Blogi: Timo Vihavainen, ti 23.01.2018 10:09

Hengellinen ja maallinen Venäjällä

Hengellinen ja maallinen Venäjällä

 

Vanhan Venäjän -tarkoittaen sitä ”uutta Venäjää”, joka historiallisesti sijoittuu maaorjien vapautuksen ja vuoden 1917 vallankumouksen väliin- intelligentsijan valtavirta oli sotaisasti kirkonvastaista ja myös uskonnon vastaista.

Vissarion Belinskin kuuluisa kirje Gogolille kuuluu alan hurjimpiin dokumentteihin ja sortui tietysti myös ylilyönteihin. Tässä suuri zapadnikki esitti senkin väitteen, ettei Venäjän kansa ole suinkaan uskonnollista: ikonitkin ovat sille vain taikakaluja, joiden toivotaan tuottavan vaikkapa hyvää kalaonnea. Elleivät ne tuota, niitä voidaan käyttää vaikka kaljapytyn kantena.

Viaporin suuri poika (olihan hän nyt ainakin käynyt siellä syntymässä) sai asianmukaisesti vallanpitäjien vihat niskoilleen eikä tuota kirjettä enää saanut, asian paljastumisen jälkeen, enää rankaisematta levittää tai edes hallussaan pitää.

Koko Venäjän intelligentsija ei sentään pysynyt bogobortsien eli taistelevien jumalattomien riveissä. Kuuluisa Vehi-ryhmä heitti vuonna 1909 taisteluhansikkaan intelligentsijalle, jonka se tulkitsi kannattavan pinnallisia typeryyksiä ja elävän itsetehostuksesta ja itse asiassa vain pahentavan kansan asemaa kieltäytymällä rakentavasta asenteesta valtiota kohtaan.

Sitten myöhemmin myös Solženitsyn toi julki suuren ihailunsa Vehin näkemyksiä kohtaan. Hänen näkemyksensä mukaan ei ollut totta, että valhetta olisi vain yhtä laatua, nimittäin taantumuksellista. Vasemmalla osattiin kyllä myös valehdella ja siellähän sitä vasta osattiinkin.

Kun neuvostojärjestelmä romahti, luhistui samalla kunniattomasti sen suuri ateismiprojekti. Toki se oli perusteiltaan terveen järjen mukainen ja helppo omaksua vähäisilläkin hengenlahjoilla, mutta samaan aikaan se oli henkisesti tyhjä ja tyhjyydessään jopa kammottava: mikäli reaalisosialismin väitetty ihanuus oli tosiaan parasta, mitä maailma saattoi tarjota, oli parasta katsoa jonnekin muualle ja vaikkapa vetää viinaa päänsä täyteen.

Niinpä myös taisteleva jumalattomuus, kun sitä aikansa oli Venäjällä kokeiltu, oli pian menettänyt viehätyksensä ja tie oli auki ortodoksiselle hengellisyydelle, joka neuvostokaudella oli saanut elää vain kitumalla ja KGB:n läheisessä suojeluksessa. Kirkon ja uskonnon renessanssi oli hämmästyttävän voimakas ilmiö.

Tutkimusten mukaan venäläisten tosiasiallisen uskonnonharjoituksen määrä on kyllä yhäkin varsin vaatimaton ja sama koskee uskontoon liittyviä tietoja. Siitä huolimatta ortodoksiksi itsensä identifioivien määrä kasvoi tavattoman nopeasti ja ainakin hiljattain se oli samoissa lukemissa kuin itseään kristittyinä pitävien määrä meillä.  En yritä verrata tässä uskontoon pohjautuvan ajattelun merkitystä maissamme.

Joka tapauksessa siis uskonto ja jopa kirkko, joita venäläinen intelligentsija vielä sata vuotta sitten synkästi halveksi ja vihasi, näyttävät nykyään olevan paljon suositumpia kuin aikanaan, myös älymystöpiireissä.

En perusta tätä intuitiivista arviotani mihinkään koviin faktoihin, mutta totean vain, että kun Rasputinin vaikutusvaltaa hovissa aikoinaan pidettiin hirveänä skandaalina, näyttää isä Ševkunovin asema Putinin rippi-isänä vain parantavan hänen imagoaan: vanha KGB-agentti ei olekaan mikään ääliömäisen neuvostoateismin kannattaja, vaan jo lapsuudessa kastettu Jumalan lapsi.

Vaikka uskontoa ja nimenomaan venäläistä ortodoksiaa pidetään yleisesti anti-intellektuaalisina liikkeinä, on niiden vetovoima postkommunistisella Venäjällä suuri ja luultavasti juuri tästä syystä.

Reformaatiossa oli hyvin pitkälti kysymys yksilön ja hänen järkensä vapauttamisesta ja kun se kerran vapautettiin, ei sitä enää ole saatu takaisin vangittua. Vanha traditioon ja rituaaleihin perustuva ortodoksia sen sijaan on järjen ulottumattomissa, ja sen venäläinen muoto on myös hyvin selvästi kansallinen.

Kansan parissa ei aikoinaan suotta puhuttu ”Venäjän Jumalasta” ja sen mahtavuudesta. Itse asiassa katolisia ranskalaisia ja protestanttisia saksalaisiakin nimitettiin ”basurmaaneiksi” eli muhamettilaisiksi kautta 1800-luvun ja vielä ensimmäisessä maailmansodassa, osin leikillään varmasti, mutta eiköhän uskonnollista eroa silti pidetty olennaisena.

Venäjän kansallisessa tarinassa ortodoksian merkitys on aina nostettu keskeiseksi ja lienee sitä ollutkin. Vanhassa länsimaalaistajien ja slavofiilien kiistassa se tietysti on ratkaisevassa roolissa. Kuten Tšaadajev sanoi, erkaantuessaan katolisesta kirkosta Venäjä astui pois sivilisaation helmasta.

Mutta kätkeytyikö läntiseen kristillisyyteen jo pohjimmiltaan jokin saatanallinen prinsiippi? Edustiko sitä jo paavin pyrkimys maalliseen valtaan, sen sijaan, että olisi tyydytty sinfoniaan eli maallisen ja hengellisen regimentin sopusointuun, kuten ortodoksinen näkemys ihanteellisesti katsoi?

Jo slavofiilien ensimmäinen sukupolvi 1840-luvulta lähtien katsoi näin olevan. Hengellisen vallan sopi ohjata ruhtinasta, mutta ei käskeä, vaan palvella.

Tämähän on ruhtinaille sopinut mainiosti ja jo Pietari Suuri lakkautti koko patriarkan viran ja perusti sen tilalle Pyhän synodin (Святейший правительственный синод), joka oli valtiollinen elin. Paradoksaalisesti synodaalikausi Venäjän kirkon historiassa päättyi vasta vuoden 1917 vallankumoukseen, mikä ei kyllä tarkoittanut kirkon itsenäisyyden paluuta…

Vasta nyt kirkko on, ainakin potentiaalisesti, saavuttanut vanhan, Pietaria edeltäneen mahtinsa. Siitä sen sopii olla kiitollinen Putinille, jolle myös vastapalvelukset ovat tervetulleita. Jos ajatellaan sitä paljon puhuttua ”Venäjän erityistietä”, jota sen kerrotaan, länsimaista poiketen, historiassaan kulkevan, niin ortodoksinen kirkko ja sen vaikutus halki vuosisatojen on ilman muuta yksi tämän tarinan kulmakiviä.

Voitaisiin myös kuvitella tilannetta, jossa Venäjän korkein hallitsija suhtautuisi uskontoon ja ortodoksiseen kirkkoon nuivasti tai vihamielisesti. Pitkän neuvostokauden jälkeen asialle varmaankin löytyisi myös tietty määrä kannattajia.

Samalla asetettaisiin koko patrioottinen tarina tuhatvuotisesta Venäjästä horjuvalle perustalle. Ihmisen ei tarvitse olla uskonnollinen pitääkseen ortodoksiaa venäläisyyden attribuuttina. Se palvelee erinomaisesti myös pohjaltaan sekulaarista nationalismia.

En malta olla palauttamatta mieleen kirjaa nimeltä Projekt Rossija (Проект Россия), josta olen silloin tällöin kirjoittanut (vrt. esim. blogi 30.4.2014).

Tuossa salaperäisessä kirjassa, jota levitettiin ennen sen ilmestymistä kuriiripostilla hallinnon ylimpien vaikuttajien keskuuteen, esitettiin kokonainen Venäjän erityistiehen (особый путь) ja ortodoksiaan perustuva projekti, johon liittyi selän kääntäminen läntiselle sivilisaatiolle. Kirjaa myytiin myöhemmin miljoonapainoksina.

Usean miljoonan painokseen on yltänyt nyt myös Putinin rippi-isän Tihon Ševkunovin kirja Nesvjatyje svjatyje (Epäpyhiä pyhiä), josta en toistaiseksi uskalla sen enempää sanoa, kun en ole sitä lukenut. Palaan asiaan tuonnempana. Kirja näyttää ilmestyneen myös ainakin englanniksi, puolaksi ja italiaksi.

Kun muistamme vielä sellaisenkin kuppikunnan kuin Izborskin klubi (vrt. blogi 13.5.2014), jonka vakituisiin jäseniin Ševkunov kuuluu, alkaa koossa olla kuva siitä, millainen poliittinen merkitys ortodoksisuudella nykyään on.

Alexander Yanov, joka ennusti Venäjälle nousevan ortodoksisen fasismin ja jolle takavuosina vielä naurettiin, saattoi olla tarkkavainuisempi kuin luulimmekaan( Vrt. blogi 8.4.2014).

Timo Vihavainen ti 23.01. 10:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Sankarien maine kestää kaiken

Klo 10:27.

Onnellisuudessa ykkössija

to 21.03. 10:23

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03. 11:27

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa

pe 22.03.2019 10:25

Jukka Hankamäki

Lasten ristiretki ja ilmastopolitiikan kobravaikutus

pe 22.03.2019 10:30

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Maahanmuuton hintalappu tarkentuu

to 21.03.2019 10:26

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Sankarien maine kestää kaiken

pe 22.03.2019 10:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20