Blogi: Timo Vihavainen, la 07.10.2017 11:51

Esimerkkiä suomesta!

Suomalaistukoon Eurooppa

 

Eri kirjoitusjärjestelmät jakavat Euroopan moniin osiin. Kiinassa vallitsevaa kielten moninaisuutta yksi ainoa järjestelmä sen sijaan yhdistää.

Kysyä voi, kumpi on parempi ja rationaalisempi. Ehkäpä sentään kiinalainen järjestelmä, jolla toki on omat ongelmansa, suuretkin.

Suurimmat erot ovat Euroopassa latinalaisen ja toisaalta kyrillisen sekä kreikkalaisen kirjaimiston välillä. Vuoden 1930 paikkeilla, kun Venäjällä muutenkin oltiin radikalismin huipulla, oli sikäläinen kirjoitus määrä muuttaa latinalaiseksi.

Reuna-alueilla muutettiinkin arabialainen aakkosto latinalaiseksi. 1930-luvun toisella puoliskolla tuo latinitsa kuitenkin muutettiin kaikkialla kyrilliikaksi, yleensä muutaman oman kirjaimen kera. Vain gruusia ja armenia säikyttivät ikivanhan kirjaimistonsa.

Kuitenkin esimerkiksi karjalaa kirjoitettiin nyt kyrilliikalla. Sehän oli vuoden 1937 lopusta korvannut suomen, jota ei enää kirjoitettu millään kirjaimistolla ja potentiaaliset kirjoittajatkin oli suurelta osin tapettu. Vielä 1930-luvun alussa professori Bubrich oli kehittänyt Tverin karjalaisille oman kielen, jota kirjoitettiin latinitsalla. Olipa oma lehtikin: Kolhozoin puoleh.

Niinpä Neuvostoliitto 1930-luvun lopulla oli kielellisesti tai ainakin kirjoituksellisesti yhtenäisempi kuin koskaan. Kun siihen sitten yhdistettiin Baltian maat, ei niiden kirjaimistoa enää kuitenkaan ruvettu muuttamaan.

Siinä siis sittenkin tuli ryppy yhtenäisyyteen. Venäläis-länsieurooppalainen kulttuuriraja jäi tietenkin voimaan, mutta raja kulki nyt Neuvostoliiton sisällä ja voitiin todeta jopa kirjaimistosta.

Mutta kuinka on laita Euroopan unionin? Onko meillä vain kaksi kirjoitusjärjestelmää kun on kahdet aakkosetkin, ne meidän ja kreikkalaisten?

Näinhän ei ole ja tämän saavat katkerasti kokea ne, jotka siirtyvät yhdestä aakkostosta toiseen. Loputtomat väärinkäsitykset on sisäänrakennettu eurooppalaiseen systeemiin, jonka kirjavuus ei unioninkaan oloissa osoita mitään merkkejä loppumisestaan.

Otetaanpa vaikka aluksi kirjaimisto. Englannin pohjalle rakennettu tietokoneiden kieli ei näytä millään oppivan sellaisia merkkejä kuin ä, ö tai ü puhumatta nyt vaikkapa sellaisista kuin ñ, å, tai ȕ, joka säännöllisesti sekoitetaan ü-kirjaimeen.

Kuten jokainen tietää, näitä erikoiskirjaimia on kymmeniä ja jokaisessa itsesään kunnioittavassa kielessä sellaiset on katsottu välttämättömiksi. Tuo siunattu tekoäly vain näyttää laskevan aseensa tämän kirjavuuden edessä.

Erikoismerkkien kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista eikä anglosaksinen maailma tunne eikä tunnusta niitä. Sille onkin riittävästi haastetta oman järjettömän epäsäännöllisen kirjoitustavan ymmärtämisessä. Ainakin sen tasoa on hauska testata aikuisten tavauskilpailuissa, jotka eivät siis ole mikään vitsi.

Suomea kirjoitetaan, kuten lausutaankin ja tämän kyllä huomaa esimerkiksi Pisa-testeissä. Voi olla, että koululaitoksemme, joka nyt on innostunut kokeilemaan uudelleen Neuvostoliiton 1920-30-lukujen menetelmiä, onnistuu tuhoamaan tämänkin edun, mutta lähtökohdat joka tapauksessa ovat olleet hyvät.

Mutta siitä Euroopan kirjavuudesta. Otetaanpa esimerkiksi kirjainyhdistelmä ch. Veikkaan, että alle prosentti eurooppalaisista tietää, miten se lausutaan edes suurimmissa eurooppalaisissa kielissä.

Ne, jotka osaavat englantia, ymmärtävät, että foneettisesti tämä tarkoittaa äännettä tš. Sama koskee espanjaa. Ranskaksi se kuitenkin äännetään suhuässänä, eli siis š ja italiaksi k:na. Saksassa ja tšekissä se äännetään h:na, ruotsissa ranskalaisvaikutuksen peruna usein š:nä, suomessa sh:na, jos nyt yleensä äännetään, kun c ei kuulu aakkostoomme.

Tämä moninaisuus nyt tietenkin on rikkautta, kuinkas muuten ja oikein hauskaakin, mutta siinä on ongelmansa.

Ongelmia tulee aina ja poikkeuksetta kun ruvetaan translitteroimaan eli siis kääntämään yhdestä kirjaimistosta toiseen. Tätä koskevat säännöt ovat kyllä ihan selkeät ja yksiselitteiset, mutta ne ovat jokaisessa kielessä erilaiset, sen kielen mukaiset.

Niinpä jokaisen, joka translitteroi, täytyy tietää, mistä kielestä hänen käsittelemänsä sana on peräisin ja mihin kieleen se siirretään. Muuten tulee tuhoja.

Niinpä esimerkiksi sana Helsinki on suomea ja translitteroidaan venäjäksi muotoon Хельсинки. Se on ihan oikein. Mutta kun se translitteroidaan takaisin latinalaiseen kirjaimistoon, on käytettävä suomalaista systeemiä. Käytettäessä englantilaista saadaan tulokseksi Khel’sinki, vaikka työ tehdään aivan moitteettomasti.

Lukijaa ja translitteroijaa jää usein myös askarruttamaan kyrilliseksi translitteroitujen nimien alkumuoto. Sen tietääkseen on nimittäin tiedettävä, mistä kielestä nimi on peräisin.  Muuten syntyy hullunkurisia ja vääriä muotoja, joita kirjallisuutemme on tulvillaan.

Ranskalaiset nimet pystyy usein tunnistamaan, mutta erityisen petollisia ovat englantilaiset, koska siinä kielessä ei ole mitään johdonmukaista ääntämyksen ja oikeinkirjoituksen suhdetta, vaan keskiajan munkkien hölmöilyt elävät siellä yhä meidän kiusanamme.

Miten siis translitteroimme vaikkapa paikannimen Reading? Se ei ole Ридинг, kuten lukemista tarkoittava verbi olisi, vaan Рединг. Esimerkkejä voi lisätä loputtomiin.

Kaikkein vaikeinta näyttää tässä Euroopan historian kehitysvaiheessa olevan sen ymmärtäminen, ettei yksittäisille kirjaimille ja kirjainyhdistelmille ole olemassa mitään yhtenäistä translitterointia, vaan asia riippuu käytetystä kielestä. Sitä paitsi englannissa ei yhtenäisyyttä edes ole.

Jokainen törmää aina silloin tällöin siihen, että venäläiset translitteroivat kieltään ranskalaisittain, vaikka kieli, johon kirjoitus siirretään olisi mikä muu tahansa.

Niinpä j tarkoittaa ž:tä, ou u:ta ja niin edelleen. Kun ranska oli vanha passien kieli, jäi monen siirtolaisen virallinen nimi ranskankieleen translitteroiduksi. Kuitenkin suomalaisen on vaikea hoksata, että esimerkiksi Joukoff tarkoittaa Žukovia tai että nimen Souny takana on itse asiassa suomalainen Suni.

Meillähän tietenkin on omat sääntömme, mutta niistä laistetaan jatkuvasti, osaksi syynä on varmasti tietämättömyys, osaksi kai jokin muu.

Mutta asia on oikeastikin hankala. Mikäli translitteroimme virheettömästi suomalaisen systeemin mukaan, eivät ulkomaalaiset sitä välttämättä ymmärrä. Niinpä moni käyttää englantilaista translitterointia, mikä usein tuottaa järkyttäviä tuloksia.

Pelkkä pahoinvointi ei kuitenkaan tule pysäyttämään englannin ylivaltaa, ellei asialle tehdä jotakin esimerkiksi juuri EU:n puitteissa.

Yleismaailmallisia translitterointijärjestelmiä on olemassa. Venäjää voidaan translitteroida ns. tieteellisesti, jolloin kirjoittaminen on aika hidasta erilaisten hattujen takia.

Sama koskee ISO 9-järjestelmää, joka muuten on verraton ja välttämätön työkalu kirjastoissa. Olisi muuten mahdotonta löytää venäläisiä kirjoja käyttämällä kansallisia translitterointeja.

Mikäli haluttaisiin ottaa merkittävä askel kohti kyrilliikan ja latinitsan lähenemistä, määrättäisiin Euroopalle varmaankin yhteinen translitterointijärjestelmä, kun ei siitä kyrilliikan latinalaistamisesta näytä mitään tulevan.

Mutta ongelman taustalla ovat itse asiassa Euroopan maiden kansalliset kirjoitustavat, jotka olisi hyvä yhtenäistää. Englanti, joka nyt on niskan päällä, tarjoaa kuitenkin aivan säälittävän kehnon esikuvan. Ehdotankin, että koko Eurooppa ottaisi mallia Pisa-maa Suomesta. Viekööt Suomen edustajat tämän viestin sinne, minne pitää ja panostakaamme vakavasti tähän projektiin, joka edesauttaisi Euroopan keskinäistä yhteisymmärrystä.

 

Timo Vihavainen la 07.10. 11:51

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Imperiumin rajat

ke 26.06. 23:57

Suunnitelmat oli vahvistettu

ke 26.06. 00:07

Demokraattinen repressio

ma 24.06. 23:40

Saaristolaivaston vaiheista

ma 24.06. 00:18

Venäjällä osataan

to 20.06. 23:01

Maa, joka oli

ti 18.06. 23:48

Helppohintaisuuden kysymyksiä

la 15.06. 01:04

Edelläkävijämaa

su 09.06. 22:53

Heräämisiä

to 06.06. 23:11

Kyydistä ja kyydityksistä

ke 05.06. 23:40

blogit

Vieraskynä

Kirkko ja Pride - Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta

to 27.06.2019 00:12

Juha Ahvio

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen ja Helsinki Pride -yhteistyö kirkkolain ja kirkkojärjestyksen valossa

to 20.06.2019 23:03

Professorin Ajatuksia

Demarit pettivät tanskalaiset

ke 26.06.2019 23:51

Marko Hamilo

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05.2019 16:12

Jukka Hankamäki

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

ti 04.06.2019 23:07

Petteri Hiienkoski

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä

ma 24.06.2019 15:54

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

PS:n eurovaalitulos historiansa paras

ma 27.05.2019 20:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Multikultin edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

ma 24.06.2019 14:28

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Kokko-kieltolaki ei sytytä

ma 24.06.2019 23:43

Mika Niikko

Hallitusohjelma, Seta ja lapset

ke 26.06.2019 00:10

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

HBO Chernobyl sarja - Greenpeacen valheellista narratiivia

su 16.06.2019 10:20

Heikki Porkka

Facebook rakastaa minua

ke 26.06.2019 21:53

Tapio Puolimatka

Sukupuoli-ideologia estää kriittisen seksuaalikasvatuksen

ti 18.06.2019 00:49

Olli Pusa

Vappusatasesta juhannuskympiksi?

la 22.06.2019 10:11

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Voiko pahemmin epäonnistua kuin Soini?

ti 25.06.2019 19:04

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Kansanvaihdon kiihdyttäminen

pe 07.06.2019 23:27

Timo Vihavainen

Imperiumin rajat

ke 26.06.2019 23:57

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus?

ma 24.06.2019 00:19