Vantaan lastensuojelun kriisistä on uutisoitu viime aikoina. Lastensuojeluilmoituksia on purkamatta iso suma. Kriisi on kytenyt pitkään. Viime vuonna Vantaalla lastensuojelun työntekijät tekivät omasta työpaikastaan kantelun aluehallintovirastoon. Silloin arviolta kaksisataa Vantaan lastensuojelun asiakkaana olevaa lasta oli vailla omaa työntekijää, ja sadalla lapsella oli työntekijä, joka ei ehtinyt tavata heitä kasvokkain vuoteen.

Miten asiaan on reagoitu? Vantaan lastensuojelusta vastaava johtaja kommentoi Helsingin Sanomissa 2.1.2017:

”Omiin muroihin pissijöitä”.

Tällaisella julkisella kommentoinnilla Vantaa ilmeisesti yrittää saada alan ihmisiä hakemaan töihin Vantaalle? Mahtaako toimia?

Samat Vantaan virkailijat antoivat kommentin sisäministeriön ehdotuksiin ”taistelualueelta” palaavien (mm. ISIS) taistelijoiden palvelujärjestelmästä.

Kyseiset henkilöt olivat lähteneet mm. murha- ja terroristijärjestö ISIS:n riveihin. Sen jäljiltä löytyy nyt joukkohautoja eri puolilta Lähi-Itää. Olivat sitten olleet sen riveissä ammusten kantajia tai pyöveleitä, samaa hirviötä olivat palvelleet. Natsien rikoksissa avustaneita jahdataan vieläkin.

Vanhoissa siirtomaamaissa Ranskassa ja Britanniassa tällaisesta taitaa olla kokemusta ja ohjeet varsin tylyjä. Noihin terroristijärjestöihin liittyneitä pidetään vaarallisina ja heidät yritetään eliminoida.

Mitä Vantaa asiasta lausui?

Vantaan kaupungin lausunnossa sisäministeriön ehdotukseen huomautetaan, että palvelujärjestelmästä puuttuu taistelualueelta palaaville tarvittava ”erityispalvelu ja erityiskohtelu”.

”– Riskinä on, että kyseessä oleva ryhmä jää kokonaan vaille tarvitsemiaan palveluita, jos ”ohituskaistaa” ei kehitetä, Vantaan lausunnossa sanotaan.

– Ajattelen niin, että jos yhteiskuntaan integroituminen on parhaita suojamekanismeja radikalisoitumista vastaan, asunto, työpaikka ja opiskelu ovat keskeisiä, Cantell-Forsbom kertoo.

Cantell-Forsbomin mukaan vierastaistelijoiden radikalisoitumisen uhka voisi olla joskus perusteltu syy saada muita nopeammin asunto.

– Pitäisi tietenkin olla muutakin tukea. Pelkkä asunto ei ratkaise vielä mitään. Muutkin elämän peruspilarit pitää olla kunnossa.”

Omat asiat ovat sekaisin, mutta maailmanhalaukseen riittää aina aikaa ja resursseja. Sama tauti tuntuu vaivaavan naapurikaupunki Helsinkiäkin, joka haluaa julistautua kaikkien hylätyn turvapaikkapäätöksen saaneiden palvelukeskukseksi.

Kuinka kauan tällaisen järjettömyyden sallitaan jatkua?