmän kuin yhdessä suhteessa.

Tuohonkin aikaan kirjat lanseerattiin eikä suinkaan odotettu, että lukijat löytäisivät niistä parhaat ja synnyttäisivät sitten kysynnän. Kyllä siinä mentiin tarjonta edellä ja suunnitelman mukaan. Suuret nimet olivat välttämättömiä. Mutta niinpä esiintyi muuan Kallaksen teos alan lehdessä viikon kirjana ja moni näyttää todella lukeneen hänen novellejaan ja pitäneen lukemastaan.

Suurin osa päiväkirjaa käsittelee kirjoittajan oman uran luomista, samallahan tuo toiminta oli myös nuoren Viron ja sen kulttuurin nostamista tunnetuksi maailman keskuksissa. Sekin näyttää onnistuneen ja ilmeisesti Kallaksen kirjoitukset jopa vaikuttivat jonkun johtavan poliitikon käsityksiin siitä, oliko ollut oikein takavarikoida paronien maat ilman korvausta.

Toki tapainkuvaus ja arjen laatukuvat, niin Lontoosta kuin Hiiumaalta, ovat viihdyttäviä lukea, mutta kiintoisinta on ehkä paradoksaalisesti naisnäkökulma. Sekin näet saattaa olla kiinnostava, kun kyseessä on todella intelligentti ja muutenkin tutustumisen arvoinen henkilö. Ilmeisesti kuvatussa seurapiirissä oli myös paljon niitä, joissa ei pintakiillon lisäksi ollut mitään paitsi myrkkyhampaat.

Myös Kallas osaa olla pirullinen ja letkauttaa välillä suuntaan jos toiseenkin. Kun muuan feministi kertoi unelmoivansa ajasta, jossa ei olisi miehiä eikä naisia, tokaisee Kallas, ettei hän kyllä siinä välittäisi elää.

Hän oli myös ilmeisen katkera siitä, etteivät suomalaiset säätiöt muistaneet häntä, mutta toki lienee ymmärrettävä, että hän jo edusti nimenomaan Viroa.

Tosin Kallas itse jo jossakin vaiheessa tunsi, ettei kuulunut enää mihinkään maahan ja olisi ehkä asianmukaista tulla haudatuksi keskellä valtamerta. Melkoinen kosmopoliitti hän olikin.

Suuri luentomatka Amerikkaan näyttää onnistuneen erinomaisesti ja joku kuulija jopa tuli sanomaan, ettei ole koskaan kuullut kenenkään ulkomaalaisen puhuvan niin hyvää englantia.

Tässä ei toki ollut asian ydin. Hyvän, jos huononkin englannin puhujia oli Amerikka täynnä, mutta Kallaksella oli sanottavaakin, se sanoma, joka löytyi hänen kirjoistaan ja johon hän uskoi.

Feminiinisessä piirissä kun oltiin, vaikka ei suinkaan vain siinä, tule kirjassa esille myös suomalaisia naisia, jotka olivat enemmän tai vähemmän menestyneet anglosaksisessa maailmassa: Aino Malmberg, Elli Tompuri, Ida Aalberg.

New Yorkistakin löytyi suomalaisia opiskelijattaria, kuten Margit Borg, myöhemmin Suomen politiikassa tunnettu.

Kesken Amerikan matkaa Kallaksen yllätti tieto Eino Leinon kuolemasta. Hänelle kyseessä ei ollut yhden nuhruisen juopon lopullinen sammuminen, vaan demonisen neron lähtö tuonpuoleiseen. On vaikuttavaa todeta, miten suuren vallan Leino yhä omasi Kallakseen, jonka onnellista perhettä häneen kohdistunut intohimo oli haavoittanut.

Kallaksen päiväkirjat kertovat tarinan, jossa ei huomaa jälkiä kaunistelusta, vaikka en tiedäkään, miten paljon julkaisija on niitä käsitellyt, yleensähän niin aina tehdään, syystä tai toisesta. Kun kirjoittajaakin näyttää elämässä elähdyttäneen, suuren kunnianhimon ohella, myös intohimo rehellisyyteen, on kirja hyvin lukemisen arvoinen vielä sadan vuoden jälkeen.

Timo Vihavainen to 25.01. 13:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Sankarien maine kestää kaiken

Klo 10:27.

Onnellisuudessa ykkössija

to 21.03. 10:23

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03. 11:27

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa

pe 22.03.2019 10:25

Jukka Hankamäki

Lasten ristiretki ja ilmastopolitiikan kobravaikutus

pe 22.03.2019 10:30

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Maahanmuuton hintalappu tarkentuu

to 21.03.2019 10:26

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Sankarien maine kestää kaiken

pe 22.03.2019 10:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20