Blogi: Olli Pusa, ti 26.09.2017 02:32

Edustuksellisen demokratian kriisi

Mietitäänpä hetki otsikon sisältöä. Edustuksellinen demokratia tarkoittaa sitä, että valtaa käyttävät ihmiset, jotka edustavat joitakin tahoja ja jotka ovat saaneet siihen valtakirjan noilta tahoilta. Yleensä valtakirja annetaan vaaleissa. Siis edustuksellisen demokratian vallankäyttäjien tulisi edustaa noita valtakirjan antajia eli äänestäjiä. Nyt tuo edustuksellinen demokratia tuntuu olevan rikki ja lukuisissa maissa vaaleista on tullut arvaamattomia.

Jos lähdetään siitä, että päättäjät edustavat äänestäjiä, päädytään aika kummallisiin tilanteisiin. Otetaan esimerkiksi maahanmuutto Eurooppaan islamilaisista maista. Jokin aika sitten tehtiin useissa Euroopan maissa mielipidetutkimus ihmisten ajatuksista tuollaisesta maahanmuutosta. 2/3-osaa vastaajista halusi lopettaa kokonaan tuollaisen maahanmuuton ja 1/3-osa oli valmis jatkamaan sitä ainakin jossakin määrin. Silti eurooppalaisten mielipiteellä ei ole ollut päättäjiä ohjaavaa vaikutusta.

Samanlaisia asetelmia on monissa muissakin asioissa. Valtaosa suomalaisista vastustaa EU:n tekemistä liittovaltioksi, mutta poliitikot toteuttavat tuota kehitystä. Siinä ei sanota ääneen mitä tehdään, vaan ”syvennetään euroalueen yhteistyötä” tai jotakin vastaavaa. Siis toteutetaan politiikkaa asteittain vastoin ihmisten mielipidettä kertomatta mitä oikeasti tehdään. Jos vastustus on voimakasta, voidaan tahtia joutua hidastamaan.

Siis poliitikot ovat äänestäjien edustajia? Kun seuraa poliittisen järjestelmän saamaa kritiikkiä kansalaisten keskuudessa, ei oikein näytä siltä? Aikaisemmin EU:n integraatiossa yritettiin hakea integraatiolle oikeutusta suorista kansanäänestyksistä. Tuo tie ajautui umpikujaan, kun joissakin maissa äänestettiin vastoin suunniteltuja uudistuksia. Jouduttiin toistamaan äänestyksiä ja painostettiin kyseisen maan asukkaita, jotta saataisiin ”oikea” tulos.

Tuollaisista äänestyksistä luovuttiin, kun ne eivät tuoneet legitimiteettiä päätöksille ja olivat vaikeasti ohjailtavissa. Nyt vallitseva oppi on, että kansanäänestyksiä pitää välttää. Ihmiset ovat liian tyhmiä päättämään itse asioista. Sen sijaan paradoksaalisesti noiden tyhmien ihmisten valitsemat edustajat ovat viisaita päättämään asioista, vaikka vastoin äänestäjiensä tahtoa. Edustajia on helpompi hallita kuin kansalaisia. Median kautta heitä voidaan nostaa ja laskea ja käytännössä lahjoa erilaisilla viroilla ja muilla palkkioilla. Kaukaa ei varmaan Suomessakaan tarvitsisi hakea esimerkkejä.

Ei sinänsä ole ihme, että yksittäinen kansalaisten vastustama asia ei riitä aiheuttamaan räjähdystä poliittisessa kentässä. Se voi olla niin pieni tekijä, että jää isompien asioiden jakoihin. Mutta kun kansalaisia laajasti kuohuttavat asiat sivuutetaan, kyse on siitä, että poliittinen järjestelmä edustaakin jotakin muuta tahoa kuin äänestäjiä. Meilläkin on paljolti arvoitus, kuka esimerkiksi lopulta ohjailee poliittisia puolueita? Keitä ovat piilossa oleva kummisedät?

Tuohon viittaa myös se, että edustajat laajasti vastustavat kansanäänestyksiä. Ne rajoittaisivat heidän mahdollisuuksiaan palvella ”muita isäntiä”. Kansalaisten mielipiteenhän pitäisi olla sen, jota edustuksellinen poliittinen demokratia toteuttaa. Jos kansalaisilta tulee selkeä kannanotto asioihin, sen luulisi auttavan heidän edustajiaan ajamaan äänestäjiensä tahtoa. Jos he sitä haluavat ajaa.

Kansalaisten mielipidettä ja äänestämistä on pystytty kohtalaisesti ohjailemaan median avulla. Sosiaalisen median nousu on tuonut ongelmia tähän malliin. Enää ei ihmisiä pystytä ohjailemaan kuin ennen. Esimerkiksi Saksan vaaleissa jopa verorahoitteinen media alkoi aggressiivisesti kampanjoida AfD puoluetta vastaan. Kampanja oli niin aggressiivinen, että se saattoi jo kääntyä itseään vastaan ja auttaa kyseistä puoluetta. Se on ollut poikkeuksellisen hyvin esillä sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Twitterissä. Sama päti USA:ssa poliittisen eliitin ulkopuolelta tulleeseen Trumppiin.

Kun sosiaalinen media on muodostunut ongelmaksi nykymuotoisen koneiston toiminnalle, on sitä alettu sensuroimaan varsin härskein menetelmin. Avuksi on otettu kyseisten kaupallisten medioiden painostaminen taloudellisia seurauksia sisältävillä uhkauksilla ja syytteiden nostaminen varsin epäselvien lakipykälien mukaan. Metodit alkavat epäilyttävästi muistuttaa vanhan Neuvostoliiton aikoinaan toteuttamia.

Ei riitä, että syytellään väärinajattelijoita eri asioista vaan estetään suorastaan laittomilla tavoilla niiden toimintaa. Häiritään laittomasti kokouksia, tuhotaan vaaliesitteitä ym. Paradoksaalista on, että tällaisia lähinnä fasismiin liitettyjä toimintamalleja toteuttavat itseään suvaitsevaisiksi väittävät ihmiset. He tuntuvat olevan kaikkein suvaitsemattomimpia toisin ajattelevia kohtaan. Demokratiaa kunnioittavia he ainakaan eivät ole.

Monet veneen keikuttajiksi syytetyt itse asiassa edustavat aika paljon kansalaisten laajaa mielipidettä. Mutta heitä vaiennetaan, koska heidän mielipiteensä eivät sovi puolueiden kummisetien tavoitteisiin. Kumisedät tarvitsevat poliittisen järjestelmän kaltaisen koneiston. Jos he alkaisivat suoraan käyttää valtaa, ihmiset nousisivat kapinaan. Tästä näkökulmasta poliitikot ovat kummisetiä palvelevia näyttelijöitä, jotka edistävät kummisetiensä intressejä ja saavat palkkion toiminnastaan eri tavoilla.

Meillä kuten muualla seurataan mediassa gallup-lukujen muutoksia ja spekuloidaan niiden merkityksellä. Mutta entäpä jos silloin kiinnitetään huomiota vääriin asioihin? Tällaisella konseptilla toimittaessa tuskin mikään todellinen muutosvoima pystyy samaan todellista muutosta aikaan. Sitä ennen sellaiset liikkeet on revitty riekaleiksi median rumputulella, oikeusprosesseilla, lahjomalla ei tavoin liikkeiden kellokkaita ym.

On pohtimatta, millaista muutosta nykymuotoinen edustuksellinen demokratiamme tarvitsisi, jotta se toimisi ja pystyisi ajamaan ihmisten haluamia asioita? Mitä suurempia mammuttihallintoja pystytetään, sitä enemmän tulee välikäsiä ihmisten ja edustuksellisten päättäjien väliin ja sitä vaikeampaa on valvoa asioita. Ei ihme, että halutaan mammuttimaisia Euroopan Yhdysvaltoja ja muita rakenteita. Muutos tulee silloin ainoastaan kriisien ja romahdusten kautta eli kaikkein vaikeinta mahdollista tietä.

On syytä palauttaa mieleen, että Suomessakin nykymuotoinen edustuksellinen demokratia on vain reilut 100 vuotta vanhaa. Sitä ennen edustuksellista demokratiaa toteutettiin vuosisatoja säätyvaltiopäivien kautta. Ne olivat silloin legitiimi hallintomalli. Mutta reilut 100 vuotta sitten yhteiskunnassa tapahtui valtava muutos ja säätyvaltiopäivät eivät kyenneet vastaamaan sen ajan haasteisiin. Kriisien myötä tuo hallintomalli korvautui nykymuotoisella edustuksellisella demokratialla.

Nyt ilmassa on samanlaista muutosta. Nykymuotoinen edustuksellinen demokratia pystyy huonosti vastaamaan ihmisten vaatimuksiin. Tarvittaisiin jokin uudenlainen muotoilu demokratian toteuttamiseksi. Sen sijaan, että aina ollaan seuraavinaan gallup-lukujen desimaalien kehitystä, kannattaisi miettiä mitä muutoksia nykyiseen malliin tarvittaisiin, jotta se vastaisi ihmisten odotuksiin? Kummisedät eivät sellaista uudistusta kaipaa, mutta onko heidän tahtonsa se mitä toteutetaan?

Olli Pusa ti 26.09. 02:32

Olli Pusa

Sosiaaliturvapolitiikan dosentti, Yhteiskuntatieteiden tohtori, vakuutusmatemaatikko (SHV) Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen asiantuntija

tuoreimmat

Islaminuskoiset eivät sopeudu

su 19.05. 21:43

Kokoomuksen ristiretki sananvapautta vastaan

pe 17.05. 23:40

Hitto kun se ei uppoa!

su 05.05. 18:26

Hyville selittelijöille paikkoja tarjolla

su 28.04. 22:34

Eduskuntavaalien jälkeen

ke 24.04. 13:56

Seuraava maahanmuuttaja-aalto tulee jo kesällä?

to 11.04. 13:09

Maahanmuutto hulluuden lajina?

ma 08.04. 17:33

Hesari ja vaalivaikuttaminen

ma 01.04. 17:07

Yle ja uusstalinismi

su 31.03. 13:38

Maahanmuuton kustannukset

la 30.03. 13:45

blogit

Vieraskynä

Maahanmuuttoahdistus koskettaa monia suomalaisia

to 23.05.2019 01:36

Juha Ahvio

Mistä vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa on kyse?

ma 06.05.2019 23:38

Professorin Ajatuksia

Halla-aho linjasi maahanmuuttopolitiikkansa perusteita - niin minäkin

pe 24.05.2019 00:52

Marko Hamilo

Kuinka muutosta äänestetään - miksi oikeistolaisen kannattaa äänestää perussuomalaisia

su 14.04.2019 09:35

Jukka Hankamäki

Suomelle tärkeät europarlamenttivaalit

to 09.05.2019 22:08

Petteri Hiienkoski

Arkkipiispan tuella sananvapautta vastaan

la 18.05.2019 16:09

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Euvostoliiton purkaminen alkaa vihdoinkin!

ke 01.05.2019 16:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kansallismielisten vietävä ympäristöagenda vihreiltä

ti 14.05.2019 23:15

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Perussuomalaiset - rakkauden puolue

pe 24.05.2019 00:53

Mika Niikko

Somekampanja käänsi tuhansien turvapaikkavaeltajien suunnan

su 07.04.2019 23:11

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailman muovin kierrätys totaalikaaoksessa Uusi raporttini julki Lontoossa

ke 15.05.2019 20:55

Heikki Porkka

Yle, Trump, Orban, Salvini, "islamismi" ja Tynkkynen

ti 14.05.2019 12:56

Tapio Puolimatka

Setan kunniarotta-antipalkinto ja itävaltalainen rottaruno

ti 21.05.2019 23:38

Olli Pusa

Islaminuskoiset eivät sopeudu

su 19.05.2019 21:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Chile ja media

to 04.04.2019 21:30

Reijo Tossavainen

Mitä sinä haluat?

pe 17.05.2019 21:13

Jessica Vahtera

Säästöjä ammattiylpeyden hinnalla

to 04.04.2019 19:27

Pauli Vahtera

SDP valehtelijoiden klubi

pe 03.05.2019 21:34

Timo Vihavainen

Eurooppa on aina oikeassa

ma 20.05.2019 21:22

Matti Viren

Ei tarvitse leikata

ke 22.05.2019 00:03