Blogi: Timo Vihavainen, ma 15.01.2018 16:47

Näkökulma naapurista

Naapurin puolelta katsoen

 

Petroskoin yliopistossa tehdään parasta Suomen historian tutkimusta Venäjällä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on ainoa paikka, jossa tukijat osaavat suomea ja ruotsia. Niitä heille opetetaan samassa ohjelmassa kuin historiaa.

 Ilman kielen osaamista historiaa taas on mahdotonta tutkia. Suomen historiaa tutkittaessa tarvitaan suomen lisäksi myös ruotsia, välttämättä.

Niinpä myös paikallinen skandinavistien aikakauskirja Альманах североевропейских и балтийских исследований / Nordic and Baltic Studies Review on syytä ottaa vakavasti.

Sen uusin numero 2/2017 sisältää myös sosiologisen kyselytutkimuksen nykykarjalaisten tai siis Karjalan tasavallan asukkaiden Suomea koskevista käsityksistä: http://nbsr.petrsu.ru/journal/article.php?id=785.

Sivumennen sanoen: UM teetti viime kesänä Levada-keskuksella tutkimuksen venäläisten Suomi-kuvasta. Edustava otos sisälsi eri alueilla asuvia venäläisiä, joista suurella osalla tuskin oli mitään Suomi-suhdetta.

Tässä yleisvenäläisessä tutkimuksessa vastaajista 68% suhtautui Suomeen myönteisesti, kymmenen prosenttia kielteisesti ja loput eivät osanneet sanoa.  Maidemme välisiä suhteita piti 67% hyvinä ja rauhallisina, 16% arveli niitä viileiksi tai jännittyneiksi ja 0,2 prosenttia peräti vihamielisiksi.

Mielestäni tulos on kohtuullinen. Sitähän voinee verrata tutkimuksiin suomalaisten Venäjä-asenteista, jotka muutaman viime vuoden aikana ovat jonkin verran viilenneet, joskaan ei varmasti niin paljon, kuin ns. laatulehtemme haluaisivat.

Koko Venäjä on varsin suuri ja luulen, että monen mielestä saattaa olla kiinnostavampaa tietää, mitä meistä ajatellaan ja tiedetään Pietarissa ja muualla lähialueilla.

Seuraavassa nyt siis muutamia poimintoja yllä mainitun, Karjalan tasavallassa tehdyn ja paikallisessa tieteellisessä aikakauskirjassa julkaistun tutkimuksen tuloksista.

Kuten kunnon sosiologiset tutkimukset yleensä, tämäkin luokittelee vastaajat myös erilaisten taustamuuttujien mukaan. Ikä, sukupuoli, koulutus- ja tulotaso, kokemukset Suomesta, yhteydet sinne ja vastaavat seikat ovat tietysti kiinnostavia, kun vastauksia tulkitaan.

Otoksesta 35 prosenttia ei ollut käynyt Suomessa, mutta 19 prosenttia kävi ”säännöllisesti” ja 33 prosenttia oli käynyt usein, joten useimmilla oli kokemusta, mistä puhua. Mikähän muuten lienee Venäjällä käyneiden suomalaisten tämänhetkinen osuus väestöstä?

Vastaajista kahdeksalla prosentilla ei raha tehnyt lainkaan kiusaa, vaan he saattoivat kuluttaa, miten halusivat. Lopuista myös useimmat pitivät toimeentuloaan kohtuullisena tai ”keskinkertaisena” ja vain kolme prosenttia katsoi ansaitsevansa ”alle keskitason” ja joutuvansa tinkimään jopa ruuasta. Vaikuttaa siis siltä, että köyhimmät yleensä jättivät kyselyyn vastaamatta. Toisaalta kannattaa muistaa, ettei rajan takaisessa Karjalassakaan ihan niin köyhästi eletä, kuin moni kuvittelee.

Suomessa käymisen yleisimpiä syitä olivat ostosmatkat ja turismi, mutta peräti 49 prosenttia esitti syyksi myös käynnin tuttavien tai sukulaisten luona. 28 prosentilla syynä oli läpikulkumatka johonkin toiseen maahan.

Vastanneista 3 prosenttia pystyi puhumaan suomea sujuvasti ja lisäksi vielä 10 prosenttia pystyi tulemaan sillä toimeen. 87% ei siis kieltä osaa laoinkaan, mutta joka viides haluaisi sitä opiskella ja 7% on jo opinnot aloittanut. Taitaa olla parempi tilanne kuin venäjän kanssa meillä?

Tiedot Suomesta olivat yleensä peräisin tuttavilta tai sukulaisilta 43 prosentissa tapauksista ja suunnilleen saman verran lähteinä olivat toisten venäläisten(karjalaisten) kertomukset sekä tiedotusvälineet. Sosiaalisen median rooli oli hieman pienempi (36%). Kymmenen prosenttia kertoi, ettei yleensäkään ole Suomesta kiinnostunut.

22% oli sitä mieltä, että oli aiheesta (Suomesta) hyvin perillä, kun taas 12% arveli, ettei tiennyt siitä mitään. Loput 66% pitivät tietojaan vajavaisina.

41% oli huomannut, että vuonna 2017 juhlittiin Suomen itsenäisyyden satavuotisuutta, mutta peräti 50% ei osannut sanoa, mitä erikoista tuossa vuodessa oli Suomen kannalta.

Suomen osallistumisesta toiseen maailmansotaan 51% tiesi, että maa soti Neuvostoliittoa vastaan 1939-1940 ja sitten vuosina 1941-1944 oli Saksan rinnalla hyökkääjän roolissa. 32% tunsi vain jälkimmäisen seikan. 4% arveli Suomen olleen ”antifasistisen koalition” jäsen ja 2% puolueeton. 11% ei osannut sanoa.

Muista historiakysymyksistä mainittakoon, että Suomen kuulumisen aikoinaan Venäjän keisarikuntaan tiesi 57% ja EU-jäsenyys oli tuttu 77prosentille.

Ne, joilla ei ollut yhteyksiä Suomeen, tiesivät asioista paljon vähemmän kuin ne, joilla oli. Voitiin todeta kaksi ryhmää, joista toinen tunsi Suomea varsin hyvin ja toinen varsin huonosti.

Jälkimmäiseen -pienempään. ryhmään kuuluvista 93 prosenttia vastasi oikein virheelliseen väitteeseen, jonka mukaan Suomessa oli voimassa kieltolaki ja 98% siihen, että Suomella olisi Venäjän kanssa viisumivapaus. NATO-jäsenyydestä tiesi totuuden 87% ja 73% ei hairahtunut kuvittelemaan valtauskonnoksi katolisuutta.

Suomessa vallitseviksi oletettuja asioita pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, jolloin yli neljä pistettä saivat koko joukolta ympäristön suojeluun, lapsiperheiden tukemiseen ja väestön toimeentuloon liittyvät asiat.

Vähiten epäiltiin Suomea byrokraattisuudesta, korruptiosta, työttömyydestä ja valtion puuttumisesta yksityisten kansalaisten asioihin.

Kun kysyttiin eniten Suomi-kuvaan vaikuttavia asioita, olivat kärkipäässä elintaso, luontoon ja ilmastoon liittyvät seikat sekä ruoat ja juomat.

Suomalaisten positiivisista ominaisuuksista kärkeen nousivat hyväntahtoisuus ja optimismi sekä kohteliaisuus, negatiivisista taas sulkeutuneisuus ja saituus. Tulkoon mainituksi, että myönteiset asiat olivat vallitsevina miltei kolme kertaa useammin kuin kielteiset.

Tunnetuimpia suomalaisia olivat Mannerheim (30%), Kekkonen (15%), Sibelius (14%) ja Lönnrot (12%), joiden jälkeen tulivat heti Ville Haapasalo(11%), Kaisa Mäkäräinen (9%) ja Mika Häkkinen (8%). Tarja Halonen, Otto Viille Kuusinen ja Tove Jansson tulivat sen jälkeen aika tasavahvoina, 7-8%.

Myös Kustaa Rovio, Toivo Antikainen ja joku dosentti, jonka nimeä en juuri nyt muista, tulivat mainituiksi.

Suomen ja Karjalan tasavallan suhteita 65% piti hyvinä ja ystävällisinä. Venäjän ja Suomen välien suhteen oltiin hieman varovaisempia, mutta myönteisten arvioiden määrä (44%) oli toki lähes neljä kertaa kielteisiä (12%) suurempi. Suhteiden tulevan kehityksen suhteen oltiin myös optimistisia.

Merkittävää kyllä, jopa suurin osa vastaajista arveli Suomen haluavan pitää Karjalaa jonkinlaisena raaka-aineita tuottavana siirtomaana, mutta samaan aikaan katsoi sen kyllä myös olevan kiinnostunut sen kukoistuksesta.

23% arveli suomalaisten unelmoivan ns. luovutetun Karjalan palauttamisesta ja saman verran oli vielä niitä, jotka olivat jossakin määrin tätä mieltä. 38% ei osannut tähän kysymykseen vastata, joten voitaneen yleisesti todeta, että asia yhäkin koetaan aika arkaluontoisena.

Joka tapauksessa yli puolet katsoi, että Suomella ja Venäjällä oli paljon yhteisiä intressejä sekä talouden että kulttuurin alalla. Politiikan alalla katsoi näin olevan 26% ja sotilaallisellakin alalla sentään 12%.

Karjalan ja Suomen suhteista käsitykset olivat tekijöiden mukaan pysyneet parikymmentä vuotta varsin samanlaisina, ainakin nuorison keskuudessa. Sitä paitsi, pantakoon merkille, nuoriso suhtautuu naapuriin erityisen suopeasti.

 Muuan silmiinpistävä seikka on tutkijoiden mukaan Karjalan tasavallan asukkaiden vähäinen tietämys Suomesta. Siihen kai liittyen moni ei ole muodostanut itselleen selvää kuvaa Venäjän ja Suomen suhteista, kuten ”ei osaa sanoa”-vastausten suuri määrä osoittaa.
Jos tämän perusteella uskaltaisi vielä jonkin oman mielipiteen sanoa, voisi se olla, että turismia ja kontakteja tarvitaan lisää molempiin suuntiin. Mainosten ja kampanjojen merkitys on tiedon hankkimisessa omaan kokemukseen verrattuna varsin vähäinen.

Mikäli minulta kysyttäisiin, sanisin, että erilaiset viisumittomat rajanylitysmahdollisuudet olisivat luultavasti hyödyllisiä. Nykytekniikalla on kyllä aivan mahdollista saada tulijoista kaikki tarpeellinen tieto pelkän passin perusteella. Kallis ja ikävä paperirahti ei kuulu tähän aikakauteen.

Venäläiset ymmärtävät itse, että heidän tietonsa Suomesta ovat vähäiset. Pelkään, ettei suomalaisten enemmistö omaa syvää tietämättömyyttään edes ymmärrä. Tämä on suuri vahinko, eikä vähiten suomalaisille itselleen.

Timo Vihavainen ma 15.01. 16:47

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

Orjuuden kasvot

ti 04.06. 23:03

Portti länteen

ma 03.06. 21:34

blogit

Vieraskynä

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06.2019 23:56

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Poliittinen korrektius vie harhaan

ma 24.06.2019 23:39

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Kuka kantaa vastuun SETA-lobbareiden aiheuttamista peruuttamattomista vahingoista?

ti 28.05.2019 22:52

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Tanska - maahanmuuttovastainen sosialidemokraattinen puolue voitti vaalit

to 06.06.2019 11:26

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Perussuomalaisten puoluesihteeriksi osaava tekijä: Arto Luukkanen

ma 24.06.2019 07:31

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Demokraattinen repressio

ma 24.06.2019 23:40

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19