Blogi: Juha Ahvio, su 08.10.2017 18:14

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla

Syksyllä 2017 Suomen kansallisvaltiollinen itsenäisyys täyttää 100 vuotta. Juuri nyt on syytä palauttaa mieleen ne monitahoiset vaiheet, joiden myötä suomalaisen isänmaamme itsenäisyys kansallisvaltiona toteutui. Meidän on tunnettava suomalaiset kansallisvaltiolliset juuremme. Vain se, joka tuntee juurensa ja menneisyytensä ja tietää, mitä todella tapahtui, kykenee ymmärtämään tätä päivää ja arvioimaan realistisesti sitä, mihin Suomi on menossa ja etenkin sitä, mihin Suomen pitäisi olla menossa.

Tällaista suomalaisen menneisyyden tuntemista ja todellista nykyisyyden sekä Suomen itsenäisyyden arvon ja merkityksen ymmärtämistä haluamme edistää myös Radio Patmoksessa. Siksi aloitamme tätä perusteemaa käsittelevän ohjelmasarjan, jota toimitan yhdessä radiokollegani Helvi Jääskeläisen kanssa.  

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet on uusi ohjelmasarja Radio Patmoksen taajuuksilla. Sarja käsittelee Suomen valtiolliseen itsenäistymiseen johtaneita keskeisiä tapahtumia ja vaikuttimia. Myös hengellinen kirkollis-kristillinen näkökulma noihin Suomen itsenäistymisen kannalta ratkaiseviin vuosiin ja tapahtumiin on esillä.

Tarkastelun kohteena on Suomen historian ajanjakso 1800-luvun lopulla alkaneesta ensimmäisestä sortokaudesta Suomen niin kutsuttuun ensimmäiseen tasavaltaan ja sen aikaisiin valtiollisen itsenäisyyden säilymisen kannalta merkittävimpiin vaiheisiin.

Erityisesti tarkastellaan vuonna 1917 tapahtuneeseen Suomen itsenäistymiseen välittömimmin johtaneita ja itsenäisyyden varmistaneeseen vuoden 1918 vapaussotaan sekä sen jälkeiseen lyhyeen kuningaskunta-hankkeeseen liittyviä vaiheita.

Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarja alkaa maanantaina 9.10.2017. Ohjelman jaksojen ensi-illat ovat maanantaisin klo. 20.00. ja jaksojen uusinnat tulevat sunnuntaisin klo. 20.00.

Lähestymme ohjelmasarjan perusteeman lukuisia eri ulottuvuuksia Suomen tasavallan kolmantena presidenttinä vuosina 1931–1937 toimineen Pehr Evind ”Ukko-Pekka” Svinhufvudin (1861–1944) henkilö- ja valtiomieshistorian kautta. Miksi juuri Svinhufvudin kautta?

Siksi, koska Suomen kansallisvaltiollinen itsenäistyminen ja itsenäisyyden varmistaminen vuoden 1918 myrskyisissä vaiheissa henkilöityi pitkälti juuri Svinhufvudiin ja hänen taitavan päättäväiseen ja isänmaalliseen valtiolliseen vaikuttamiseensa.

Akateemiset tutkintonsa historiassa ja juridiikassa suorittanut Svinhufvud oli tuomari, joka nousi vuonna 1899 alkaneen ja Suomen autonomista perustuslaillista asemaa ja olemassaoloa uhanneen ensimmäisen sortokauden venäläistämistoimenpiteiden aikana suomalaisen perustuslaillisen passiivisen vastarinnan kärkihahmoksi, joka vaikutti myös vastarintajärjestö Kagaalin toiminnassa. Svinhufvud edusti tuolloin nuorsuomalaista puoluetta lukeutuen sen konservatiiviseen oikeistonuorsuomalaiseen siipeen.

Hän vaikutti merkittävästi vuonna 1907 toimintansa aloittaneen uuden eduskunnan useiden vaalikausien puhemiehenä. Vuonna 1908 alkaneen toisen sortokauden aikana Svinhufvud jatkoi tinkimätöntä perustuslaillisuudesta kiinni pitämistä ja passiivista vastarintaa Suomeen kohdistuneita entistäkin kovempia laittomia venäläistämistoimia vastaan. Rangaistukseksi tällaisesta vastarinnasta venäläiset karkottivat Svinhufvudin – kuten monia muitakin laittomista venäläistämistoimista kieltäytyneitä virkamiehiä – Siperiaan vuonna 1914.

Suomeen Svinhufvud pääsi palaamaan maaliskuussa 1917 Venäjän olojen ajauduttua sekasortoon bolsevikkivallankumouksen seurauksena. Suomeen palattuaan Svinhufvud toimi prokuraattorina eli oikeuskanslerina ja etenkin niin kutsutun itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana. Tämän senaatin puheenjohtajana hän antoi eduskunnalle Suomen itsenäisyysjulistuksen 4.12.1917, jonka eduskunta hyväksyi 6.12.1917.

Miehittäjän eli Venäjän sotavoimien Suomesta pois ajamiseksi ja valtiollisen itsenäisyytemme käytännön toteuttamiseksi alkaneen Suomen vapaussodan liikkeelle lähdön kanssa samanaikaisesti tammikuussa 1918 alkaneen punakapinan alkuvaiheet senaattori Svinhufvud koki ”maan alle” vetäytyneenä punakaartin miehittämässä Helsingissä. Svinhufvudin onnistui kuitenkin paeta punaisesta Helsingistä laivalla Tallinnaan ja sitä kautta Saksaan. Saksassa Svinhufvud muiden suomalaisten avainvaikuttajien kanssa varmisti keisarillisen Saksan sotilaallisen ja taloudellisen tuen senaatin johtamalle itsenäiselle Suomelle. Saksasta Svinhufvud palasi Ruotsin kautta Pohjanmaalle, valkoiseen Vaasaan, joka käytännössä toimi tuolloin Suomen pääkaupunkina.

Voitokkaan vapaussodan ja venäläisbolsevikkien innoittaman punakapinan kukistumisen jälkeen Svinhufvud toimi itsenäisen Suomen valtionhoitajana ja tuki monarkistista valtiomuotoratkaisua sekä Suomen turvallisuuspolitiikan rakentamista yhteistyössä keisarillisen Saksan kanssa. Kun Saksa kuitenkin kärsi tappion ja ensimmäinen maailmansota päättyi marraskuussa 1918, mureni Suomen monarkistisen hallitusmuodon perusta. Svinhufvud erosi valtionhoitajan tehtävästä joulukuussa 1918. Vuonna 1919 alkoi Suomen ensimmäisen tasavallan aika.

Svinhufvudin valtiomiesura ei kuitenkaan ollut lainkaan ohi, vaan hänet, vuonna 1918 perustettua Kansallista Kokoomuspuoluetta edustaen, kutsuttiin Suomen pääministeriksi vuonna 1930 ja valittiin tasavallan presidentiksi vuonna 1931. Suomen tasavallan presidenttinä Svinhufvud toimi vuoteen 1937, jonka jälkeen hän vetäytyi päivänpolitiikasta. Svinhufvud vaikutti kuitenkin taustalla, etenkin suojeluskuntatoiminnassa.     

Svinhufvud vaikutti virkamiehenä, valtiomiehenä, presidenttinä ja suomalaisen konservatismin merkkihenkilönä kaikissa niissä ratkaisevissa vaiheissa, jotka johtivat Suomen itsenäistymiseen, Suomen itsenäisyyden säilymiseen ja vahvistumiseen. Siksi Svinhufvudin, lain ja oikeuden tinkimättömän kansallismielisen patrioottisen puolustajan, henkilöön ja ajatuksiin sekä valtiolliseen vaikuttamiseen kannattaa paneutua.

Presidentti Svinhufvud ja hänen kansallismielisen perustuslaillinen suomalaiskonservatiivinen politiikkansa ovat juuri sellaista, josta nykyistenkin suomalaisten vaikuttajien ja päättäjien tulisi ottaa oppia.    

Suomi Finland 100 -sivuston ”Svinhufvud, P. E” -artikkelissa luonnehditaan osuvasti konservatiivipoliitikko Svinhufvudia:

”P. E. Svinhufvudin poliittinen johtajuus oli aluksi puhtaan periaatteellista, mutta hallituskokemuksen myötä myös pragmaattista. Sosiaalisena luonteena hän sai tukea erilaisista ryhmistä: nuorsuomalaiset, salainen vastarintajärjestö kagaali, suojeluskunnat, ampujat ja monet yhteiskunnan piirit. Svinhufvudin johtajuudessa olennaista oli se luottamus, jota häntä kohtaan tunnettiin.”

”Svinhufvudin johtajuutta leimasi henkilökohtainen rohkeus pitää oma linja huolimatta painostuksesta tai yleisestä mielipiteestä. Hän puolusti pelottomasti oikeana pitämiään periaatteita. Hän oli myös valmis väistymään, kun olot muuttuivat. Vähiten häntä voi syyttää valtaan takertumisesta.”

”Svinhufvudille Suomen valtiollinen vapaus, lakiin nojaava oikeusvaltio ja vapaisiin vaaleihin perustuva kansanvalta olivat luovuttamattomia perusarvoja. Eduskunnan puhemiehenä hän loi viiden ensimmäisen vuoden aikana sen arvokkaan tyylin, jolla eduskuntaa pyritään johtamaan. Svinhufvudin käytännöllinen johtajuus tuli näkyviin pääministerinä, itsenäisen Suomen ensimmäisenä omana valtionpäämiehenä ja presidenttinä. Hänen lujuutensa ansiosta kaksi kansanvaltaa uhkaavaa kapinaa kukistettiin ja oikeusvaltio ja kansanvalta säilyivät.”

”Svinhufvud oli arvojohtaja, joka piti perusarvoistaan kiinni hyvin vaikeissa tilanteissa. Hänelle oli ominaista mieskohtainen rohkeus ja kyky toimia nopeasti ja päättäväisesti tilanteen vaatimalla tavalla. Kun ovi Suomen itsenäisyyteen raottui suurpoliittisten suhdanteiden seurauksena, Svinhufvud oli valmis epäröimättä tarttumaan tilaisuuteen. Kun sitkeän työn tuloksena saavutettu kansanvalta oli vaarassa, hän oli valmis epäröimättä sitä puolustamaan kaikin käytettävissä keinoin. Hänen poliittinen johtajuutensa näkyi siinä, miten hän osasi rakentaa ratkaisuilleen tarvittavan poliittisen ja sotilaallisen tuen. Hänen myhäilevän ja kansanomaisen ukkotuomarin olemuksensa takana oli raudanluja tahto ja kyky toimia.”

”Yhteiskunnalliselta näkemykseltään Svinhufvud oli ’ukkotuomari’, jonka oikeustaju, arvostelukyky ja kansanomaisuus ovat historiallista perintöä maalaispitäjien nimismiehiltä ja tuomareilta. Erityisesti vanhemmalla iällä omaksutun ’Ukko-Pekan’ muhean olemuksen alle kätkeytyi älykäs juristi, jonka poliittisen taktiikan taju oli huomattavan hyvin kehittynyt.”

”Hänen valtiokäsitystään voi monessa suhteessa pitää peruskonservatiivisena. Hän ei kuitenkaan ollut varsinaisen ’yövartijavaltion’ kannattaja, vaan katsoi, että vahvaa valtiota tarvittiin maanpuolustuksen ja oikeusjärjestyksen ylläpitämiseksi, mutta myös yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseksi.”

Professori Martti Häikiö puolestaan kirjoittaa erinomaisen Suomen leijona: Svinhufvud itsenäisyysmiehenä (Jyväskylä: Docendo, 2017) -teoksensa sivuilla 50, 61, 560 ja 562 seuraavasti Svinhufvudin, kansallismielisen arvokonservatiivin, ydinvakaumuksista sekä 1900-luvun alun sortovuosien ajalta että ajalta juuri ennen talvisodan syttymistä:

”Mutta hän [Svinhufvud] toivoi, että ’mitä vinhemmin iskut [laittomat venäläistämistoimet] putoilevat, sitä kiinteämmin yhtyvät kaikki suomalaiset puolustaakseen kulttuuriamme ja kansallisuuttamme tunkeilijoita vastaan…’”

”…’että kansa lujasti ja sitkeästi pysyy kiinni isiltä perityssä yhteiskuntajärjestyksessä, jonka perusteet pohjaltaan ovat perin kansanvaltaisia. Sillä muistettakoon, että se kansa, joka ei uskalla oikeuttansa puolustaa, se ei saa sitä pitää ja – mikä on tärkeämpi – se ei ole ansainnut saada sitä pitää.’”

”…’Kansamme tulevaisuutta ei kukaan voi mennä ennustamaan. Mutta eräs asia on välttämätön: puolustustahtoamme on lujitettava ja puolustuskuntoamme lisättävä. Siksi epävarma on tulevaisuutemme. Hukka perii sen kansan, joka sitä ei tajua. Naapurimme varustautuu, meidän on tehtävä samoin. – Ja siinä sivussa pidettävä huolta invaliideistamme ja rintamamiehistämme.’”

”’Loppujen lopuksi kansamme omasta kunnosta riippuu sen tulevaisuus. Lapsiin ja nuorisoon on istutettava luja siveellinen ryhti. Sitä osoitti kansamme sortovuosien aikana. Sitä tarvitaan nytkin ja vastaisina aikoina. Vain puolustustahtoinen, ahkera ja elintasoltaan korkea kansa voi vaalia myöskin henkistä pääomaansa ja kartuttaa sitä.’”

”…’Jumalanpelko on koko kansamme henkisen ja siveellisen elämän perusta; kirkko oli sivistyksen levittäjänä ja ylläpitäjänä jo siihen aikaan, kun ei ollut muuta.’ Hän halusi sanoa: ’Tätä maata on rakennettu ja rakennetaan edelleen jumalanpelossa, isänmaanrakkaudella ja työllä, uutteralla työllä. Mutta sitä ei ole rakennettu vihamielisyydellä kirkkoa ja uskontoa vastaan, ei luokkataistelulla eikä omaisuudenjaolla.’”

Näissä Svinhufvud-lainauksissa 1900-luvun alkuvuosilta ja 1930-luvun lopulta tiivistyvät hyvin suomalaiset kansallisvaltiolliset henkiset ja hengelliset juuremme.

Nämä juuret ja niiden pohjalta syntyvät velvoitteet ovat juuri nyt – kun Venäjä Putinin johdolla taas varustautuu ja kun kansallisvaltioiden tuhoon tähtäävä globalistisen isänmaaton EU-eliitti on avannut Euroopan rajat islamilaisille maahantunkeutujille ja kun koululapsia ja -nuorisoamme ja koko kansaamme pyritään juurruttamaan irti kaikista perinteisistä siveysnormeista ja jumalanpelosta homo- ja gender-ideologialla – vähintään yhtä ajankohtaisia kuin Svinhufvudin omana aikana.

Jokainen, joka pitää Suomen kansallisvaltiollista itsenäisyyttä yhä edelleen velvoittavana arvona, ymmärtää, että nyt jos koskaan Suomi tarvitsee juuri sitä samaa isänmaallista ja kansalliskristillistä taisteluhenkeä ja ryhdikkyyttä, jonka siivittämänä Suomi itsenäistyi.

Tunne luovuttamattoman tärkeät suomalaiset kansallisvaltiolliset ja hengelliset juuresi.

Kuuntele Itsenäisen Suomen syntyvaiheet -ohjelmasarjaa Radio Patmoksen taajuuksilla

maanantaisin ja sunnuntaisin klo. 20.00.

Juha Ahvio su 08.10. 18:14

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03. 10:23

Mitä kansallismielisyys, nationalismi, todella on?

pe 08.03. 01:01

Vuoden 2019 vaalit ovat ratkaisevan tärkeitä

su 17.02. 21:28

Isänmaa tänään -ohjelmasarja alkaa Radio Patmoksen taajuuksilla

la 09.02. 00:01

Kommunistinen nyrkkitervehdys ilmaisee jumalattomuutta ja vihaa

la 02.02. 23:20

Helsingin Sanomat on paljastavinaan antisemitistisen Soros-vastaisen salaliiton vetomalla juutalaisvastaiseen salaliittoteoriaan!

la 26.01. 23:57

Oulun seksuaalirikokset ja avointen rajojen maahanmuutto

su 20.01. 10:52

Vuosi 2019 totuuden valossa -luentosarja alkaa

la 12.01. 00:06

GCM-sopimus edistää globalistista YK-radikalismia

la 05.01. 23:01

Jumalan Pojan inkarnaatio on joulun ydinsanoma myös vuonna 2018

su 23.12. 20:49

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Loogista ja tavallaan loogista

ma 25.03.2019 21:40

Jukka Hankamäki

Miksi "#Suostumus2018"-aloitteeseen ei pidä suostua?

ma 25.03.2019 21:44

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tiedonvälittäjän vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Tapauskertomus: Muslimimaasta tullut valehteli ja sai turvapaikan

pe 22.03.2019 23:24

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Pelastetaan lottopotti Järvenpään kaupungille

ma 25.03.2019 21:43

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Pekka Haavisto ja Paroni von Munchausen

la 23.03.2019 08:13

Heikki Porkka

Tappiosta tappioon

ti 26.03.2019 08:47

Tapio Puolimatka

"Homofobinen" professori haluttiin erottaa Oxfordin yliopistosta

pe 22.03.2019 21:47

Olli Pusa

Demokratia vaarassa?

ti 26.03.2019 12:22

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Aikakauden alku

ma 25.03.2019 21:41

Matti Viren

Paula ja Donald

ma 25.03.2019 21:20