Blogi: Timo Vihavainen, ke 17.01.2018 17:04

Usko ja usko

Kommunistinen kristillisyys ja Putin

 

Vladimir Putin esiintyi hiljattain dokumenttifilmissä, joka käsitteli Valamoa. Kyseessä ei siis ollut virallinen esiintyminen eikä sitä edes mainita presidentin kotisivulla.

Toki asia kuitenkin on niin, että tiettyyn asemaan noustuaan kuka tahansa saa sanoilleen aivan erityisen merkityksen. Silloin asioita ei tarvitse edes määrätä, kun innokas lakeijajoukko koko ajan yrittää ottaa selville, mitä se presidentti nyt haluaa ja mitenkähän minä oikein voisin ensimmäisenä tehdä sen mieliksi.

Muistakaamme vain, miten Kekkonen uudenvuodenpuheessaan mainitsi pitävänsä rattijuoppoutta rikoksena, josta pitäisi antaa kovempia rangaistuksia. Mitä siitä seurasi, tiedetään.

Samoin tiedetään, mitä seurasi Mauno Koiviston fundeerauksesta, jonka mukaan inkeriläisiä pitäisi pitää paluumuuttajina, mikäli he haluavat muuttaa Suomeen.

Kuten tunnettua, tästä syntyi oitis käsitys, jonka mukaan Koivisto on kutsunut inkeriläiset Suomeen ja kutsu koskee kaikkia niitä, joilla on osoittaa suomalaista verenperintöä tai sukulaisuussuhde tuollaisen henkilön kanssa.

On vielä tutkimatta, miten yksi presidentin tokaisu sai aikaan sen, että virkamiesten laumat kaikilla tasoilla kiirehtivät tekemään mitä kummallisimpia päätöksiä ja tietenkin myös kulttuuriväki alkoi kannattaa kaikenlaista huuhaata. Se liittyi muun muassa siihen, miten Suomi oli muka pettänyt inkeriläiset ja maksoi kunniavelkaa ja niin edelleen. Mutta se on jo toinen juttu.

Joka tapauksessa Vladimir Putinin asemaan päässeen miehen suustaan päästämät sanat ovat ainakin potentiaalisesti aina jotakin enemmän kuin tavallista puhetta. Lakeijat odottavat käskyjä ja toiveita.

Mitä tulee Putinin repliikkiin Valamo-filmissä, sikäli kuin TASS sitä oikein selostaa, kuten uskon, on se melko tyypillistä ja harmitonta small talkia ja sellaisessahan pyritään aina virittäytymään vastapuolen oletetulle tasolle ja siten hieman silittelemään sen turhamaisuutta. Tarvitseehan maailma miellyttävää kanssakäymistä.

Moskovan patriarkaatilla on luultavasti halua levittää valtaansa ja kartuttaa omaisuuttaan mahdollisimman paljon, mutta luulenpa, ettei se nytkään riitä suomalaisten ortodoksien nujertamiseen. Kun Valamo evakuoitiin, se oli juridisesti osa Suomea.

Uuteen Valamoon ja evakuoitujen arkistojen ja kirjaston ääreen on kaikilla vapaa pääsy, kuten Putin mainitsi. Niitä myös hoidetaan hyvin, mutta varmaankin lahjoitukset esimerkiksi kopiointia ja internetissä julkaisemista varten otettaisiin myös mielellään vastaan. Ehkäpä Moskovan patriarkaatilta löytyisi halua uhrata varojaan ja ehkä muitakin resurssejaan pyhien muistojen vaalimiseen?

Itse asiassa pidän Putinin sanailua Suomen ja myös meikäläisen Valamon kannalta harmittomana ja ystävällisenä. Turha siitä on koettaa provosoitua.

Muuan kohta Putinin repliikissä (se ei siis ollut mikään ”puhe”) kuitenkin särähti korvaani. Kyseessä oli kommunismin ja kristinuskon rinnastaminen.

Small talk-tasolla kai meistä jokainen saattaa lasketella moista tuubaa keskustelukumppanin iloksi. Pitäkäämme sitä sallittuna ja joskus jopa velvollisuutenamme.

Mikäli kuitenkin ruvetaan vakaviksi, on kommunismin ja kristinuskon rinnastaminen hirmuista jumalanpilkkaa.

Hieno humanisti Lev Kopelev, muuan ns. pysähtyneisyyden ajan tunnetuimpia toisinajattelijoita, kirjoitti aikoinaan kirjan I sotvoril sebe kumira (Ja tein itselleni epäjumalan). Siinä hän kertoo siitä, miten kulakeilta otettiin heidän viimeinenkin leipäpalansa kun uskottiin väkivallan ja vääryyden avulla luotavaan utopiaan. Nuori Lev oli innolla mukana.

Kaukoidässä loikannut Aleksandr Kaznatšev kertoo vaikuttavassa kirjassaan Pagodi, sirppi ja vasara (Helsinki, Kirjakivi 1963), miten buddhalaisuus herätti hänet huomaamaan, että kommunismi oli ”suden oppia”, jonka ytimessä oli väkivallan ja vihan palvonta.

Putin otti esimerkikseen Kommunismin rakentajan moraalikoodeksin ja vertasi sitä kristinuskon dekalogiin. Kuten olen toisaalla (esim. blogi 30.1.2011) todennut, tämä koodeksi eroaa syvällisesti kristinuskon tai vaikkapa Immanuel Kantin etiikasta.

Kun edellisissä ovat keskeisinä yksilön velvollisuudet (sinun pitää) ovat tässä Hruštšovin suuren kommunismin rakentamisohjelman aikaan puoluekokouksessa hyväksytyssä paperissa olennaisia erilaiset nollatoleranssin (et saa suvaita) vaatimukset (neterpimost, neprimirimost).

Kyse oli ennen kaikkea siitä, että ihmisiä vaadittiin vastoin rationaalisuutta toimimaan tuossa järjettömässä systeemissä kollektiivisesti ja pitämään toisiaan kurissa. Se, että tuossa moraalikoodeksissa sattui olemaan muuan samanlainen kohta kuin raamatussakin (sen, joka ei työtä tee, ei myöskään syömän pidä), ei tee niistä suinkaan samanlaisia.

Uuteen testamenttiin verrattuna Kommunismin rakentajan moraalikoodeksi on perusidealtaan sen vastakohta. Armo, rauha ja rakkaus ovat kommunismin rakentamiseen täysin sopimattomia välineitä. Taistelu, viha, armottomuus ja leppymättömyys sen sijaan ovat niin sanoakseni pyhiksi korotettuja, eivät pelkästään välttämättömiä.

Tällä en toki halua sanoa, ettei hyvin monia kommunismin kannattajia, ihmisiä, olisi elähdyttänyt todellinen ihmisrakkaus ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.

Kysymys on kuitenkin siitä, että vaikka kommunismin rakentamiseen pyrkivän ideologian päämääränä oli jopa peräti anarkistinen eli valtioton yhteiskunta, sen aikaansaamiseksi olivat kaikkein ankarimmat ja säälimättömimmät keinot tarpeen…

Vaikka en ole suuri Ilja Glazunovin ihailija, tulee tässä kyllä mieleen hänen taulunsa Kristus ja antikristus. Nuo kaksi ovat kyllä hyvin, hyvin saman näköisiä, mutta…

Onko usko, itse asiassa sama usko ollut aina Venäjän kansassa läsnä ja sen voimana? Putin näyttää kannattaneen tällaista näkemystä kai keskustelukumppaniensa iloksi, eikä turhaan. Munkit ainakin olivat riemuissaan.

Nykyään tapaamme erinäisillä hämärämiehillä (ven. mrakobes) näkemyksen, jonka mukaan kommunismi itse asiassa pelasti Venäjän sielun läntisen liberalismin mädätykseltä.

Oliko kyseessä oikeastaan se kansallinen Venäjän Jumala, joka sananparren mukaan on mahtava vai sittenkin koko kristikunnan ja ihmiskunnan yhteinen vapahtaja, on kiinnostava kysymys.

Mikäli kansakunnasta ja valtiosta luodaan epäjumala, ollaan harhauduttu kauas siitä kristinuskon tulkinnasta, jonka uudesta testamentista löydämme. Vähänkö sellaista on tapahtunut, eikä vain Venäjällä.

Tällaista kauhistukaamme, silloin uskonto muuttuu kuolemanenkelien kumarteluksi ja Kristuksen ikonin sijasta aletaan kumartaa antikristusta.

Suuri Solženitsyn kehotti Venäjää aikoinaan katumukseen ja itserajoitukseen ja jopa Dostojevski, niin slavofiili ja panslavisti kuin olikin, korosti nöyryyden olevan hyveistä ensimmäinen.

Nämä miehet edustavat Venäjän suurta, yleisinhimillistä perintöä, joka ei hairahtunut kumartamaan epäjumalille. Izborskin klubin hämärämiehet edustavat aivan toista tulkintaa.

Putin on tietenkin vain entinen turvallisuusjoukkojen spesialisti, eikä teologi, joten häneltä ei voida vaatia mitään erityistä alan tuntemusta (sivumennen sanoen, Stalin kyllä oli teologi). Tervejärkisyys on joka tapauksessa ainakin jossakin määrin vielä kuulunut hänen imagoonsa ja on toivottavaa, että sen määrä vielä entisestään lisääntyisi.

Timo Vihavainen ke 17.01. 17:04

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Piru merrassa?

su 19.08. 22:06

Suomen keksijä

la 18.08. 23:01

Hirttämätön sankari

pe 17.08. 23:09

Kun kone lukee

ke 15.08. 22:24

Veneily lisääntyy

ti 14.08. 22:08

Apinain kuningas ja karvaiset kaverit

ma 13.08. 23:07

Pederastian ihanuus ja kurjuus

su 12.08. 20:10

Suvaitsemisen vaikeudesta

la 11.08. 22:33

Avoin kirje Professoriliitolle

pe 10.08. 22:31

Uusi normaali?

to 09.08. 22:24

blogit

Vieraskynä

Puolustuksen puheenvuoro

ma 20.08.2018 22:44

Juha Ahvio

Kansalliskonservatiivinen Eurooppa nousee Unkarin ja Italian johdolla

la 18.08.2018 23:02

Professorin Ajatuksia

Halla-ahon vertaus järkytti

ma 20.08.2018 22:39

Jukka Hankamäki

Luurangot taloustieteilijöiden kaapeissa

la 11.08.2018 22:34

Petteri Hiienkoski

Yliopistorehtori nakertamassa demokratian ja tieteen perusteita

pe 10.08.2018 20:43

Tapio Holopainen

Tapparan mies

ma 13.08.2018 23:16

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Somalimies palasi maahansa ja kehottaa muitakin somaleja palaamaan

ke 15.08.2018 17:13

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mikä Tapio Puolimatkan kirjoituksessa raivostutti suvaitsevaiston?

to 09.08.2018 12:51

Arto Luukkanen

Henkist holhontaa Turuus...

pe 17.08.2018 23:10

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Ett folk ett parti - Ruotsidemokraattien lopullinen kuolinisku demareille?

su 19.08.2018 10:30

Heikki Porkka

Turku - kylmien päättäjien kylä

pe 17.08.2018 22:20

Olli Pusa

Kansallinen kokoomus?

su 19.08.2018 14:53

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ylen valeet

ke 08.08.2018 19:45

Reijo Tossavainen

Pölhöpopulisti Stubb oli täysin pihalla

ti 21.08.2018 08:34

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Piru merrassa?

su 19.08.2018 22:06

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40