Blogi: Timo Vihavainen, ke 27.09.2017 09:07

Koskessa kolisten

Niagaraa laskiessa

 

Suuresti arvostamani brittihistorioitsija Thomas Carlyle julkaisi vuonna 1867 pamfletin Shooting Niagara. And After?

Kiukkuinen purkaus johtui uudesta äänioikeusreformista, joka kaksinkertaisti äänestäjien määrän.

Me, joille yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on itsestäänselvyys, emme välttämättä pysähdy ajattelemaan, että sen arvostelijalla saattoi olla joitakin huomionarvoisia näkökohtia esitettävänään.

Ihmisten ja heidän tekojensa moraaliseen eriarvoisuuteen uskova Chelsean oraakkeli korosti asian sitä puolta, ettei mistään asiasta voinut tehdä arvokasta se, että mahdollisimman monet ihmiset sitä halusivat. Eivätkö ihmiset haluakin kaikenlaisia vastenmielisiä ja halpamaisia asioita?

Nyt näköjään haluttiin jopa asioiden keskinäinen arvojärjestys ratkaista sen mukaan, miten monta ihmistä kutakin niistä halusi: Count of Heads to be the Divine Court of Appeal on every question and interest of mankind…

Mihin tästäkin tie johtaisi: That, in a limited time, say 50 years hence, the Church, all Churches and so- called religions, the Christian Religion itself, shall have deliquesced, into “Liberty of Conscience, Progress of Opinion, Progress of Intellect, Philanthropic Movement, and other aqueous residues, of a vapid badly-scented character ; and shall, like water spilt upon the ground, trouble nobody considerably thence forth, but evaporate at its leisure.

Antaapa siis mennä vaan, kun on alamäki taas, eihän mihinkään asiaan sovi puuttua eikä siihen olisi oikeuttakaan:  That, in lieu thereof, there shall be Free Trade, in all senses, and to all lengths: unlimited Free Trade, which some take to mean, ‘Free racing, ere long with unlimited speed, in the career of Cheap and Nasty; this beautiful career, not in shop- goods only, but in all things temporal, spiritual and eternal …

Carlyle, sivumennen sanoen, oli se, joka ensimmäisenä kiinnitti Friedrich Engelsin huomion Englannin työväenluokan ahdinkoon. Hänen mielestään se niin sanottu taloustiede, joka kielsi auttamasta köyhiä, oli synkkää oppia -dismal science- jossa perusasiat olivat pahasti vialla.

Totuus ja oikeus näet vaativat, että jotakin oli tehtävä, vaikka humpuukimestarit julistivat, että kaikki meni parhaalla mahdollisella tavalla, kun sen annettiin mennä vaan ja ehkäpä vauhtia vielä lykättiin lisää.

Carlyleä julkaistiin vuosisadan vaiheessa aika lailla Suomessakin. Hän oli moraalinen opettaja, jota myös Tolstoi arvosti kuten arvattavasti myös suomalainen työväenluokka, joka Jasnaja Poljanan vanhusta niin suuresti ihaili.

 Inhimillisyys ja moraalisesti arvokkaat asiat eivät kiukkuisen skotin mielestä olleet mikään automaatti, joka tarvitsi vain käynnistää ja alkoi oitis tuottaa mahdollisimman paljon mahdollisimman monelle, kuten utilitaristit uskoivat.

No, eihän se äänioikeuden laajentaminen sentään tainnut mitään katastrofia tuottaa? Ehkä naistenkin äänioikeus oli aivan perusteltu asia? Kukapa nykyään uskaltaisi edes epäillä tuota asiaa, saati vastustaa ja millä perusteella?

Nyt jälkeen päin näyttää varsin yhdentekevältä, oliko Englannissa äänioikeus hieman useammalla vai harvemmalla. Moni ilmeinen mielettömyys joka tapauksessa tuli reformin kautta kumotuksi.

Mutta siinä Carlyle näyttää olleen aivan oikeassa, että erilaiset vapaudet, oikeudet ja usko kaiken paranemiseen ja edistymiseen vapauttamisen kautta sekoittuivat ennen pitkää yhdeksi mössöksi, jonka arvosteleminen ja arvottaminen kävi tarpeettomaksi ja mahdottomaksi. Järjen käytön voi lopettaa, kun yleisavain onneen oli käytössä.

Neuvostoliiton loppuaikoina kuultiin usein absurdi tunnus: ”enemmän vapautta, enemmän sosialismia!” Molemmat kun olivat arvostelun yläpuolella, ei niiden vaatimista voinut vastustaa, eteenpäin oli vain mentävä, vaikka seinä oli vastassa. Jäljelle jäi vain mahdollisuus määritellä, mitä noilla asioilla oikein tarkoitettiin tässä ja nyt.

Kova todellisuus teki lopun sosialismista ja vapaus teki saman tasa-arvolle. IMF-ortodoksian mukaan Venäjäkin siten läksi ainoalle oikealle, maksimaalisen vapauttamisen tielle. Siitä se on myöhemmin julkeasti livennyt koko kansainvälisen yhteisön närkästykseksi, mutta se on jo toinen asia.

Globalistinen ideologia näyttää nyt olevan se ylivertainen totuus, joka vapauttaa adeptinsa tarpeesta käyttää järkeä. Yksi sen pyhistä dogmeista on vapaa liikkuvuus.

Talouden globalisoituminen on asia, jolle me emme mitään mahda, mutta juuri sen takia olisi välttämätöntä pyrkiä suojautumaan sen vaikutuksilta.

Kuten Vesa Kanniainen uusimassa Kanava-lehdessä kirjoittaa, vapaa muuttoliike ja hyvinvointivaltio ovat kestämätön yhdistelmä. Jompikumpi siis on lopetettava eikä kuviteltava, että kaikki jotenkin vain menee mahdollisimman hyvin, kun sen annetaan mennä vaan.

Tällainen valintatilanne näyttää kummalista kyllä, olevan monille ns. hyvin koulutetuillekin ja ehkäpä ensi sijassa juuri heille, mahdoton käsittää.

Lapsellisia kuvitelmia siitä, miten valikoimaton muuttoliike parantaa maan huoltosuhteen, ei ole saatu normaalin aritmetiikan avulla loppumaan. Aivan käsittämätöntä on, ettei hälläväliä-politiikan suosijoiden piiristä ole koskaan esitetty yhtään lukua koskien maahanmuuttajien optimaalisia ja maksimaalisia määriä millään aikavälillä, enempää kuin tulijoille esitettäviä kriteereitä.

Tämän täytyy ilmeisesti tarkoittaa sitä, ettei sellaisia lukuja ajatella lainkaan mahdollisiksi. Vai pannaanko ovet yhtäkkiä kiinni sitten, kun maassa on 10, 20, 30, 40 tai 50 prosenttia valikoimattomia maahantulijoita?

Huomautettakoon tässä erityisesti, ettei pakolaisuutta ja maahanmuuttoa saa tai ainakaan saisi sekoittaa toisiinsa. Pakolaisen velvollisuus on, niin haluttaessa, poistua maasta niin pian kuin turvapaikkaa ei enää tarvita.

Kanniainen toteaa myös sen sinänsä triviaalin tosiseikan, ettei Geneven pakolaissopimus kelpaa maahanmuuttopolitiikan perustaksi. Kuinka se voisi kelvatakaan?

Jokaisella maalla on oikeus asettaa kriteerit mahdollisille uusille kansalaisilleen, eikä tällä ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa.

Nämä asiat näyttävät kuitenkin valtavirran keskustelussa sotkeutuneen kummalliseksi ja, uskallan sanoa, pahalta haisevaksi seokseksi, jossa ei edes voi esittää kysymyksiä eikä alkeellisinkaan looginen argumentti mene läpi, ei vaikka se olisi peruskoulussa opittua aritmetiikkaa.

Vaan entäpä jos tilanteemme olisikin kuin 1800-luvun Englannissa? Jospa loistava polku kohti edistyksen uusia huippuja vielä onkin edessämme eikä ole tarvetta mihinkään muuhun kuin kaiken maksimaaliseen vapauttamiseen?

Sillä, joka näin uskoo, olisi normaalisti todistustaakka, mutta tuntuu nyt siltä, ettei tällaisen taakan olemassaoloa edes kyetä kuvittelemaan.

Vesa Kanniaisen artikkeli on kovin harvinainen huutavan ääni korvessa ja jokaisen, joka kannattaa nykyistä hälläväliä-politiikkaa, olisi syytä vastata sen argumentteihin. Ne puheet lintujen lennosta ovat intellektuaalisesti ala-arvoista populismia.

Timo Vihavainen ke 27.09. 09:07

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Leikin uudet säännöt

la 18.05. 09:47

Militarismin voittokulku

to 16.05. 22:21

Aave nousi kummittelemaan

ti 14.05. 23:43

Jokapäiväinen leipämme

ma 13.05. 22:10

Kolme kovaa anarkistia

su 12.05. 21:16

Suurten rosvojoukkojen aikaa

to 09.05. 22:07

Koti, uskonto ja isänmaa

ke 08.05. 22:58

Rooma ja me

ti 07.05. 22:57

Maailman toiseksi suurin merikatastrofi?

ma 06.05. 23:33

Nationalismin mallimaa

su 05.05. 22:23

blogit

Vieraskynä

Suomalaisille jatkossakin maitoa ja bensaa!

to 16.05.2019 22:33

Juha Ahvio

Mistä vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa on kyse?

ma 06.05.2019 23:38

Professorin Ajatuksia

EU-vaalien tärkeät asiat

la 18.05.2019 09:46

Marko Hamilo

Kuinka muutosta äänestetään - miksi oikeistolaisen kannattaa äänestää perussuomalaisia

su 14.04.2019 09:35

Jukka Hankamäki

Suomelle tärkeät europarlamenttivaalit

to 09.05.2019 22:08

Petteri Hiienkoski

Arkkipiispan tuella sananvapautta vastaan

la 18.05.2019 16:09

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Euvostoliiton purkaminen alkaa vihdoinkin!

ke 01.05.2019 16:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kansallismielisten vietävä ympäristöagenda vihreiltä

ti 14.05.2019 23:15

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Kentän hyytävä viesti kepun johdolle: emme äänestä...tai äänestämme persuja

ke 15.05.2019 23:40

Mika Niikko

Somekampanja käänsi tuhansien turvapaikkavaeltajien suunnan

su 07.04.2019 23:11

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailman muovin kierrätys totaalikaaoksessa Uusi raporttini julki Lontoossa

ke 15.05.2019 20:55

Heikki Porkka

Yle, Trump, Orban, Salvini, "islamismi" ja Tynkkynen

ti 14.05.2019 12:56

Tapio Puolimatka

Itsemäärittelyyn perustuva sukupuolikäsitys luo turvattomuutta

to 16.05.2019 22:24

Olli Pusa

Islaminuskoiset eivät sopeudu

su 19.05.2019 21:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Chile ja media

to 04.04.2019 21:30

Reijo Tossavainen

Mitä sinä haluat?

pe 17.05.2019 21:13

Jessica Vahtera

Säästöjä ammattiylpeyden hinnalla

to 04.04.2019 19:27

Pauli Vahtera

SDP valehtelijoiden klubi

pe 03.05.2019 21:34

Timo Vihavainen

Leikin uudet säännöt

la 18.05.2019 09:47

Matti Viren

Anekauppa

la 18.05.2019 10:00