Blogi: Timo Vihavainen, to 21.12.2017 12:11

Jouluruokia ootellessa

Julmat - jouluruuat

 

Jouluruokia tulee sesongin aikana syötyä aika paljon. Itse juhlista jaloimpana lienee syytä pyrkiä konstailemattomaan perinteiseen tapaan ja palauttaa lapsuuden maut ja hajut maustamalla lipeäkala maustepippurilla, lanttulaatikko muskotilla ja maksalaatikko voisulalla, tai miten nyt kukin on aikoinaan tottunut.

Mikäli lapsuuden joulumuistot ovat ikäviä ja isäntä on aina silloin ajanut perheensä pokat kaulassa kartanolle, lienee parempi yrittää sellaiset muistot unohtaa kokonaan ja syödä kinkun sijasta vaikkapa kalkkunaa, vaikkei se miltään maistukaan.

Ei muuten kinkkukaan maistu sille, mille pitäisi, ellei sen pinnalle upoteta kauniisiin riveihin neilikoita. Sinappihunnun lisäksi vasta ne tekevät joulukinkusta joulukinkun, sanoisin. Sellaista ei ikävä kyllä ole kaupoissa näkynyt. Siellä tuppaa olemaan vain sitä samaa kinkkua, jota syödään koko vuoden.

Sivumennen sanoen, kinkku ja lipeäkala sekä riisipuuro ovat kuuluneet suomalaiseen jouluun ainakin 1800-luvun alusta saakka. Joku taisi viime vuonna väittää, että perinne alkoi vasta vajaa sata vuotta sitten.

Toki on riippunut perheen varallisuudesta, onko niitä pöytään saatu, mutta yleensä on sentään kerran vuodessa saatu hyvinkin köyhissä perheissä. Tosin Taata Sillanpää kuvailee moniakin sellaisia perheitä, joilla ei 1800-luvulla tai edes 1900-luvun alussa ollut varaa sellaiseen edes jouluna.

No, lehdet ovat nykyään pullollaan kaiken sortin ruokavihjeitä, joilla voisi korvata perinteiset laatikot ja kinkun. Kalaa ilmeisesti saisi vieläkin syödä, paitsi tietenkin vegaanit, jotka mieluummin näivettyvät tofunsa ja itujensa ääreen kuin luopuvat kuvitellusta moraalisesta erinomaisuudestaan.

 Tulkoot hekin jouluna uskollaan autuaaksi ja käykööt edes haistelemassa uunissa kypsyvän kinkun huumaavaa tuoksua! Jokaiselle omansa. Sittenhän se oma ruokavalio vasta joltakin tuntuu, kun tietää, mitä vaille jää.

Kun itse tulen joulunpyhinä syöneeksi jouluruokia aika monet kerrat, on mieleen tullut, että niitä muulloin kuin varsinaisena suurena juhlana sopii kyllä vähän tuunata ja maustaa toisin kuin tavallisesti. Vaihtelu virkistää.

Olen huomannut, että esimerkiksi lanttulaatikon kanssa sopii mainiosti soijakastike. Jos lisäksi pistää siihen ikään kuin puuron silmäksi vähän voita, on tulos sangen nautittava.

Voihan tietenkin sopii erinomaisesti myös maksalaatikon höysteeksi puolukkasurvoksen kera. Sitä paitsi indonesialainen Sambal oelek-chilitahna särvittää ja piristää erinomaisesti myös kaupan maksalaatikkoa, joka saattaa muuten olla yksitoikkoisempaa, kuin tämän jalon ruokalajin pitäisi parhaimmillaan olla.

En ole ihan varma siitä, mikä on hyvän maksalaatikon salaisuus. Olen sitä kyllä useamman kerran tehnyt ja kokeillut siinä sekä sian- että naudanmaksaa.  Äitivainaan tekemän veroista ei vain ole syntynyt.

Joka tapauksessa, pysyn siinä väitteessäni, että hyvä maksalaatikko kuuluu ruokien parhaimmistoon ja voisi kilpailla parhaan suomalaisen perinneruoan tittelistä. Missään ulkomailla en sitä olekaan huomannut missään muodossa. Pateeta ei lasketa mukaan.

Sikäli kuin olen havainnut, hirvipeijaisissa saa aina hyvää ja jopa erinomaista maksalaatikkoa, joka yleensä hupeneekin hyvin nopeasti. Kun siihen päälle kaadetaan riittävän rasvaista karjalanpaistia, onkin koossa sellainen juhlaruoka, ettei paremmasta väliä.

Mutta jouluna ei karjalanpaistia yleensä ole pöydässä. Niinpä puolukkasurvos ja voisula ovat hyviä vaihtoehtoja.

Sikäli kuin asia koskee rosollia, ovat kaupan antimet valitettavasti yleensä osoittautuneet surkeiksi. Niistähän sitä paitsi puuttuu se välttämätön kastike, joka koostuu punajuurten etikkaliemellä höystetystä kermavaahdosta. Kaiken huipuksi puuttuu myös silli, vaikka ruuan toinen nimi on vanhastaan ollut sillisalaatti.

Mitä muuta rosolliin sitten kuuluukaan punajuuren lisäksi, niin olisi ainakin hyvä, jos mukana olisi vähintään omenaa ja vaikkapa perunaa sekä suolakurkkua. Porkkanaahan siinä aina näyttää olevan, jopa kaupan versiossa.

Sitä paitsi jouluna tarvitaan lipeäkalan lisäksi myös suolakalaa. Graavisuolattu forelli eli kirjolohi on tässä tapauksessa erinomaista ja sitä voi myös pakastaa. Toki oikeakin lohi puolustaa aina paikkaansa ja lisäksi pitäisi pöydässä aina olla myös tuoretta silliä. Muuten, graavatessa on syytä panna suolan sekaan vähän sokeria. ja oikeata tilliä, ei sitä ruukuissa myytävää väärennöstä.

Mikäli haluaa todella aitoa kunnon rasvasilliä eikä mitään pilalle marinoitua versiota, kannattaa ostaa kevytsuolattuja fileitä. Matjesfileistä minä ainakin kieltäydyn, niissä oikea sillin maku peittyy.

Kun sen sijaan pätkii kevytsuolattuja fileitä purkkiin tai lautaselle, pilkkoo seuraksi sipulin ja kiertää vähän päälle pippuria, on herkku valmis. Sitä kannattaa kokeilla smetanan kanssa, joka antaa myös suolamuikuille varsin mukavan pehmentävän säväyksen.

 Tämä silli on niin hyvää, ettei se kaipaa mitään muuta kuin keitettyjä perunoita ja juomaksi kotikaljaa. Toki pikkuruinen viinaryyppy kuuluu myös juhlina asiaan. Mikä juhla se on, kussa ei viiniä ole, kysyi Jeesus Syyrak, vai oliko se joku muu.

Mikäli tarjolle pannaan graavisiikaa, kannattaa kokeilla sen maustamista katajanmarjoilla. Lisäksi voi suolatessa panna päälle pikkuruisen määrän giniä. Hämmästyttävän hyvää!

Väitetään, että silakat ovat pieniä joulukaloiksi, mutta kyllähän se suutarinlohi on joulupöytään aina kuulunut ja onhan se mukavan vähäkalorinen herkku, mikäli joulunpyhinäkin tulee mieleen, että jossakin pitäisi olla mässäämisenkin raja.

Myös lasimestarinsilli maistuu jotenkin jouluiselta, vaikka siinä ei olekaan tuon kevytsuolatun fileen aromia enää jäljellä. Kukapa tohtisi vastustaa joulun perinteitä? Otetaan siis vähän sitäkin.

Koska joulupöytään nykyään tunkee kaikenlaisia pateita ja halkoja ja ties mitä, lienee jostakin pakko joskus tinkiä.

 Joulumässäys on muuten kyllä hyvä syy ostaa parin kilon kimpaleita juustoa, jotka leikataan suoraan isosta kiekosta siellä juustotiskillä.  Eihän se ole edes kallista.

Kun siitä sitten ottaa mukavia sentin paksuisia palasia vaikkapa appenzelleriä, pääsee taas huomaamaan, millaisia ne oikea juuston maku ja suutuntuma oikein olivatkaan. Seikka nimittäin on sellainen, että muutaman päivän tai edes päivänkin verran muovikääressä pidetyt pikkupalat juustoa ovat jo menettäneet alkuperäisen luonteensa hienoimmat osat.

Syöhän sitä niitäkin, mutta Kristuksen armorikkaan syntymäjuhlan kunniaksi olisi kyllä hyvä laittaa ruokakin tarjolle täysiarvoisena ja sen kaikkia mahdollisuuksia kunnioittaen.

Tässä vain muutama hajanainen ajatus, jotka harras joulun odotus tuo juuri nyt mieleen. Tuohan se tietysti mieleen paljon muutakin. Esimerkiksi joulumakkaroista en täsä puhu mitään, koska niitä ei taida enää mistään saadakaan.

Kuitenkin, kaikista aikamme puutteista ja tarjolla olevien ruokien vajavaisuuksista huolimatta täytyy kyllä sanoa, että on niitä tässä maassa kurjempiakin jouluja vietetty. Luulen, että nyt on syytä melko yleiseen tyytyväisyyteen.

Kiittäkäämme siis kaikesta kaikkia asiaan kuuluvia ja miksei muitakin tahoja. Ellei muuta kiitollisuuden aihetta löydy, voi aina olla iloinen siitä, ettei ole tähän saakka pahemmin käynyt, kyllähän se vielä joskus käy.

Alustavasti siis jo nyt hyvää joulua ja paljon kiitoksia tarkkaavaisuudesta myös täältä ruokapuolelta!

Timo Vihavainen to 21.12. 12:11

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Sankarien maine kestää kaiken

Klo 10:27.

Onnellisuudessa ykkössija

to 21.03. 10:23

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03. 11:27

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa

pe 22.03.2019 10:25

Jukka Hankamäki

Lasten ristiretki ja ilmastopolitiikan kobravaikutus

pe 22.03.2019 10:30

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Maahanmuuton hintalappu tarkentuu

to 21.03.2019 10:26

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Sankarien maine kestää kaiken

pe 22.03.2019 10:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20