Blogi: Juha Ahvio, su 08.10.2017 18:14

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla

Syksyllä 2017 Suomen kansallisvaltiollinen itsenäisyys täyttää 100 vuotta. Juuri nyt on syytä palauttaa mieleen ne monitahoiset vaiheet, joiden myötä suomalaisen isänmaamme itsenäisyys kansallisvaltiona toteutui. Meidän on tunnettava suomalaiset kansallisvaltiolliset juuremme. Vain se, joka tuntee juurensa ja menneisyytensä ja tietää, mitä todella tapahtui, kykenee ymmärtämään tätä päivää ja arvioimaan realistisesti sitä, mihin Suomi on menossa ja etenkin sitä, mihin Suomen pitäisi olla menossa.

Tällaista suomalaisen menneisyyden tuntemista ja todellista nykyisyyden sekä Suomen itsenäisyyden arvon ja merkityksen ymmärtämistä haluamme edistää myös Radio Patmoksessa. Siksi aloitamme tätä perusteemaa käsittelevän ohjelmasarjan, jota toimitan yhdessä radiokollegani Helvi Jääskeläisen kanssa.  

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet on uusi ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla. Sarja käsittelee Suomen valtiolliseen itsenäistymiseen johtaneita keskeisiä tapahtumia ja vaikuttimia. Myös hengellinen kirkollis-kristillinen näkökulma noihin Suomen itsenäistymisen kannalta ratkaiseviin vuosiin ja tapahtumiin on esillä.

Tarkastelun kohteena on Suomen historian ajanjakso 1800-luvun lopulla alkaneesta ensimmäisestä sortokaudesta Suomen niin kutsuttuun ensimmäiseen tasavaltaan ja sen aikaisiin valtiollisen itsenäisyyden säilymisen kannalta merkittävimpiin vaiheisiin.

Erityisesti tarkastellaan vuonna 1917 tapahtuneeseen Suomen itsenäistymiseen välittömimmin johtaneita ja itsenäisyyden varmistaneeseen vuoden 1918 vapaussotaan sekä sen jälkeiseen lyhyeen kuningaskunta-hankkeeseen liittyviä vaiheita.

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja alkaa maanantaina 9.10.2017. Ohjelman jaksojen ensi-illat ovat maanantaisin klo. 20.00. ja jaksojen uusinnat tulevat sunnuntaisin klo. 20.00.

Lähestymme ohjelmasarjan perusteeman lukuisia eri ulottuvuuksia Suomen tasavallan kolmantena presidenttinä vuosina 1931–1937 toimineen Pehr Evind ”Ukko-Pekka” Svinhufvudin (1861–1944) henkilö- ja valtiomieshistorian kautta. Miksi juuri Svinhufvudin kautta?

Siksi, koska Suomen kansallisvaltiollinen itsenäistyminen ja itsenäisyyden varmistaminen vuoden 1918 myrskyisissä vaiheissa henkilöityi pitkälti juuri Svinhufvudiin ja hänen taitavan päättäväiseen ja isänmaalliseen valtiolliseen vaikuttamiseensa.

Akateemiset tutkintonsa historiassa ja juridiikassa suorittanut Svinhufvud oli tuomari, joka nousi vuonna 1899 alkaneen ja Suomen autonomista perustuslaillista asemaa ja olemassaoloa uhanneen ensimmäisen sortokauden venäläistämistoimenpiteiden aikana suomalaisen perustuslaillisen passiivisen vastarinnan kärkihahmoksi, joka vaikutti myös vastarintajärjestö Kagaalin toiminnassa. Svinhufvud edusti tuolloin nuorsuomalaista puoluetta lukeutuen sen konservatiiviseen oikeistonuorsuomalaiseen siipeen.

Hän vaikutti merkittävästi vuonna 1907 toimintansa aloittaneen uuden eduskunnan useiden vaalikausien puhemiehenä. Vuonna 1908 alkaneen toisen sortokauden aikana Svinhufvud jatkoi tinkimätöntä perustuslaillisuudesta kiinni pitämistä ja passiivista vastarintaa Suomeen kohdistuneita entistäkin kovempia laittomia venäläistämistoimia vastaan. Rangaistukseksi tällaisesta vastarinnasta venäläiset karkottivat Svinhufvudin – kuten monia muitakin laittomista venäläistämistoimista kieltäytyneitä virkamiehiä – Siperiaan vuonna 1914.

Suomeen Svinhufvud pääsi palaamaan maaliskuussa 1917 Venäjän olojen ajauduttua sekasortoon bolsevikkivallankumouksen seurauksena. Suomeen palattuaan Svinhufvud toimi prokuraattorina eli oikeuskanslerina ja etenkin niin kutsutun itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana. Tämän senaatin puheenjohtajana hän antoi eduskunnalle Suomen itsenäisyysjulistuksen 4.12.1917, jonka eduskunta hyväksyi 6.12.1917.

Miehittäjän eli Venäjän sotavoimien Suomesta pois ajamiseksi ja valtiollisen itsenäisyytemme käytännön toteuttamiseksi alkaneen Suomen vapaussodan liikkeelle lähdön kanssa samanaikaisesti tammikuussa 1918 alkaneen punakapinan alkuvaiheet senaattori Svinhufvud koki ”maan alle” vetäytyneenä punakaartin miehittämässä Helsingissä. Svinhufvudin onnistui kuitenkin paeta punaisesta Helsingistä laivalla Tallinnaan ja sitä kautta Saksaan. Saksassa Svinhufvud muiden suomalaisten avainvaikuttajien kanssa varmisti keisarillisen Saksan sotilaallisen ja taloudellisen tuen senaatin johtamalle itsenäiselle Suomelle. Saksasta Svinhufvud palasi Ruotsin kautta Pohjanmaalle, valkoiseen Vaasaan, joka käytännössä toimi tuolloin Suomen pääkaupunkina.

Voitokkaan vapaussodan ja venäläisbolsevikkien innoittaman punakapinan kukistumisen jälkeen Svinhufvud toimi itsenäisen Suomen valtionhoitajana ja tuki monarkistista valtiomuotoratkaisua sekä Suomen turvallisuuspolitiikan rakentamista yhteistyössä keisarillisen Saksan kanssa. Kun Saksa kuitenkin kärsi tappion ja ensimmäinen maailmansota päättyi marraskuussa 1918, mureni Suomen monarkistisen hallitusmuodon perusta. Svinhufvud erosi valtionhoitajan tehtävästä joulukuussa 1918. Vuonna 1919 alkoi Suomen ensimmäisen tasavallan aika.

Svinhufvudin valtiomiesura ei kuitenkaan ollut lainkaan ohi, vaan hänet, vuonna 1918 perustettua Kansallista Kokoomuspuoluetta edustaen, kutsuttiin Suomen pääministeriksi vuonna 1930 ja valittiin tasavallan presidentiksi vuonna 1931. Suomen tasavallan presidenttinä Svinhufvud toimi vuoteen 1937, jonka jälkeen hän vetäytyi päivänpolitiikasta. Svinhufvud vaikutti kuitenkin taustalla, etenkin suojeluskuntatoiminnassa.     

Svinhufvud vaikutti virkamiehenä, valtiomiehenä, presidenttinä ja suomalaisen konservatismin merkkihenkilönä kaikissa niissä ratkaisevissa vaiheissa, jotka johtivat Suomen itsenäistymiseen, Suomen itsenäisyyden säilymiseen ja vahvistumiseen. Siksi Svinhufvudin, lain ja oikeuden tinkimättömän kansallismielisen patrioottisen puolustajan, henkilöön ja ajatuksiin sekä valtiolliseen vaikuttamiseen kannattaa paneutua.

Presidentti Svinhufvud ja hänen kansallismielisen perustuslaillinen suomalaiskonservatiivinen politiikkansa ovat juuri sellaista, josta nykyistenkin suomalaisten vaikuttajien ja päättäjien tulisi ottaa oppia.    

Suomi Finland 100 -sivuston ”Svinhufvud, P. E” -artikkelissa luonnehditaan osuvasti konservatiivipoliitikko Svinhufvudia:

”P. E. Svinhufvudin poliittinen johtajuus oli aluksi puhtaan periaatteellista, mutta hallituskokemuksen myötä myös pragmaattista. Sosiaalisena luonteena hän sai tukea erilaisista ryhmistä: nuorsuomalaiset, salainen vastarintajärjestö kagaali, suojeluskunnat, ampujat ja monet yhteiskunnan piirit. Svinhufvudin johtajuudessa olennaista oli se luottamus, jota häntä kohtaan tunnettiin.”

”Svinhufvudin johtajuutta leimasi henkilökohtainen rohkeus pitää oma linja huolimatta painostuksesta tai yleisestä mielipiteestä. Hän puolusti pelottomasti oikeana pitämiään periaatteita. Hän oli myös valmis väistymään, kun olot muuttuivat. Vähiten häntä voi syyttää valtaan takertumisesta.”

”Svinhufvudille Suomen valtiollinen vapaus, lakiin nojaava oikeusvaltio ja vapaisiin vaaleihin perustuva kansanvalta olivat luovuttamattomia perusarvoja. Eduskunnan puhemiehenä hän loi viiden ensimmäisen vuoden aikana sen arvokkaan tyylin, jolla eduskuntaa pyritään johtamaan. Svinhufvudin käytännöllinen johtajuus tuli näkyviin pääministerinä, itsenäisen Suomen ensimmäisenä omana valtionpäämiehenä ja presidenttinä. Hänen lujuutensa ansiosta kaksi kansanvaltaa uhkaavaa kapinaa kukistettiin ja oikeusvaltio ja kansanvalta säilyivät.”

”Svinhufvud oli arvojohtaja, joka piti perusarvoistaan kiinni hyvin vaikeissa tilanteissa. Hänelle oli ominaista mieskohtainen rohkeus ja kyky toimia nopeasti ja päättäväisesti tilanteen vaatimalla tavalla. Kun ovi Suomen itsenäisyyteen raottui suurpoliittisten suhdanteiden seurauksena, Svinhufvud oli valmis epäröimättä tarttumaan tilaisuuteen. Kun sitkeän työn tuloksena saavutettu kansanvalta oli vaarassa, hän oli valmis epäröimättä sitä puolustamaan kaikin käytettävissä keinoin. Hänen poliittinen johtajuutensa näkyi siinä, miten hän osasi rakentaa ratkaisuilleen tarvittavan poliittisen ja sotilaallisen tuen. Hänen myhäilevän ja kansanomaisen ukkotuomarin olemuksensa takana oli raudanluja tahto ja kyky toimia.”

”Yhteiskunnalliselta näkemykseltään Svinhufvud oli ’ukkotuomari’, jonka oikeustaju, arvostelukyky ja kansanomaisuus ovat historiallista perintöä maalaispitäjien nimismiehiltä ja tuomareilta. Erityisesti vanhemmalla iällä omaksutun ’Ukko-Pekan’ muhean olemuksen alle kätkeytyi älykäs juristi, jonka poliittisen taktiikan taju oli huomattavan hyvin kehittynyt.”

”Hänen valtiokäsitystään voi monessa suhteessa pitää peruskonservatiivisena. Hän ei kuitenkaan ollut varsinaisen ’yövartijavaltion’ kannattaja, vaan katsoi, että vahvaa valtiota tarvittiin maanpuolustuksen ja oikeusjärjestyksen ylläpitämiseksi, mutta myös yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseksi.”

Professori Martti Häikiö puolestaan kirjoittaa erinomaisen Suomen leijona: Svinhufvud itsenäisyysmiehenä (Jyväskylä: Docendo, 2017) -teoksensa sivuilla 50, 61, 560 ja 562 seuraavasti Svinhufvudin, kansallismielisen arvokonservatiivin, ydinvakaumuksista sekä 1900-luvun alun sortovuosien ajalta että ajalta juuri ennen talvisodan syttymistä:

”Mutta hän [Svinhufvud] toivoi, että ’mitä vinhemmin iskut [laittomat venäläistämistoimet] putoilevat, sitä kiinteämmin yhtyvät kaikki suomalaiset puolustaakseen kulttuuriamme ja kansallisuuttamme tunkeilijoita vastaan…’”

”…’että kansa lujasti ja sitkeästi pysyy kiinni isiltä perityssä yhteiskuntajärjestyksessä, jonka perusteet pohjaltaan ovat perin kansanvaltaisia. Sillä muistettakoon, että se kansa, joka ei uskalla oikeuttansa puolustaa, se ei saa sitä pitää ja – mikä on tärkeämpi – se ei ole ansainnut saada sitä pitää.’”

”…’Kansamme tulevaisuutta ei kukaan voi mennä ennustamaan. Mutta eräs asia on välttämätön: puolustustahtoamme on lujitettava ja puolustuskuntoamme lisättävä. Siksi epävarma on tulevaisuutemme. Hukka perii sen kansan, joka sitä ei tajua. Naapurimme varustautuu, meidän on tehtävä samoin. – Ja siinä sivussa pidettävä huolta invaliideistamme ja rintamamiehistämme.’”

”’Loppujen lopuksi kansamme omasta kunnosta riippuu sen tulevaisuus. Lapsiin ja nuorisoon on istutettava luja siveellinen ryhti. Sitä osoitti kansamme sortovuosien aikana. Sitä tarvitaan nytkin ja vastaisina aikoina. Vain puolustustahtoinen, ahkera ja elintasoltaan korkea kansa voi vaalia myöskin henkistä pääomaansa ja kartuttaa sitä.’”

”…’Jumalanpelko on koko kansamme henkisen ja siveellisen elämän perusta; kirkko oli sivistyksen levittäjänä ja ylläpitäjänä jo siihen aikaan, kun ei ollut muuta.’ Hän halusi sanoa: ’Tätä maata on rakennettu ja rakennetaan edelleen jumalanpelossa, isänmaanrakkaudella ja työllä, uutteralla työllä. Mutta sitä ei ole rakennettu vihamielisyydellä kirkkoa ja uskontoa vastaan, ei luokkataistelulla eikä omaisuudenjaolla.’”

Näissä Svinhufvud-lainauksissa 1900-luvun alkuvuosilta ja 1930-luvun lopulta tiivistyvät hyvin suomalaiset kansallisvaltiolliset henkiset ja hengelliset juuremme.

Nämä juuret ja niiden pohjalta syntyvät velvoitteet ovat juuri nyt – kun Venäjä Putinin johdolla taas varustautuu ja kun kansallisvaltioiden tuhoon tähtäävä globalistisen isänmaaton EU-eliitti on avannut Euroopan rajat islamilaisille maahantunkeutujille ja kun koululapsia ja -nuorisoamme ja koko kansaamme pyritään juurruttamaan irti kaikista perinteisistä siveysnormeista ja jumalanpelosta homo- ja gender-ideologialla – vähintään yhtä ajankohtaisia kuin Svinhufvudin omana aikana.

Jokainen, joka pitää Suomen kansallisvaltiollista itsenäisyyttä yhä edelleen velvoittavana arvona, ymmärtää, että nyt jos koskaan Suomi tarvitsee juuri sitä samaa isänmaallista ja kansalliskristillistä taisteluhenkeä ja ryhdikkyyttä, jonka siivittämänä Suomi itsenäistyi.

Tunne luovuttamattoman tärkeät suomalaiset kansallisvaltiolliset ja hengelliset juuresi.

Kuuntele Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarjaa Radio Patmoksen taajuuksilla

maanantaisin ja sunnuntaisin klo. 20.00.

Juha Ahvio su 08.10. 18:14

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa

la 29.06. 00:01

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06. 23:03

"Vihapuheen" torjunta, sananvapauden rajoittaminen ja ilmastohulluus etenevät

la 15.06. 22:54

Helatorstain sanoma: Herran Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastuminen takaa lunastuksemme

pe 31.05. 23:12

Europarlamenttivaalit 2019 ovat "kaikkien aikojen mullistavimmat EU-vaalit"

la 25.05. 20:25

Mistä vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa on kyse?

ma 06.05. 23:38

Eduskuntavaalien tuloksesta europarlamenttivaaleihin

pe 26.04. 22:59

Vaikuta vaaleissa kristillissosiaalisen ja kansallismielisen arvokonservatismin puolesta!

la 13.04. 23:49

Nyt tarvitaan sananvapauden puolustajia!

la 30.03. 20:32

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03. 10:23

blogit

Vieraskynä

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07.2019 22:05

Juha Ahvio

Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa

la 29.06.2019 00:01

Professorin Ajatuksia

Kalajuttuja

to 18.07.2019 23:06

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

"Turvallinen" ja "totuudenmukainen" EU-Suomi

to 18.07.2019 23:25

Petteri Hiienkoski

Käsitys ihmisoikeuksista hämärtynyt

la 29.06.2019 22:22

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

EU:n huippuvirat

ke 03.07.2019 14:39

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Metrot - Suomen kehitysmaalaistumisen näyteikkunat

su 14.07.2019 14:34

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Pitäisikö puoluejohtajien tenteissä olla sarjat?

ti 16.07.2019 23:09

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailma valitsee lopulta edistyksen vihreän dystopian sijaan

to 04.07.2019 15:38

Heikki Porkka

Ohjaaja Aku Louhimies vastaan päätoimittaja Jouko Jokinen (yle)

pe 05.07.2019 13:39

Tapio Puolimatka

Nuorison parissa leviävä vaarallinen muoti-ilmiö

ti 09.07.2019 22:18

Olli Pusa

Ilaskivi vastaan Rinne

ke 03.07.2019 11:12

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Punavihreys on politiikan muotiväri, josta myös persut hyötyvät

su 14.07.2019 08:50

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Viha

to 18.07.2019 23:07

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus, osa 2

to 27.06.2019 22:39